Kamppailu kemikaaleja vastaan
Teksti Heidi Kalmari
Retkeilyvaatteiden ja -varusteiden valmistajat ovat entistä tiukemman syynin alla, kun EU rajoittaa tänä vuonna lisää fluorattujen yhdisteiden käyttöä. Eurooppalaiset outdoor-firmat ovat jo matkalla kokonaan pois fluoratuista kalvoista.
Näinhän monesti käy. Ensin ollaan uudesta keksinnöstä valtavan innoissaan, kunnes haittoja alkaa tulla esiin ja toimintaa aletaan rajoittaa. Retkeilyvaatteissa ja -varusteissa laajalti käytössä olleet fluorikarbonaatit (PFC) ovat tehneet kamppeista vedenpitäviä ja likaa hylkiviä, mutta samalla kemikaalikuorma on ympäristössämme lisääntynyt valtavasti.
Suomen ympäristökeskuksen erikoistutkija Noora Perkolan mukaan fluorikemia on ollut käytössä jo 1950-luvulta asti. Vettä ja rasvaa hylkiviä pinnoitteita on suosittu esimerkiksi paistinpannuissa, suksivoiteissa ja ulkoiluvaatteissa sekä kengissä. Kovasta kestävyydestä johtuen yhdisteet ovat myös haitallisia, sillä luontoon levitessään ne eivät hajoa käytännössä koskaan.
“Fluorikarbonaatteja pääsee luontoon, kun niitä valmistetaan eli tehtaasta päästöinä ilmaan ja vesistöihin. Vaatteita käytettäessä niitä irtoaa pestessä ja käytettäessä esimerkiksi ilman mukana”, Perkola sanoo.
Ihmiselle fluoriyhdisteistä voi olla vakavia terveyshaittoja: ne voivat kasvattaa syöpäriskiä, aiheuttaa sikiöiden epämuodostumia ja häiritä kilpirauhasen toimintaa. Nämä toki edellyttävät hyvin suurta altistusta, kuten vaikka työskentelyä tehtaalla.
Ympäristön kannalta ongelmallista on se, että luonto kemikalisoituu ja fluoriyhdisteitä on löydetty paikoista, jonne ne eivät kuulu, jopa jääkarhuista.
Fluorikarbonaattien kirjainyhdistelmistä on tavallisen retkeilijän vaikea saada tolkkua. PFC on kattotermi kaikille fluoripohjaisille yhdisteille ja sen alta löytyy tuhansia yhdisteitä, joiden erona on muun muassa se, kuinka pitkistä hiiliketjuista se rakentuu. Pitkäketjuiset yhdisteet, kuten PFOS ja PFOA, ovat olleet käytössä kestävimpiä, mutta myös haitallisimpia.
EU on ollut yhä tiukempi rajoittamaan haitallisten kemikaalien käyttöä. EU:n REACH-asetus sanelee ehtoja yritysten kemikaalien käytölle suojellakseen kansalaisten terveyttä sekä ympäristöä.
Erityisesti elektroniikkateollisuudessa paljon käytössä olleet PFOS-yhdisteet ovat olleet rajoitettuna jo jonkin aikaa, mutta nyt EU on asettamassa kiellon myös PFOA-yhdisteiden käytölle. Suomen ympäristökeskuksen haitallisten aineiden ylitarkastaja Timo Seppä kertoo, että myös kansainväliset viime toukokuussa hyväksytyt rajoitukset määräävät, että kaiken PFOA-yhdisteiden käytön ja valmistuksen pitää loppua vuoteen 2025 mennessä niin EU-maissa kuin OECD-maissa.
Monet retkeilyvarustefirmat ovat olleet tietoisia kemikaalien haitoista jo vuosia ja osanneet valmistautua tulevaan. Euroopassa, Pohjois-Amerikassa ja Japanissa on PFOA-yhdisteitä sisältävien tuotteiden valmistus loppunut jo muutamia vuosia sitten. Ensisijaisesti pitkäketjuisia yhdisteitä on alettu korvata lyhytketjuisemmilla (esimerkiksi C4 ja C6) fluoriyhdisteillä. Noora Perkolan mukaan lyhytketjuisetkaan eivät ole hyviksiä, sillä tutkimusten mukaan ne voivat olla yhtä haitallisia, hieman eri tavoin vain.
“Kun pahisyhdisteet kielletään, aletaan etsiä korvaavia tuotteita, mutta monesti ne voivat olla yhtä haitallisia. Tämä on tällaista jatkuvaa perässäjuoksukampanjaa.”
Edellä kulkevat outdoor-firmat ovatkin siirtymässä jo kokonaan pois perfluorattujen yhdisteiden käytöstä.
Retkeilyalalla haastavaksi lähitulevaisuudessa muodostuu ennen kaikkea maahantuonti, sillä esimerkiksi Kiinassa perfluorattuja yhdisteitä käytetään edelleen paljon.
“Maahantuojien pitäisi älytä vaatia tuottajilta, että PFOA:ta ei saa tuotteita löytyä. Tämä on hankalaa, koska se edellyttää koko tuotantoketjun hallintaa ja monesti alihankkijoita on vaikka kuinka paljon, eivätkä hekään välttämättä tiedä, mitä kemikaaleja on käytetty”, Timo Seppä sanoo.
Jos yhdestä pahasta mennään aina vain toiseen pahaan, miten retkeilijä voi osata valita kamppeensa oikein? Fluorattujen yhdisteiden käytöstä ei ole pakollista tehdä tuotteeseen merkintää lainkaan, mutta jotkut brändit ovat saattaneet haluta lisätä tuotteisiinsa merkinnän “PFOS and PFOA free”. Tämäkään ei tosin tee vaatteesta fluoritonta.
“Pintakäsittelyaineena voi olla käytetty jotain muuta fluorattua yhdistettä eikä merkintä tee tuotteesta automaattisesti ympäristö- tai terveysystävällistä”, Timo Seppälä sanoo.
Takuuvarmaa merkkiä kuluttajien avuksi ei ulkoiluvaatteissa taida olla edes olemassa, sillä pintakäsittely on aina kemikaaleja vaativaa hommaa. Joutsenmerkki on tunnettu tiukoista kriteereistään, mutta yksikään ulkoiluvaate ei ole niitä edelleenkään läpäissyt, sillä perfluoratut aineet ovat merkissä täysin kiellettyjä.
“Teoriassa se voisi olla mahdollista, sillä vettä hylkivyyttä saa myös esimerkiksi vahoilla ja silikoneilla. Näissä on sitten muita ongelmia, kuten hormonitoimintaa aiheuttavia epäpuhtauksia tai mikromuoveja”, teknokemian asiantuntija Terhi Uusitalo Joutsenmerkistä sanoo.
