Etsimessä

Fleeceä vai villaa?

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Yksi konkreettisimmista ympäristöhaitoista on muovi. Maailman muovin tuotanto kasvaa jatkuvasti ja kun muovi on tunnetusti pitkäikäistä, on se yksi vakavimmista uhkista maailman vesiekosysteemeille. Noin 40 prosenttia Euroopan muovin tuotannosta käytetään pakkausteollisuuden tarpeisiin. Rakennusteollisuus sekä kotitalouksien tarpeet, kuten tekstiilit, huonekalut, kodinkoneet ja terveydenhuolto, muodostavat molemmat lähelle 20 prosenttia eurooppalaisesta muovin tuotannosta.

Erityisen haitallista ympäristölle muovi on, kun se pienenee mikromuoviksi ja päätyy vesistöön.

Fleece on saanut paljon huomiota mikromuovipahiksena. Suomen Luonto valitsi sen vuoden turhakkeeksi, sillä se on melko helposti korvattavissa luonnonkuiduilla.

Fleece-kankaisesta vaatteesta irtoaa yhdellä konepesukerralla jopa kaksisataa tuhatta alle viiden millimetrin muovipalaa. Kaikkein pahin mikromuovin lähde se ei kuitenkaan ole, kun puhutaan ulkoilutekstiileistä. Teknisistä urheilukerrastoista ja pehmeistä soft shell –vaatteista mikromuovia irtoaa vielä enemmän.

Onneksi muovi ei päädy vesistöihin, ainakaan suoraan. Jätevedenkäsittelylaitokset keräävät 99 % pesuveden mukana vuosittain irtoavasta 154 000 kilosta mikromuovista. Vesistöön päätyy siis 1540 kiloa muovia.

Valtaosa puhdistamoille jäävästä mikromuovista kulkeutuu puhdistamolietteen mukana pelloille tai viherrakennuskohteisiin. Sen määrästä ja merkityksestä ei vielä ole tutkimustuloksia.

Eniten mikromuovia ympäristöön tulee autoilusta, etenkin autojen renkaista. Norjalaisen tuoreen tutkimuksen mukaan jopa puolet mereen päätyvästä mikromuovista tulee autoista. Myös laivat ja veneet tuottavat suuren määrän muovijätettä esimerkiksi maalien kautta.

Mikromuovi on yksi tapa tarkastella tuotteen vaikutusta ympäristöön. Jos halutaan tietää tuotteen, vaikkapa sen fleece-takin, kokonaisvaikutus, pitää ottaa huomioon muitakin asioita kuin ympäristöön päätyvä mikromuovi.

Higg on materiaalin kestävän kehityksen indeksi (MSI), jonka on kehittänyt Sustainable Apparel Coalition (SAC). Koalitioon kuuluu monia maailmanlaajuisia vaatemerkkejä, jotka ovat MSI:n perusteella pisteyttäneet ja luokitelleet materiaaleja niiden ympäristöystävällisyyden mukaan.

Pisteet perustuvat viiteen ympäristövaikutustekijään, joihin kuidunvalmistus vaikuttaa: ilmaston lämpeneminen, rehevöityminen, vedenkulutus, materiaalin luonnossa hajoaminen ja haitallisten kemiallisten aineiden määrä. Mitä pienemmät MSI-pisteet materiaali on saanut, sitä vähemmän sillä on ympäristövaikutuksia.

Tässä vertailussa mekaanisesti kierrätetty polyesteri, siis esimerkiksi fleece, pärjää erinomaisesti ja villa selvästi huonommin. Tavallinen, ei-luonnonmukaisesti tuotettu villa on siis ympäristön kannalta huonompi valinta kuin kierrätetty polyesteri, ainakin tämän indeksin mukaan. Tulokseen vaikuttavat esimerkiksi villan käsittelyssä käytetyt kemikaalit.

Ympäristöasiat eivät ole mustavalkoisia, vaikka otsikot usein antavatkin meidän niin uskoa. Materiaalien ympäristövaikutuksia voi tarkastella useastakin näkökulmasta. Joitakin yleisiä periaatteita kuitenkin on, joita noudattamalla voi vähentää niin mikromuovin määrää kuin säästää ympäristöä muillakin tavoin.

Lähteenä on käytetty muun muassa SYKE:n tutkimusta Release of polyester and cotton fibres from textiles in machine washings (Markus Sillanpää, Pirjo Sainio, 2017).

Lue myös

Syyskuun Retki-lehti ilmestynyt

Petri Laine

Saanalle uudet portaat

Petri Laine

Lippu salkoon Suomen luonnon päivänä

Petri Laine