Euroopan pisin koiravaljakkokilpailu, Finnmarksløpet, kerää tänäkin vuonna kaikki kovimmat koiravaljakkoharrastajat Norjan pohjoisosiin. Maaliin päästäkseen on osattava toimia luonnossa ja hoitaa koiransa hyvin – sekä tietysti treenata koirat selviytymään 500 tai 1000 kilometrin haasteesta. Vähillä unilla pärjääminen auttaa.
Teksti: Marika Varpenius Kuvat: Ian Keegan ja Marika Varpenius
Suomessa koiravaljakkokilpailujen suosio on vasta nousemassa. Tunnelma oli vaisua Norjassakin vielä vuonna 1981, kun Finnmarksløpet starttasi ensimmäisen kerran. Sittemmin tapahtuman suosio on räjähtänyt aivan täysin. Nyt norjalainen Altan kaupunki on täynnä katsojia, kun suosittu koiravaljakkokilpailu maaliskuussa starttaa. Hypetys kestää viikon.
Osallistujat jaetaan kolmeen luokkaan; 14-18 –vuotiaisiin 200 kilometrin kilpailun ajaviin junnuihin, sekä 500 ja 1000 kilometrin sarjoihin.
Junnujen pyrähdys kestää noin vuorokauden, viittäsataa kilometriä taivalletaan pari vuorokautta ja tuhatta kilometriä ajetaan noin kuusi vuorokautta. Tarkkaa aikaa on hankala antaa, sillä sää sanelee etenemisen ehdot. Reitti kulkee Pohjois-Norjassa, hieman Suomen rajan pohjoispuolella tai sitä sivuten.
Pisimmän uran suorittavat käyvät Altasta lähes Venäjän rajalla, ja palaavat Altaan.
Koko Alta mylvii
Finnmarksløpet on nykypäivänä todellinen suurtapahtuma Norjan Lapissa. Suosio räjähti sen jälkeen, kun NRK alkoi lähettämään videokuvaa ja tunnelmia suoraan kilpailupaikalta.
Koko Altan kaupunki elää tapahtumaa, ja keskustan läpi vievä tie onkin valjakoiden käytössä. Katsojia riittää molemmin puolin uraa puolen kilometrin matkalle keskustassa. Keskustaan tuodaan koneilla riittävästi lunta, jotta kaikki kisaajat pääsevät lähtemään.
Reitti alkaa matkalla kaupungin läpi, ja tältä reitiltä autot saavat väistyä. Osa keskustaan johtavista teistä suljetaan ja risteysalueellekin tuodaan lunta, jotta valjakot pääsevät niistä yli. Kun kaikki valjakot on saatu matkaan, ihmiset siirtyvät seuraamaan kilpailua nettiin. Jokaisella valjakolla on GPS-seurantalaite, ja valjakoiden etenemistä voi jännittää livenä.
Koiravaljakkokilpailut eivät vielä ole Suomessa mittavia tapahtumia, mutta Norjassa yleisön huomioiminen osataan. On screenit, taulut, juontajat, musiikkia, jääveistokset ja lähtöuralla tanssivat lapset jokaisen osallistujamaan liput käsissään.
Oleellisin yleisön huomioiminen on se kotona jännittäjien perustyökalu; GPS-seuranta. On toki myös selvää että tämän mittaluokan tapahtuma vaatii onnistuakseen huomattavan määrän vapaaehtoistyötä.
Jokavuotinen suosittu tapahtuma
Norjalaisilla on omat sankarinsa, joiden lähdön huomaa äänenvoimakkuudesta. Yleisö kannustaa suosikkejaan, joista nuorimmat ovat vasta 14-vuotiaita.
Kilpailu alkaa joka vuonna viikon 10 lauantaina, ja lyhemmän matkan ajajat ovat valmiita yleensä muutamassa vuorokaudessa.
Pidemmässä matkassa olosuhteet korostuvat, ja ensimmäisten valjakoiden saapumisaikaa onkin hankala ennustaa. Yleensä ensimmäiset ovat takaisin Altassa seuraavana perjantaina tai lauantaina.
Voittajan ja toiseksi tulleen välillä aikaeroa voi olla seitsemän minuuttia, ja voittajan ja viimeisen välillä kolme vuorokautta. Kaikki eivät pääse maaliin, mutta osallistuvat sinnikkäästi uudelleen vuodesta toiseen.
Yksin, mutta pienellä avulla
Jokaisen tulee varustautua matkalle niin, että pärjää kaikissa olosuhteissa. Pakollisia varusteita ovat mm. kartat koko matkalle, kahden kilon makuupussi jolla pärjää -30 asteessa, lumilapio, ylimääräistä ruokaa ja muita varusteita joita tarvitaan maaliskuisessa Pohjois-Norjassa viikon retkellä.
Reitti kulkee tarkistuspisteiden läpi, joihin toki viedään suurin osa ruoasta, mutta hätämajoittumisvälineet kaikilla on oltava, sekä tietysti taito käyttää niitä. Pahimman myrskyn iskiessä ei liiku koiravaljakko eikä pelastuspalvelu, ja silloin ajaja koirineen on omillaan.
Musherin lisäksi reittiä kiertää apulainen, joka saa auttaa ajajaa, muttei voi puuttua koirien hoitamiseen. Musherin täytyy huoltaa koirat itse.
Taukoja voi pitää uralla, ja joskus niin on kelin vuoksi myös pakko tehdä. Usein varsinaiset pidemmät tauot kuitenkin ajoitetaan checkpointeille, jonne on viety etukäteen ruokaa ja muita tavaroita.
Kilpailu kestää noin viikon, ja sen ajan mushereiden tulisi selvitä koirineen maaliskuisesta Lapin tarjoamasta säästä, viimasta, auringosta ja pakkasesta. Ura voi olla hyvässä kunnossa tai tuiskunnut umpeen.
Retkeilytaidoille on käyttöä, sillä apua on tarjolla vain hätätilanteissa, ja silloinkin huono sää voi haitata avun saamista olennaisesti. Lähtökohtaisesti kaikki selviytyvät omin ja koiravoimin pois maastosta. Koirat, jotka eivät kykene juoksemaan koko kilpailua, voidaan jättää tarkistuspisteille joista apulainen ottaa koiran hoitoonsa.
Näillä checkpointeilla eläinlääkäri myös tarkistaa koirat. Koirien hyvinvointi menee kaiken edelle, ja koiramäärää voi vähentää kisan edetessä. Koiran voi poistaa kilpailusta ajaja itse, tai eläinlääkäri. Kilpailun arvostettu palkinto onkin se palkinto, jonka eläinlääkärit jakavat koiristaan parhaiten huolehtineelle osallistujalle.
Suomalaiset mukana
Vaikka suurin osa osallistujista on norjalaisia, toiseksi suurin osallistujaryhmä tulee Suomesta, noin kymmenkunta ajajaa. Suomalaiset myös menestyvät kilpailussa hyvin, ja 500 kilometrin kilpailun voittokin on tuotu Suomeen kahdesti.
Vaikka koiravaljakkokilpailut eivät ole vielä kovinkaan tunnettuja Suomessa, hyviä mushereita riittää Norjan kilpailuun kyllä. Suomalaisista seurantaan kannattaa laittaa erityisesti Alex Schwarz, Ronny ja Ole Wingren sekä Mikael Jutila.
Jutila on osallistunut kilpailuun koirineen ensimmäisen kerran vuonna 2006. Jutila kertoo, että vuosien varrella tapahtuma on muuttunut tiukemmaksi, vaikka aikaisemminkin valvontaa on ollut reippaasti. Lähtö on ollut suuri tapahtuma jo kymmenen vuotta sitten, mutta nyt televisio on entistä enemmän mukana.
Mikael Jutila itse lähtee kilpailuun samoin miettein kuin vuosikymmen sitten. Hän keskittyy omaan suoritukseensa ja etenee koirien ehdoilla. Jutila kertoo, että norjalaisilla on kilpailussa kotikenttäetua, sillä harjoitusmaastot Suomessa ovat verrattain tasaiset.
Pedersörestä kotoisin oleva Jutila treenaakin koiriaan varmemman lumen Rovaniemellä, Meltauksessa. Tänä vuonna koirille on tullut ennen kilpailua yli 4000 kilometriä harjoittelua.
Kilpailun suhteen Jutila on luottavainen, ja kertoo koiriensa olleen terveitä.
Seuraa kisaa kotisohvalta
Kisa on tehty jännittäväksi myös niille, joilla ei ole mahdollisuutta seurata kisaa koko viikkoa ajellen pitkin Norjaa. Jokaisella kisaajalla on GPS-seurantalaite ja etenemistä voi seurata tapahtuman nettisivuilta.
Jokaisella checkpointilla valjakot laitetaan myös järjestykseen, mutta tilanne ei ole niin yksinkertainen, sillä pakolliset tauot muuttavat tilanteen herkästi. Koko kisan ajan tilannetta päivitetään myös sosiaaliseen mediaan.
Retki-lehti toivottaa kaikille suomalaisille ajajille mukavaa kisaa. Happy trails!
