Vuoristo-oppaan vinkit vuorikiipeilyn aloittamiseen
Monia retkeilijöitä houkuttavat vuorten tarjoamat seikkailut.
Mutta mikä olisi paras tapa aloittaa vuorikiipeilyharrastus?
Maa kaartuu jalkojen alta, ja ilmavuus saa puristamaan jokaisesta otteesta tuplasti kovempaa. Taustalla kimaltelevat valkeat huiput, ja kantapäiden alla siintää pitkä pudotus alppiniitylle.
Ylhäällä siintää harjanne, jonne pitäisi kiivetä tavalla tai toisella. Miten ihmeessä tänne on päädytty?
Vuorikiipeilijäksi
Lumihuippuiset vuoret, huimat seikkailut ja ikimuistoiset valokuvat. Monia retkeilijöitä houkuttaa ajatus vuorikiipeilyn kokeilemisesta.
Aloittaminen herättää kuitenkin kysymyksiä. Olisiko parasta aloittaa seinäkiipeilystä? Kuinka hyvin talvitaitojen on oltava hallussa? Mitä edes on vuorikiipeily?
Haastattelimme aiheesta vuorien ammattilaista, vuoristo-opas Jarmo -Metsäkoivua.
”Monilla retkeilijöillä on hyviä lähtökohtia vuorikiipeilyyn. Esimerkiksi ulko-olosuhteisiin pukeutuminen on usein jo ennalta hallussa”, Metsäkoivu kertoo.
”Vuoret ovat kuitenkin oma maailmansa, joita on syytä lähestyä kunnioittavasti”.
Vuorikiipeily yhdistää vaelluksen, kiipeilyn, hyvän kunnon ja kylmissä olosuhteissa pärjäämisen. Lisäksi tarvitaan ymmärrystä riskeistä ja säätilasta.
Kurssien ja opastuksen kautta
Metsäkoivu kertoo, että vuorikiipeilyn aloittamisessa on kulttuurieroja:
”Keski- ja Etelä-Euroopassa palkataan useimmiten opas, jonka kanssa käydään tekemässä vuorireittejä. Tästä syntyy pikkuhiljaa valmennus- ja ohjaussuhde. Opas voi myös antaa kotiläksyjä. Pohjoismainen tapa on, että ihmiset käyvät useampia kursseja, joiden pohjalta lähdetään tekemään juttua itsenäisemmin.”
Vuorikiipeilykursseista ensimmäisiä on usein jäätikkökurssi. Jäätiköllä liikkuminen on vuorikiipeilyn perusasioita. Railojen takia jäätiköllä on kuljettava köysistössä.
Jäätikkökurssilla opetellaan liikkumaan ja toimimaan köysistössä. Myös railopelastus on jäätikkökurssien tärkeää ohjelmistoa, sillä köysistön muiden jäsenten on osattava nostaa railoon köyden varaan tippunut kiipeilijä takaisin ylös.
Jäätikkökursseilla harjoitellaan jäähakun käyttöä ja luisun pysäyttämistä hakun avulla. Myös jäärautojen käytöstä ja niiden kanssa kävelystä saa hyvän ensikokemuksen jäätikkökurssilla.
Jäätikkökurssin jälkeen on usein hyvä hetki tutustua vuoriympäristöön vuoristo-oppaan tai muun kokeneen kiipeilijän kanssa. Myös Pohjoismaista tulevat ovat alkaneet Metsäkoivun mukaan hyödyntämään enenevissä määrin vuoristo-oppaiden kanssa vietettyjä päiviä.
Oppaan kanssa halutaan usein yksilöllisempää opetusta taidoissa, jotka alppireitillä tulevat tarpeeseen.
Eurooppalaisia ja pohjoismaisia asiakkaita verratessaan Metsäkoivu huomaa usein pohjoismaisten asiakkaiden oppimishalun:
”Suomalaiset ja skandinaavit haluavat parantaa taitoja itsenäiseen vuorilla liikkumiseen, kun eurooppalaisille riittää välillä pelkkä kokemus. Myös oppaan työ on mukavampaa, kun asiakas on tullut selkeästi oppimaan.”
Hyvinä ensireitteinä oppaan kanssa Metsäkoivu nostaa esille esimerkiksi Chamonix’n alueella Aiguille du Tourin normaalireitin ja helpot nelitonniset Monte Rosan ja Saas Feen alueella.
Myös Mont Blancin akklimatisoitumisessa käytettävä Gran Paradiso on hyvä ensikokemus korkeammista vuorista.
Pitääkö olla hyvä kalliokiipeilijä?
Seinäkiipeilyn ja sitä myöden kalliokiipeilyn aloittaminen on useimpien mielikuvissa ensiaskel vuorille. Metsäkoivu kuitenkin kertoo, että kalliokiipeilykokemus ei ole välttämätöntä ensiaskelissa vuorikiipeilyn maailmaan:
”Klassinen vuorikiipeily on pitkälti kävelyä, jossa käsillä tapahtuva kiipeily on helppoa tavalliselle hyväkuntoiselle ihmiselle. Kun mennään vaikeampaan, alkaa kalliokiipeilytaidoista olla suuri hyöty.”
Kalliokiipeily tutustuttaa myös varusteiden, kuten valjaiden, varmistuslaitteiden, nauhalenkkien ja sulkurenkaiden käyttöön. Tämän vuoksi kalliokiipeilyn perustaitojen opetteleminen on tärkeää, sillä esimerkiksi turvallinen köysilaskeutuminen on osa myös vuorikiipeilyä.
Kotimaan matalillakin kallioilla kiipeily opettaa hyvin myös korkeiden paikkojen turvallisuusajattelua, ja esimerkiksi ankkurit sekä varmistaminen tulevat tutuksi.
Kallio- ja seinäkiipeily kehittää kiipeilytekniikkaa ja -voimaa, jolloin kinkkisistä paikoista vuoristossa selviäminen on helpompaa. Pääperiaatteena on kiivetä vuorilla merkittävästi helpompia reittejä kuin mitä kiipeilykalliolla pääsisi.
Hieman pidemmälle vuorikiipeilyssä edenneille hyödyllistä on trädikiipeily, jossa varmistetaan kiipeilyä kallion halkeamiin asetettavilla kiiloilla ja muilla varmistuksilla, jotka viimeisenä tuleva kerää mukaansa.
Jääkiipeilytaidot taas auttavat vuorikiipeilijää hyödyntämään jäätyneitä rännejä ja jääputouksia etenemiseen. Mikstakiipeilyssä jäähakkuja opetellaan hyödyntämään jään lisäksi myös kalliota pitkin kiipeämiseen.
Hyötyä retkeilytaidoista
Metsäkoivu kertoo, että retkeilytaidoista on hyötyä vuorikiipeilyä aloittaessa:
”Luonnossa yöpyminen ja kerrospukeutuminen ovat vuorikiipeilyn perustaitoja. Alpeilla tosin yöpyminen tapahtuu mukavasti vuoristomajoissa, eivätkä telttailu ja kokkailu ole suuressa roolissa. Keski-Euroopan ulkopuolella näistä taidoista on enemmän hyötyä.”
Kerrospukeutumisen osaaminen auttaa vähentämään painoa rinkasta. Kevyesti pakkaaminen on tärkeä taito, kun nousumetrejä on paljon.
”Mitä parempi ymmärrys on välttämättömistä vaatteista ja varusteista, sitä pienemmällä repulla selvitään. Tämä auttaa siihen, että jaksaa paljon pidempään. Liian painavan repun kanssa kipuillaan paljon esimerkiksi Mont Blancin retkien yhteydessä, jos asiakkaalla on vähän aiempaa kokemusta luonnossa liikkumisesta.”
Korkeammilla vuorilla myös talviretkeilijän taidot, kuten talvitelttailu, veden sulana pitäminen ja rukkasten sekä muiden talvivaatteiden kanssa toimiminen ovat hyödyllisiä.
Hiihtäminen ja laskettelu ovat taitoja, joista pohjoismaalaisilla on perusasiat useimmiten hallussa. Vapaalaskun harrastaminen vie näitä taitoja selvän askeleen lähemmäs vuorikiipeilyä.
Mentaalinen harjoittelu vuorille
Vuorilla on huomattavia korkeuseroja, jotka voivat olla tasamaihin tottuneille suomalaisille huimaavia.
Korkeisiin paikkoihin totuttautuminen auttaa pitämään askeleen varmana myös haastavissa paikoissa. Pelko vie energiaa muulta suoritukselta.
Korkeisiin paikkoihin totuttautumisessa kalliokiipeily on hyvä laji. Myös vuorien via ferrata -reitit, eli vuoreen pultatulla teräsvaijerilla varmistetut kiipeilyreitit, ovat hyviä korkeuksiin totuttautumisessa.
Via ferrata -reiteillä kiipeily on usein helppoa tikapuiden ja helppojen otteiden ansiosta, mutta helppoudesta huolimatta reitit voivat olla huiman ilmavia.
Metsäkoivu mainitsee tärkeänä mentaaliharjoitteluna etukäteisen tutustumisen reittiin lukemalla reittiselostusta ja aiempia kertomuksia reitiltä. Tämä auttaa varautumaan oikealla tavalla edessä oleviin haasteisiin ja riskeihin.
Sinnikkyyden harjoittelu on osa mentaalista treeniä, jota voi tehdä ennen ensimmäistäkään vuorireittiä. Kiipeäminen korkeille vuorille on raskasta, ja välillä eteenpäin vievää tahtoa voi joutua etsimään viimeisten voimanrippeiden seasta.
Kunto korkealle
Hyvä kunto on perusedellytys vuorilla liikkumiselle.
”Vuorilla liikkuminen perustuu hyvään kuntoon. Pitkien päivien käveleminen isoilla kengillä ja reppu selässä kysyy jaksamista. Edistyneempi alppikiipeily esimerkiksi kahdella jäähakulla vaatii spesifien lihasryhmien harjoittamista, mutta useimmille riittää aerobisen yleiskunnon kasvattaminen”, kertoo Metsäkoivu.
Kuntoilun on syytä olla systemaattista. Hyvää harjoittelua ovat esimerkiksi polkujuoksu, rauhallinen mäkitreeni ja pitkät vaelluspäivät.
Syke on hyvä pitää sen verran matalana, että voi hengittää suu kiinni. Paikallinen laskettelurinne tai mäki on hyvä paikka kuntoharjoitteluun.
Korkeilla vuorilla vähäinen happi lisää hyvän kunnon merkitystä. Hyvän akklimatisoitumisen eli korkeaan ilmanalaan totuttautumisen lisäksi hapenottokyvyllä on ratkaiseva merkitys korkean huipun saavuttamisessa.
Kiipeilymatkalle
Kiipeilymatkalle lähteminen on yksi askel vuorikiipeilykokemuksen kartuttamiseksi. Metsäkoivu kertoo, että Alpeilla on monia mahdollisuuksia saavuttaa vuorikokemuksia lyhyenkin loman aikana:
”Alpeilla reitti voidaan valita aina vuodenajan, sään ja kokemuksen mukaan. Alpeilla oppaan kanssa on myös helpompi lähestyä teknisempiä reittejä, ja hinnat ovat kaukomatkoja matalammat.”
Järjestetylle kiipeilymatkalle osallistuminen on myös yksi mahdollisuus lähestyä vuorikiipeilyä opastetusti. Kohteet ovat usein kaukomailla sijaitsevia korkeita, mutta teknisesti helppoja vuoria.
Suosittuja ensimmäisiä kohteita vaelluksen ja vuorikiipeilyn välimaastossa ovat esimerkiksi Kilimanjaro Tansaniassa, Kazbek Georgiassa sekä Island Peak ja Mera Peak Nepalissa. V
aikka vuoret ovat teknisesti helppoja, on korkean ilmanalan tuomat riskit syytä ottaa tosissaan. Metsäkoivu suosittaa, että kannattaa matkaa valittaessa kiinnittää huomiota aikataulun kireyteen:
”Joillakin vuorimatkoilla mennään nopeasti korkeallekin. Tällöin vuoristotaudin riski lisääntyy, eikä olo ole muutenkaan kovin hyvä.”
Lopuksi Metsäkoivu kannustaa lähtemään vuorille:
”Vuorikiipeilyä ei voi tehdä, jos ei ole vuorilla. Kannattaa siis laittaa reissu kalenteriin hyvissä ajoin. Alpit ovat hyvä kohde, sillä maasto on monipuolista ja upeaa. Reittejä löytyy jokaiseen lähtöön ja taitotasoon. Oppaan kanssa aloittaessa kynnys on matala.”
Perusvarusteet vuorikiipeilyyn
× Kypärä: Kiipeilykäyttöön tarkoitettu kypärä.
× Jäähakku: Suoravartinen tai loivasti käyrä klassinen jäähakku. Keskimittainen on usein sopiva, kävelykeppimäisen pitkä on hankalampi.
× Jääraudat: 10- tai 12-piikkiset jääraudat teräksestä.
× Kiipeilyvaljaat: Useimmat kiipeilyvaljaat soveltuvat hyvin.
× Varmistuslaite: Guide-mallin laite, esimerkiksi DMM Pivot tai Petzl Reverso.
× Jäätikkölasit: Sivuilta suojatut kategorian 3–4 aurinkolasit.
YellowSnow Guides
Jarmo Metsäkoivu on IFMGA-sertifioitu vuoristo-opas, joka pyörittää Ranskan Chamonix’ssa opaspalveluaan YellowSnow Guides. Yritys tarjoaa talvikaudella vapaalaskua, hiihtovaelluksia, jääkiipeilyä sekä lumiturvallisuuskursseja. Metsäkoivun oma tausta on jyrkkien rinteiden vapaalaskussa. Kesällä YellowSnow Guidesin ohjelmassa on Mont Blancin huiputusta, vuori- ja alppikiipeilyä sekä maastopyöräilyä, vuorivaellusta ja vuorijuoksua. Metsäkoivulla on paitsi vankka kokemus vuoristo-olosuhteista, myös pitkä paikallistuntemus kotivuoriltaan Chamonix’n alueelta, jossa hän vietti ensimmäisen kautensa jo vuonna 2003.
