Ensimmäinen yö Rautulammen uudella autiotuvalla - Retki-lehti

Uutiset

Ensimmäinen yö Rautulammen uudella autiotuvalla

Rautulammelle, Urho Kekkosen kansallispuistoon valmistuneet modernit tuvat yllättävät arkkitehtuurinsa lisäksi valoisuudellaan. Retki-lehti pääsi ensimmäisenä yökylään.

Paksu maastopyörän rengas seuraa Raututunturissa uutta reittilinjausta. Niilanpään ja Rautulammen välinen merkitty retkeilyreitti vaihtoi linjausta tänä vuonna paikoin jopa kilometrillä, kun se siirrettiin seuraamaan entistä huoltouraa. Uusi linjaus on tarkoitettu vaeltajille, hiihtäjille ja pyöräilijöille.

Seudulla on tehty paljon suurempiakin uudistuksia. Ne ovat tämän retken tavoitteena. Saan ensisilmäyksen uutuuteen, kun matkaa Kiilopäältä on taitettu kymmenkunta kilometriä. Siellä ne uudet tuvat seisovat Rautulammen rannalla.

Arkkitehtuuriltaan perinteisestä tunturituvasta poikkeavia rakennuksia on moitittu maisemaan sopimattomiksi jo ensimmäisten havainnekuvien julkistamisen jälkeen. Odotin jotain shokeeraavaa ja ristiriitaista tunnetta, mutta eivät nuo pahalta näytä. Päinvastoin, nehän ovat kauniita!

Ihminen on aina tehnyt tukikohtiaan luontoon. Olen nähnyt tutkimusasemia Etelämantereella ja Himalajan vuoristossa. Nuo futuristiset pyramidit ja tolppien varaan rakennut jäätikkörakenteet ovat silti sopineet maisemaan. Tiedän, että Alppien rinteille on lennätetty monenlaista metalli- ja lasikuitukonttia kiipeilijöiden taukopaikoiksi. Näihin esimerkkeihin verrattuna laaksonpohjan tunturikoivikkoon piiloutuneet Rautulammen rakennukset sulautuvat täysin maastoon.

Alamäki ja tupien tuoma innostus kiihdyttävät pyöräilynopeutta. Retkikaverini, Metsähallituksen suunnittelija Petri Kulha, kehottaa silti pysähtymään. Nyt voi vielä lähettää viestin kotijoukoille, sillä perillä ei ole matkapuhelimelle kenttää.

Rautalampi on riittävän etäällä sivistykseksi kutsumastamme arjen kiireestä. Se on keidas erämaan laidalla.

Ensimmäiset vieraat

Polku syöksyy koivikon lomasta autio- ja varaustuvan pihaan. Kaksi, osin rinnakkain asetettua majoitustilaa muodostavat eräänlaisen propellin. Kämppä näyttää hämmästyttävän erilaiselta katselusuunnan muuttuessa. Sisäänkäynnit löytyvät molemmilta puolilta.

Tänään on syyskuun ensimmäinen sunnuntain. Rautulammen tuvat avautuvat virallisesti huomenna, mutta ovet ovat olleet auki perjantaista. Pihamaalla on useita telttoja ja iltanuotiolla on turinointi käynnissä. Moni on suunnannut tunturiin juuri uusien tupien innoittamana.

Päivätupa on rakennettu täysin edeltäjänsä paikalle. Penkereen reunalla näkyy edelleen osa maaliskuussa 2019 palaneen tuvan perustuksia. Vanha kämppä oli niin kutsuttu Metsähallituksen standardikämppä eli monen tuvan kanssa samoilla piirustukilla toteutettu hirsitupa. Lähimmät samalaiset vaeltaja löytää Vellinsärpimältä ja Kivipäältä.

Uusi päivätupa on aivan jotain muuta kuin standardi. Soma, vinokattoinen ilmestys hurmaa suurilla lasiseinillään, joiden ansiosta katsoja näkee kämpän läpi. Kokemus maisemasta on vahvasti läsnä myös tuvan sisällä.

Kierrän autio- ja varaustuvan pohjoispuolelle ja nousen ovelle. Se aukeaa laajaan eteiseen, johon on toteutettu säilytystilat rinkoille. Oikealle puolelleni jää kamiinallinen kuivaushuone ja suoraan edessäni avautuu varaustupa. Sen vieraskirja on tyhjä. Saan autiotupakirjailijana kunnian olla ensimmäinen virallinen vieras.

Ensimmäisestä yöpyjästä ei voi puhua, sillä minua ja Petriä ennen kämppää on testannut kaksi Metsähallituksen henkilökunnasta koostunutta testiryhmää. Onpa autiotuvassakin ehtinyt jo muutama retkeilijä yöpyä, vaikka tupaa ei ollut vielä varsinaisesti avattu.

Tulet kamiinaan, illallinen porisemaan, liekki kynttilään ja jutustelua hyvässä seurassa myöhäiseen yöhön – tupaelämää parhaimmillaan.

Petri Kulha ja Joel Ahola iltapalalla.

Valon valtakunta

Aamun valo herättää minut makeasta unesta. Kohottaudun ja katson sivuilleni. Oikealla katse tavoittaa Raututuntureiden laakeat rinteet ja vasemmalla Kutturapäiden laakeat muodot piirtyvät harmaata taivasta vasten.

Pilvisestä säästä huolimatta tupa on valoa tulvillaan. Toki pinnat hohtavat valkeaa puhtautta ja tuore puu ei ole vielä ehtinyt virttyä, mutta kyllä valoisuudesta saa kiittää ikkunoita. Niitä on peräti kuusi eli kolme molemmilla puolilla varaustupaa. Autiotupaan tulvii valoa samalla tavalla.

Kyllä Manu on onnistunut ja illallisensa ansainnut. Niin, tuvathan ovat kokeneen vaeltajan ja autiotuvista opinnäytetyön tehneen arkkitehti Manu Humpin suunnittelemat. Humpin kynästä ovat syntyneet piirustukset muun muassa Urho Kekkosen kansallispuiston Rakitsanojan kammiin, Kintulammen Kaukaloistenkallion laavuun ja Puumalan Norppalaavuun.

Rautulammen tuvat on tehty ristiin liimatuista puuelementeistä ja ne on pystytetty betonipilareiden päälle. Elementit sekä perustukset kuljetettiin ja pystytettiin paikalle keväthangilla. Maaston kulumisen estämiseksi rakennustyöt taukosivat rospuuton ajaksi. Loppukesällä tuvat saatiin viimeisteltyä valmiiksi ottamaan ruskasesongin vierailijat vastaan.

Sekä autio- että varaustuvassa on kaksikerroksiset laverit. Tuvat on mitoitettu kahdeksalle hengelle, mutta yli kolmen ja puolen metrin levyiselle laverille sopii mielestäni enemmän kuin neljä yöpyjää: omalla maakuualustallani on leveyttä 51 senttiä 90 sentin sijaan.

Aika näyttää

Tuntureilla sää on oikukas ja sen käyttäytymistä on haastava ennakoida. Myrsky repi taannoin Rautulammen alkuperäisestä tuvasta katon irti, mutta uudessa räystäät on minimoitu.

Lumen kasaantuminen seinustalle on Lapissa monen tuvan ongelma. Muutamia kämppiä on jo siirretty, käännetty tai ovi on vaihdettu eri seinälle, jotta autiotupaa on voitu käyttää turvallisesti talvella. Rautulammella ongelmaa on ennakoitu pilaripystytyksellä ja sijoittamalla ovet molemmille puolille rakennusta. Tulevat talvet näyttävät minne lumi kasaantuu.

Liimapuuelementit ovat erittäin tiiviitä perinteiseen hirsitupaan verrattuna: monet autiotuvat on pystytetty työllistämistoimina, joten hirsien varaukset eivät ole aina onnistuneita. Rautulammelta puuttuvat hirsien raot, joten muuhun ilmanvaihtoon on kiinnitetty erityistä huomiota. Varaustuvassa onkin peräti neljä tuuletusluukkua. Epäilen, että retkeilijät tarvitsevat ohjeita näiden räppänien oikeaan käyttöön.

Mediasta voisi päätellä, että Rautulampi on Suomen ainoa uusi tupa. Tämä ei suinkaan pidä paikkaansa, vaan esimerkiksi samaan aikaan on tehty uusi autiotupa Moloslehtoon, Pallas-Yllästunturin kansallispuistoon. Parasta aikaa rakennetaan paria uutta tupaa Saarijärvelle Haltin reitin varrelle. Eipä niistä ole kirjoitettu Rautulammen tavoin valtakunnan valtamedioissa. Rautulampi on silti huomionsa ansainnut.

Autiotupaharrastajana olen käynyt yli 770 eri tuvalla. Parasta kämppää on vaikea valita, sillä kyseessä on tuvan, sen historian sekä vaellusseuran ja tapahtumien luoma kokonaisuus – ikimuistoinen retkihetki. Ainutlaatuinen ja erikoinen Rautulampi nousee tupatuokioiden parhaimmistoon.

Kuvat, videot, tekstit ja tarinat luovat ennakkokäsityksen, mutta ei niiden perusteella ei voi tietää, miltä uusi tupa tuoksuu tai kuinka valo leikkaa ikkunasta toiseen vuorokauden edetessä. Siksi Rautulampi vetää vierailijoita magneetin tavoin. Kokemukset on koettava itse.

Lisää kuvia tuvista:

Joel Ahola ja vieraskirja.

Myös päivätupa on uusi.
Autiotuvan laverit ovat perinteiset.
Hämärähyssyn viettoa.
Ajan myötä rakennukset maastoutuvat hienosti.