Tiedot & taidot

Villavaatturi

Teksti ja kuvat Erkki Siirilä
Julkaistu Retki-lehdessä 9_2019

Ilkka Saarikoski tekee mittatilauksena eräretkille sopivia asusteita. Hankasalmella toimivan Villivaatturi-yrityksen perusajatuksia ovat vaatteiden toimivuus sekä luonnonkuitujen käyttö. Ilkka on päätynyt siihen, että parhaat materiaalit retkiasusteisiin ovat villa, pellava sekä puuvilla.

Ajan puoli tuntia hankasalmelaisia sorateitä ja päädyn keskisuomalaisen maaseudun ytimeen. Kynsiveden rannassa olevassa maalaistalossa tapaan Ilkka Saarikosken. Kun 31-vuotias reippaalta vaikuttava vaatturi avaa työhuoneensa oven, niin silmiini ottavat seinänvieriltä ompelukone, saumauskone, silitysrauta, leikattuja kankaita, monenvärisiä lankarullia, vaatekaavoja sekä mallinukke ja -vaatteita. Ne ovat olleet Ilkan työmaan peruselementit sitten tammi-helmikuun 2018, jolloin hän perusti Villivaatturi-yrityksen.

Takana oli jo kouluaikoina Jyväskylän Kinkomaalla alkanut kiinnostus retkeilyyn, luontoon sekä vaatteiden valmistukseen. Vaatturiopinnot olivat tosin saaneet odottaa ammatinvalinta-ajatusten selkiytymistä. Ensin oli tuntunut oikealta opiskella teatterintekoa sekä telinevoimistelutaustaan liittyvää sirkusalaa. Omat vaateideat säilyivät kuitenkin mielessä: luonnonmateriaalien edut olivat kirkastuneet jo voimisteluvuosina. Kaupan vaatteet olivat hiostaneet ja tuntuneet epämukavilta. Parhaimmat asut oli saanut tekemällä itse.

Ideoita nuotiolta

Lopullinen ahaa-elämys tulevan työn sisällöstä tuli Lapin nuotiotulilla, jossa Ilkka saattoi omatekoisissa villatamineissaan istuskella aivan nuotion vieressä. Ei ihme, että muovipohjaisissa ulkoiluvaatteissa paikalla olleet kiinnostuivat Ilkan vaatetuksesta, sillä he eivät tunteneet oloaan yhtä mukavaksi kuin Ilkka. Vaatteet hiostivat enemmän kuin Ilkan villavaatteet, jotka hengittivät, lämmittivät kosteinakin ja puhdistuivat villan suomuisen kuiturakenteen takia itsestään. Näinä hetkinä päätös vaatturiopinnoista selkiytyi miehelle. Tie vei lopulta Hankasalmelle, ei vain Lapin, vaan myös Japanin kautta. Siellä Ilkka oli paikallisten pienyrittäjien, mm. erään kimono-ompelijan, opissa neljä kuukautta. Käsityöläisyyden merkitys yhteiskunnassa ja käsite laadusta kirkastuivat.

Sarka, siis tiivistetty eli huovutettu villa, on Lapin nuotiokokemusten jälkeenkin ollut Villivaatturin mielimateriaali. “Suomen armeija käytti sarkaa sinisenä ja harmaana, mutta nyt siitä on luovuttu. Kangas oli ja on lajissaan maailman parasta. Se kestää hyvin vettä ja kulutusta”, Ilkka kertoo.

Kokemuksen myötä toiseksi vaatturin suosikkikuiduksi on noussut pellava, sillä sekin hengittää, siirtää kosteutta ja kuivuu nopeasti. Hajutkaan eivät siihen juuri tartu.

Ekologisia valintoja

Luonnonkankaiden lisäetuna Ilkka mainitsee helpon korjattavuuden sekä kierrätettävyyden toisin kuin muovipohjaisissa kankaissa – varsinkin keino- ja luonnonkuitujen yhdistelmät ovat lähes mahdottomia kierrättää. “Sukissa muoviperäiset aineet tosin lisäävät huomattavasti kulutuskestävyyttä. Silti yleisesti ottaen kulutuskulttuuri ei voi jatkua loputtomiin. Tulevaisuuden maailmassa tämä koskee vaatetustakin”, Ilkka Saarikoski arvioi ja painottaa, että hyvät raaka-aineet tulevat läpinäkyvistä lähteistä, jolloin raaka-aineen tuottajienkaan työoloja ei salailla.

Ilkka muistuttaa, että luonnonmateriaalit tulevat luonnosta ja palaavat harmonisesti planeetan kiertokulkuun. Niiden monet edut koskevat jopa perinteistä suomalaistalojen raaka-ainetta eli hirttä, jonka senkin etuna on juuri hengittävyys. “Vaatteet ja rakenteet ovat kuoria, joiden tulisi saada ihmiselle aikaan hyvä olo”, mies toteaa.

Omat kankaansa Villivaatturi ostaa enimmäkseen suoraan Englannista. Uusseelantilaista merinovillaa liikkeeseen hankitaan tosin myös suomalaisesta tukkumyymälästä. Mitä tulee muihin tarvikkeisiin, Villivaatturin koneompelussa käyttämät langatkin tulevat luonnosta, ne kun ovat täyttä puuvillaa. Käsinompelussa Ilkka Saarikoski puolestaan turvautuu silkkilankaan.

Toimivuutta mittatilauksena

Villivaatturin mielessä on valmiita ideoita myös makuualustojen, makuupussien sekä jopa telttojen tekoon luonnonmateriaaleista. “Kun kaikki raaka-aineet ovat luonnostaan hengittäviä, niissä kokee helpommin olevansa osa luontoa. Oma kokemukseni on, että muovimateriaalit eristävät kehon ympäristöstä ja rajoittavat luontokokemusta”, Villivaatturi filosofoi.

Designin Ilkka tekee itse – perusmalleja on toki valmiiksi mietittyinä. Kaikki on tilaustyötä, jossa asun tarkka kokonaisuus riippuu mittanauhalla tarkistettujen senttien lisäksi vaatteen käyttötarkoituksesta sekä asiakkaan toiveista. Yhdessä mietitään, tuleeko vaatteeseen esimerkiksi huppua tai vetoketjua. Sitten vuorossa ovat luonnos, kaavat ja vanhoista lakanoista tehty sovitusmalli. Ompeluprosessikin tarkentaa vielä lopputulosta. “Vakiokokoisella mallistolla Villavaatturin ei kannata kilpailla. Tärkeintä on yhdistää toimivuus ja ulkonäkö”, Ilkka kertoo.

Värejäkin vaatteissa tietysti tarvitaan. Puuvillaa ja pellavaa Ilkka värjää indigolla, joka on noin 20 maapallon kasvilajin sininen luonnonväri. Koska indigo tarttuu kuitujen päälle, sinisen sävyt samalla tiivistävät käsiteltävää materiaalia. Tuloksena on myös entistä paloturvallisempi kangas, joka on samalla homesuojattu. Villavaatteisiin indigo ei tosin sovi, joten villakankaat vaatturi ostaa ainakin toistaiseksi valmiiksi värjättyinä.

Luotettava maine

Suunnittelun, mittojenoton, leikkuu-, ompelu- ja sovitustyön sisältävä tuntihinta Villivaatturilla on tällä hetkellä noin 31 euroa. Tähän sisältyy arvonlisävero, joten vaatturille itselleen jää 25 euroa tuntia kohti käteen. Siitä tosin pitää maksaa vielä tulovero sekä sosiaalivakuutusmaksut. Mittatilaushousut Villavaatturilta maksavat lopulta asiakkaalle 400-500 euroa ja vuorattu takki sisärakentein 1500-2000 euroa.

Syksyllä 2019 oppeja ja kokemusta vaatteidenvalmistukseen Villivaatturille on kertynyt jo runsaasti. Tilauksia tulee tällä hetkellä yhdenhengenyrittäjänä toimivalle Ilkalle kohtalaisesti, sillä sana uusista ideoista ja hyvästä työnjäljestä on kiirinyt ilman mainontaakin. Vajaan kahden vuoden ikäinen lapsi on aloittanut päivähoidossa, joten Ilkka sekä hänen hankasalmelaisvaimonsa voivat keskittyä entistä helpommin muuhunkin kuin lapsenhoitoon.

Netti- ja Facebook-sisältöä ei Kynsiveden rannoilla ole kuitenkaan vielä ehditty juuri kehittelemään, vaikka Villivaatturilla sivut olemassa ovatkin. Yhteystiedot verkosta sentään jo löytyvät.

 

Lue myös

Punkkipainajainen

Petri Laine

Kiipeilijän Olhava

Petri Laine

Sallivaaran erotuskaarre – hylätty muttei unohdettu

Petri Laine