Onko paljasjalkakengistä vaellukselle? Fysioterapeutti kertoo mitä tulee huomioida
Paljasjalkakenkä tarjoaa luonnollisen tuntuman alustaan ja pitää koko jalan terveempänä. Niiden käyttöönottoa ei kuitenkaan kannata kiirehtiä.
Kun hentoisen paljasjalkakengän pistää perinteisen, nahkaisen vaelluskengän viereen, se näyttää häviävän kamppailun samantien. Vaimentamaton ohut pohja ilman kantakorotusta. Tuolla pitäisi sitten muka vaeltaa? Paljasjalkakengät herättävät ihmetystä ja suuria tunteita, sekä puolesta että vastaan. Fysioterapeutti Atte Kärnän näkökulma asiaan on selkeä.
Kylmää faktaa
Ihmisen jalka on luonnollisimmillaan ilman jalkinetta. Jalkapohja mukailee maastoa ja jalan lihakset tekevät töitä. Ihmisellä on jalkapohjassa yli 200 000 hermopäätettä, joiden tehtävä on välittää aivoihin tietoa alustasta. Paksu kengänpohja katkaisee jalan yhteyden alustaan ja tietoa aivoihin ei välity niin kuin pitäisi.
Tuettu ja kantakorotettu kenkä passivoittaa jalkaterää. Vaimennus kengänpohjassa saa ihmisen kanta-astumaan helposti.
“Tällainen kenkä vie iskuenergian väärään paikkaan, eli polviin ja selkään. Monet jalan ongelmat johtuvat vääränlaisista jalkineista”, maajoukkuetason suomalaisurheilijoita hoitanut Kärnä sanoo.
Paksupohjaisten kenkien käyttö on heikentänyt jalkapohjan ihon tuntoa. Kuten jokainen metsässä kenkänsä riisunut tietää tämän, jalkapohjien ohentunut iho on herkkä. Heikentynyt jalkapohjan tuntoaisti vaikuttaa alentavasti myös tasapainoon.
Vaimennetut ja tuetut kengät ovat saaneet alaraajojen nivelet heikentymään. Ne ovat laiskistuneet niiden päästessä liian vähällä.
“Ennen kuin käytimme kenkiä, jalan nivelet olivat luonnollinen joustojärjestelmä, jotka toimivat auton iskunvaimentimen tapaan”, Kärnä sanoo.
Paljasjalkakengistä
Perinteisesti ajatellaan, että matalavartinen kenkä ei itsessään anna nilkalle tukea ja jokaisen maaston epätasaisuuden tuntee jalkapohjassa ohuen pohjan läpi. Jämäkkä kenkä taas pitää jalasta huolen. Todellisuudessa, jos jalan ja nilkan lihakset ovat kunnossa, tätä tukea ei välttämättä tarvita, sillä jalka “pitää huolen itse itsestään”.
Vaeltamiseen soveltuvia paljasjalkakenkiä on tarjolla suhteellisen runsaasti. Muun muassa Vivobarefoot ja Merrell valmistavat vaeltamiseen sopivia paljasjalkakenkiä. Paljasjalkakenkiä löytyy monenlaisina versioina: on varrella ja ilman, nahasta tai tekokuidusta valmistettuja. Jalkojen yksilöllisistä eroista ja henkilökohtaisista mieltymyksistä huolimatta tärkein ominaisuus vaeltajalle lienee pohja. Tarjonta lähtee parin millin paksuisista, lähes sileistä pohjista.
“Maastoon sopii parhaiten kenkä, jossa on voimakkaammat anturat. Silloin siinä on paras pito”, Kärnä toteaa.
Kevyt paljasjalkakenkä voi tuntua ensin lähinnä kesäkelien kengältä. Avaraan paljasjalkakenkään jäävä ilma tekee siitä kuitenkin lämpimän. Paljasjalkakenkien pohjat ovat usein hyvin ohuita ja kylmä maa imee lämpöä sitä kautta. Lämpöä jalkapohjille on mahdollista saada käyttämällä ohutta -lämpöpohjallista.
Malttia alkuun
Kärnän mukaan jalkapohjan terveyden kannalta jalkineitakin tärkeämpää on sen kuntouttaminen. Kärnä on kehittänyt tätä varten muutamasta liikkeestä koostuvan jumpan, footbicin. Jalkapohjan lihasten jumppaamisesta on hyötyä jokaisen jalalle ja koko keholle. Jopa osa hartia- tai niskakivuista voi olla peräisin jaloista.
Paljasjalkakenkien käyttö vaatii totuttelua ja ensimmäiset kaksi kuukautta kengillä tulisi ainoastaan kävellä. Paljasjalkakengillä kävellessä askeleen tulisi osua maahan päkiällä tai jalan keskiosalla, eikä kantapää edellä, kuten vaimennetut kengät ovat meille opettaneet.
Paljasjalkakengillä vaellukselle lähtiessä on hyvä olla sinut niiden kanssa.
“Kokeile paljasjalkakenkiä ensin lyhyemmällä retkellä ennen kuin lähdet kauemmaksi”, Kärnä suosittelee.
Paljasjalkakenkiin hurahtavan on syytä olla kärsivällinen, sillä jalan tottuminen ohueen, kantakorotuksettomaan pohjaan vie aikaa. Moni on rikkonut paikkojaan esimerkiksi lähdettyään juoksemaan kengillä liian nopeasti. Kun jalka on tottunut koko elämän ajan paksumpaan kengänpohjaan, se ei ensimmäisellä käyttökerralla löydä kaikkia niitä jalkapohjan pieniä lihaksia ja hermopäätteitä, jotka ovat päässeet jalalta unohtumaan. Tämän takia Kärnä esittää yhden toiveen:
“Haluaisin, että kaikki kävelisivät paljasjalkakengillä, mutta en halua, että ihmiset rikkovat itsensä niin tehdessään.”
