Lapin pyhällä maalla – Saamelaisten jalanjäljillä Pyhä-Luostolla
Saamelaisten vanhat palvontapaikat eli seidat ovat kulttuurihistoriallisesti merkittäviä suojelukohteita. Joillakin Lapin seidoilla on edelleen havaittavissa aktiivisuutta.
Julkaistu 5-6/2018 Retki-lehdessä.
Louhikkoon on painunut selvä polku. Paljaalle tunturin laelle johtava polku ohittaa ensin kurun pohjalla tummana ja tyynenä lojuvan Annikinlammen.
Kivet rahisevat terävästi toisiaan vasten askeleen alla. Välillä täytyy tarkistaa joka askeleella paraneva maisema olkansa yli.
Pyhä-Luoston kansallispuiston korkein kohta, Noitatunturi, on käymisen arvoinen paikka. Näkymä kaukaisuuteen aukeaa joka suuntaan.
Pohjoisessa seisoo Ukko-Luosto. Sen tunnistaa helposti huipulla olevasta valkoisesta herkkusientä muistuttavasta säähavaintoasemasta.
Idässä juuri kansallispuiston ulkopuolelle jäävän Kultakeron huipun tunnistaa siellä kohoavasta linkkimastosta.
Noitatunturin huippu on tyhjä kansallispuiston opastekylttiä lukuun ottamatta. Siellä täällä näkyy päällekkäin pinottuja kiviä. Taitavat olla vain retkeilijöiden luomuksia.
Noitatunturi on pyhä paikka. Sen vanha nimi, Seitatunturi, kertoo ehkä paremmin paikan historiasta.
Satoja vuosia sitten Noitatunturin huipulla sijaitsi saamelaisten seita. Täällä uhrattiin muun muassa metsäpeuroja hyvän metsästysonnen takaamiseksi.
Paikkana Noitatunturi on varsin vaikuttava. Paljas ja louhikkoinen tunturi hallitsee maisemaa kauas.
Suojeltua kulttuuriperintöä
Näillä pyhillä paikoilla on suuri merkitys saamelaisten vanhassa maailmankatsomuksessa. Pyhiä paikkoja on hyvin monenlaisia: kokonaisia tuntureita, saaria ja järviä, mutta myös pienempiä, usein hieman erikoisempia kivenlohkareita. Paikoilla on edelleen kulttuurihistoriallista merkitystä ja niitä suojellaan lailla.
“Suurin osa näistä paikoista on varsin herkkiä. Ne ovat muinaismuistolain automaattisesti suojelemia kiinteitä muinaisjäännöksiä. Pyhiin paikkoihin ei tulisi kajota millään tavalla”, saamelaismuseo Siidan arkeologi Eija Ojanlatva kertoo.
Vanhat pyhät paikat tulee myös huomioida maisemasuunnittelussa. Niille ei enää rakennella säähavaintoasemia tai linkkitorneja, kuten aikoinaan on käynyt esimerkiksi Utsjoen kaikille Ailikas-tuntureille ja Inarin Tuulispäälle.
Näillä pyhillä paikoilla vierailevan tulee noudattaa tiettyä etikettiä. Paikoille ei saa jättää jälkiä käynnistä ja niitä tulee kohdella muutoinkin kunnioittavasti.
Pyhillä paikoilla ei tule tehdä tulia, kaivella maaperää tai siirrellä kiviä. Maastoon ei tule tehdä tarpeettomia polkuja vaan pysytellä jo olemassa olevilla, jotta ympäristö pysyy mahdollisimman luonnontilaisena.
“Pyhät paikat ovat myös saamelaisten yhteisöllisyyden perusta ja osa saamelaisten itsemääräämisoikeutta, jota saamelaiskulttuurin ulkopuolisten tulee kunnioittaa. Suomalaisiin jokamiehenoikeuksiin ja vastuulliseen ja eettisesti kestävään retkeilyyn kuuluu myös kunnioitus luontoa ja muita kulttuureja kohtaan”, Saamelaiskäräjien puheenjohtaja Tiina Sanila-Aikio kommentoi sähköpostitse.
Lapin kuuluisimmilla seidoilla käytöstä on vaikea valvoa. Esimerkiksi Inarinjärvellä sijaitsevalla saamelaisten vanhalla pyhällä paikalla, Ukonsaarella eli Äijih-saarella vierailee vuosittain tuhansia turisteja ja matkalaisia.
“Saarelle menee kesällä joka päivä pari täyttä katamaraanillista ihmisiä, jotka nousevat portaita pitkin ylös saaren laelle. Monet heittävät seidalle kolikoita lepytelläkseen jumalia. Se on vanha inarinsaamelainen tapa, jota on ehkä turha yrittää kitkeä turisteiltakaan”, Ojanlatva sanoo.
Yhteisestä yksityiseksi
Pyhä-Luoston kansallispuistossa sijaitsevat myös Pyhänkasteenputous ja -lampi. Putous on varsin näyttävä Suomen standardeilla.
17 metriä korkea putous laskee ohuena sokerimaisena valkoisena nauhana sen alapuolella olevaan pieneen, mutta 12 metriä syvään Pyhänkasteenlampeen.
Pappi Esaias Fellman antoi perimätiedon mukaan joukkokasteen saamelaisille kesällä 1648 tällä heidän entisellä palvontapaikallaan. Siitä paikan nykyinen nimi.
Kristinuskon levittäydyttyä 1500–1600-luvuilla saamelaisten alueelle, vanhat seidat vaihtuivat kirkkoihin. Seitakulttuuri ei kuitenkaan kuollut täysin.
Helsingin yliopisto uskontotieteen emeritusprofessori Juha Pentikäinen kirjoittaa kirjassaan Saamelaiset – Pohjoisen kansan mytologia seitakulttuurin muuttuneen kristinuskon myötä julkisesta hyväksytystä instituutiosta yksityiseksi salaiseksi seremoniaksi.
Pentikäinen mukaan seitaperinne alkoi keskittyä yksittäisiin henkilöihin, joiden uskottiin jatkaneet seidoilla uhraamista.
“Kristinusko ja vanha etninen uskonto elivät saamelaisalueella pitkään rinnakkain. Uhrauksia vain tehtiin salassa, koska kristinusko pyrki kitkemään saamelaisilta kokonaan pois vanhat pyhät paikat ja niihin liittyvät tavat. Pyhät paikat ovat tärkeä osa saamelaisten kulttuuriperintöä ja henkistä kulttuuria”, Ojanlatva sanoo.
“Saamelaisten pyhien paikkojen hengellinen merkitys on muuttunut entistäkin näkymättömämmäksi ja toisaalta osa saamelaisista on muun muassa kristillisen käännytystyön myötä hylännyt perinteiset tapansa, uskomuksensa ja maailmankatsomuksensa”, Sanila-Aikio kirjoittaa.
Hänen mukaansa pyhät paikat ovat edelleen hyvin merkityksellinen osa saamelaista identiteettiä, maailmankäsitystä ja kulttuuriperintöä, josta myös tulevien sukupolvien tulee pystyä ammentamaan.
Vielä voimissaan
Jyrkänteen reuna häämöttää vähän matkan päässä. Yksittäinen mänty on kellahtanut kumoon muutama vuosi sitten. Nyt se köllöttää jäkäläpedillä.
Puiden lomasta aukeaa näkymä Suomen syvimpää kuruun, Isokuruun. Jossain näillä paikoin on uhrattu metsäpeuroja. Tänä päivänä uhripaikan paljastaan lähinnä polun varressa nököttävä kyltti, jossa lukee “Uhripaikka”.
Noitatunturin vieressä olevalla Uhriharjulla liikkuu kesäisin paljon vaeltajia ja maastopyöräilijöitä. Kaikki pyhä tai mystinen vaikuttaa maallikon silmin kaikonneen tästä paikasta aikaa sitten.
Kulttuurihistoriallinen merkitys sen sijaan on tehty selväksi. Opastauluissa kerrotaan harjun historiasta. Paikasta tuntuu tulleen historiallinen nähtävyys.
Nähtävyyksiksi muuttuneet seidat ovat pääosin matkailijoiden ja turistien suosiossa.
“Ymmärrän miksi vierailija vaikuttuu esimerkiksi Kittilän Taatsilla tai Inarinjärven Ukonsaaressa. Ovathan ne uskomattomia paikkoja ja ne voivat herättää tunteita tai tuntemuksia siinä määrin, että haluaa jättää sinne jotain. Toivon kuitenkin, ettei paikkoihin kajota muutoin”, Ojanlatva sanoo.
Tänäkin päivänä seidoille voidaan vielä uhrata. Vaikka uudet uhraukset on periaatteessa kielletty muinaismuistolaissa, Ojanlatva ei koske esimerkiksi paikoille jätettyihin poronsarviin. Sarvet on voinut jättää joku, jolle kyseessä on ikivanha perinne.
“Käyn pyhillä paikoilla tietyin väliajoin tekemässä tarkastuksia. Joiltain paikoilta löytyy aina jälkiä uusista uhrauksista. Seitaa on esimerkiksi saatettu rasvata. On hirveän vaikea sanoa, kuka siellä on käynyt”, Ojanlatva selittää.
Seidoilla uhraamista edelleen harjoittavat henkilöt toimivat kaikessa hiljaisuudessa. Joillain perheillä tai suvuilla saattaa olla omia seitoja, joista muut eivät tiedä.
Myös turistit saattavat tuoda tunnetuille seidoille omia uhrejaan tai suorittaa siellä uuspakanallisia menoja.
“Tietoa pyhien paikkojen sijainnista tai niihin liittyvistä käytänteistä ei välttämättä ole jaettu vapaasti edes yhteisön kaikkien jäsenten kesken, vaan ainoastaan niille, joille sen on katsottu kuuluvan”, Sanila-Aikio kirjoittaa.
Myös Ojanlatva on havainnut saman:
“Saamelaisilla on varmasti omia pyhiä paikkoja, joista ulkopuolisille ei kerrota. Niistä ei haluta kertoa, koska tieto arkaluonteista ja se kuuluu vain tietyille, kulttuurin sisällä oleville ihmisille.”
Jos satut Lapin erämaassa osumaan seidalle, oli se sitten sattumaa tai suunniteltua, muista kunnioittaa paikkaa.
Pyhät paikat ovat saamelaisten yhteisöllisyyden perusta ja osa saamelaisten itsemääräämisoikeutta, jota saamelaiskulttuurin ulkopuolisten tulee kunnioittaa. Pyhät paikat eivät ole pelkkää kulttuurihistoriaa, onhan tämä ikivanha perinne edelleen elossa.
Saamelaisten pyhät paikat_Benjamin Hokkanen-7: Saamelaisia kastettiin kristinuskoon Pyhänkasteenputouksella ja -lammella. Kaikki eivät kuitenkaan luopuneet uhraamisesta.
Lue myös
