Uutiset

Pitkospuiden tekoa Patvinsuolla

Teksti ja kuvat Joel Ahola

ProMaisema on urakoinut Patvinsuon kansallispuistoon tänä vuonna lähes kolme kilometriä uutta lankkupolkua. Huoltotöiden ulkoistaminen hyödyttää urakan saaneen yrityksen lisäksi Metsähallitusta ja retkeilijöitä.

Raskaat sadepisarat täplittävät Pirskanlammen pintaan. Sade on jatkunut tauotta yön pikkutunneilta. Yksinäinen teltta seisoo nuotiopaikan viereisellä kumpareella, jossa vaeltajat valmistelevat aamiaista.

Retkeilijät aloittelevat uutta patikkapäivää, mutta heitä tervehtimään poikkeavat huoltomiehet, Mika Issakainen ja Marko Parkkinen, ovat heränneet jo monta tuntia aiemmin. Miesten työmaa yltää Joensuusta Lieksan Änäkäiselle ja Liperistä Ilomantsin Itäpisteelle. Tänään saapastellaan Patvinsuon kansallispuiston etelälaidalla.

”Savottahommissa ei kiitosta saanut. Nyt retkeilijät kiittävät ja pysähtyvät juttelemaan”, Mika pohtii tyytyväisenä vaihdettuaan metsurin hommat retkikohteiden huoltoon.

Mika ja Marko perustivat ProMaisema-yrityksen nelisen vuotta sitten. Molemmilla on metsäalan kokemus pohjalla, joten työhön kuuluvat edelleen pihapuiden kaadot ja muut maisematyöt, mutta merkittävä osuus ponnistuksista tehdään Metsähallituksen tilaamien kunnostus- ja huoltotöiden kimpussa.

”Ennen päivät kuluivat ojanpohjia ja piikkilankoja sahatessa”, Mika muistelee. ”Kyllä siinä tuli savottamittari täyteen”, Marko jatkaa.

Työnkuva on monipuolistunut merkittävästi. Eilen kaverit niittivät perinnemaisemia Kolin kansallispuistossa. Tänään ollaan pitkospuita tekemässä ja huomenna taas toisaalla. Talvella kuljetetaan polttopuita, huolletaan käymälät ja tehdään riukuja perinneaitoihin.

Hyvin suunniteltu

Pitkospuut kulkevat nauhana halki mättäiden. Hilla-aika on jo ohi, mutta karpaloiden raakileet tietävät syksyksi satoa. Kurki huutaa suolla. Se herkuttelee sammakoilla, joita loikkii siellä täällä.

Pitkokset ovat Mikan ja Markon tekemät. He ovat tehneet retkeilijälle näkyvän osuuden, mutta prosessi on alkanut jo paljon aiemmin.

Pitkospuut pitää uusia keskimääräin 15 vuoden välein. Metsähallituksen suunnittelija on kartoittanut uudistettavat pätkät. Ne on merkitty nauhoilla maastoon. Jos pitkokset puuttuvat kosteasta painanteesta tai ne loppuvat suon laidassa ennen kuivaa maata, syyttävä sormi osoittaa rakentajien sijaan suunnittelijaan.

Talvella Metsähallituksen metsurit ovat ajaneet kelkoilla lankut oikeille paikoille. Puihin solmittujen nauhojen solmu osoittaa mille puolelle puuta lankut kuuluu jättää.

Patvinsuon kansallispuistoon on rakennettu täysin uutta pitkosta reilu kilometri. Se liittyy uuteen reittilinjaukseen, jolla Pirskanlammelta kuljetaan pohjoiseen ja ohitetaan Rajavartioston ampuma-alue itäpuolelta. Ammunnat ovat estäneet aiemman reitin käytön. Uusi vaelluspolku on kuljettavissa myös harjoitusten aikana.

Uuden pitkospuuosuuden lisäksi vanhoja puupolkuja on uusittavana yli puolitoista kilometriä Pirskanlammen ja Koitereen rannassa sijaitsevan Majaniemen nuotiopaikan välillä. Urakkaa on jäljellä vielä muutamaksi päiväksi.

”Tavoittelemme sataa metriä yhdelle päivälle”, Mika laskeskelee. Välillä ojasiltojen rakentaminen ja vanhojen pitkosten purkaminen vievät enemmän aikaa, mutta toisinaan lankkuja on saatu perätysten päivätavoitetta enemmän.

Nälmänjoen lossi kiskotaan vaijerilla yli voimakkaasti kiemurtelevan jokiuoman. Penkalla on nippu Venäjältä rahdattua siperianlehtikuusta, sillä laituri odottaa vielä uusimista. Joen vastarannalta matkaa parkkipaikalle on kertynyt jo lähes neljä kilometriä – vielä ei ole edes saavuttu työmaalle.

Raskaan rakennustyön lisäksi huoltomiehet joutuvat kulkemaan tänään yli kymmenen kilometriä jalkapatikassa. Kovaa kuntoa tähän urakkaan vaaditaan. Meneekö sitten ilta vain levätessä?

”Käyn illalla vielä koiran kanssa vitosen lenkillä. Tämä työ on lisännyt mielenkiintoani retkeilyyn. Vapaalla tulee lähdettyä aiempaa herkemmin vaeltamaan. Samalla voi katsoa miten muissa kohteissa huolto on hoidettu”, Marko summaa tuntojaan.

Mikalle ei taida pelkkä vitonen illalla riittää: ”Harrastan polkujuoksua ja ultramatkoja. Niissä kisoissa aika mitataan päivissä. Unkarin kisassa on tavoitteena juosta kuudessa päivässä 600 kilometriä.”

Lankut jonoon

Moottorisahan pärinä rikkoo kansallispuiston hiljaisuuden. Marko katkoo tottunein ottein vanhat pitkospuut reilun puolen metrin pätkiksi. Lahoimmat palat kiskotaan somaan kasaan suopursujen keskelle. Parhaiten ajan hammasta kestäneet osat kelpaavat yhä aluspuiksi uusia, järeitä lehtikuusilankkuja kannattelemaan.

Lankkuliitos syntyy muutamalla sahauksella. Mikalla pitää kiirettä, jotta hän ehtii naulata lankut paikoilleen.

”Olemme tehneet pitkospuita puutappiliitoksilla, mutta nyt Metsähallitus haluaa käyttää nauloja”, Mika selventää. Tappiliitos on hieman hitaampi tehdä ja silloin pitäisi kuljettaa mukana järeää kairaa.

ProMaisema on hyötynyt kaverusten aiemmista metsurihommista, sillä kalustoa ei ole juuri tarvinnut hankkia. Suuria investointeja on vaikea tehdä, kun urakkasopimukset ovat vain parin vuoden mittaisia. Uuden moottorikelkan, reen ja kuljetusperäkärryn maksamiseen saa tyhjentää monta käymälää.

Huolellisella suunnittelulla yrittäjä saa kulurakenteen kannattavaksi. Jos työ vaatii tavallista pidemmän päivän, se tehdään. Ei ole järkevää ajaa seuraavana päivänä takaisin kohteeseen parin tunnin puuhastelun vuoksi.

Kun ajoreitit ja työt suunnitellaan tarkasti, kustannukset pysyvät kurissa. Pienellä yrityksellä on suurta organisaatiota paremmat edellytykset huomioida säät: puukuorma viedään kantohangella ja suojapäivänä valmistetaan riukuja perinneaitaan.

”Kun talvella viemme polttopuut taukopaikalle, tuomme paluukuormassa käymäläjätteen takaisin”, Mika kertoo.

Valtion palkalliset ovat tarvinneet puu- ja käymälähuoltoon kaksi erillistä käyntiä. Suunnitelmallisuus ja työn tehostaminen onnistuvat huoltotöitä ulkoistamalla. Näin myös Metsähallitus saa retkikohteen huollon omaa toimintaansa edullisemmin ja samalla rahalla saadaan enemmän aikaan. Kaikki hyötyvät – ja eniten retkeilijät.

Matka jatkuu

”Tämä on meidän käyntikortti”, Marko näyttää, kun hän viistoaa päällekkäin porrastetun lankun reunan. Kulman pyöristystä ei ole urakassa vaadittu, mutta nyt vaeltaja ei kompastu lankun kulmaan yhtä helposti kuin aiemmin.

”Jos lankusta jää ylimääräinen pätkä, teemme siitä levähdyspenkin kulkijoille”, Mika täydentää.

Kukaan ei ole ohittanut tänään työmaata. Yhä jatkuva sade hillitsee Patvinsuon taivaltajia, mutta todellisuudessa seudun kävijämäärät ovat kesällä kasvaneet. Uudet pitkospuut tulevat täällä tarpeeseen. Mutta tuntuuko, että jossakin huoltotöitä tehdään turhaan?

”Ei, päinvastoin. Tuntuu hölmöltä, kun osasta suosituista kohteista luovutaan ja reittejä puretaan. Raha ei riitä kaikkeen”, Mika harmittelee.

Viidenkymmenen metrin pätkä pitkosta on syntynyt vaeltajien tallottavaksi. Nyt on aika lounastauolle. Energiaa ja nestettä tarvitaan, jotta jaksaa taas lähteä kantamaan moottorisahaa, polttoainetta sekä naulapaketteja ja työkaluja yhä kauemmas lähimmältä tieltä. Urakkaa on vielä jäljellä.

Lue myös

Kansallispuiston kaukopartiomies

Petri Laine

Vapaaehtoiset oppaat opastivat ruskaretkeilijöitä

Petri Laine

Näin kuivaat kasviksia retkiruokaan

Petri Laine