Ammattivalokuvaaja Harri Tarvainen: Näin otat hyvän retkikuvan
Useimmat retkeilijät näpsivät matkoillaan kuvia. Miten kuvien laatua saisi parannettua ilman suuria investointeja?
Asiantuntija Harri Tarvainen
on oululainen ammattivalokuvaaja, joka on kulkenut metsässä kameran kanssa koko ikänsä. Ennen ryhtymistään kokopäiväiseksi kuvausyrittäjäksi hän opiskeli Rovaniemellä graafista suunnittelua ja työskenteli AD:nä mainostoimistossa. Luontokuvauksessa häntä kiinnostaa eniten ihmisen ja luonnon välinen suhde. Tarvaisen ja hänen koiransa luontoseikkailuja seuraa kaffegram-instatilin kautta yli 30 000 ihmistä. www.kotacollective.com
Miksi retkillä kannattaa kuvata?
Kuvaava retkeilijä on yleensä utelias näkemään asioita ja huomaa yksityiskohtia, jotka saattavat mennä muuten ohi. Kameran kanssa kulkeminen pitää mielen avoimena.
Esimerkiksi valo männyn rungolla tai metsäkanalinnun jätökset saavat uuden merkityksen – niistä tulee elämyksiä. Kamera saa hiljentämään vauhtia ja näkemään kauneutta ympärillään.
Millaisella kameralla voi ottaa hyviä retkikuvia?
Hyviä kuvia voi ottaa kaikenlaisella kalustolla kännykästä järjestelmäkameraan. Mihin kuvaa aikoo käyttää, määrittelee millaista kuvauskalustoa tarvitaan. Sosiaaliseen mediaan ladattavien kuvien ottamiseen riittävät hyvin kännykkäkamera ja pokkari.
Jos taas haluaa tehdä otoksistaan suurikokoisia tulosteita tai julkaista kuvia lehdissä, on järjestelmäkamera ainoa, jonka kennon kyky toistaa värejä ja informaatiota on riittävä. Kameran lisäksi mukaan tarvitaan riittävä määrä akkuja ja muistikortteja.
Millainen on hyvä kuvaussää?
Ei ole sattumaa, että sanassa valokuva ”valo” tulee ennen ”kuvaa”. Valo on onnistuneen kuvan tärkeimpiä elementtejä. Se ei kuitenkaan tarkoita, että kuvatessa pitäisi olla kirkas auringonpaiste.
Auringon nousu ja lasku, aikainen aamu ja ilta, ovat hienoja kuvaushetkiä.
Myös pilvisellä ja sateisella säällä saa kuvia, jotka ilmentävät omaa tunnelmaansa. Laajoja maisemia ei silloin voi tietenkään kuvata, mutta esimerkiksi vettä valuvat saappaat voi olla onnistunut otos.
Kameran kuivana pitäminen sateella on tietysti oma haasteensa. Kaikilla säillä voi siis kuvata jotain.
Miten kuvaat ihmisiä retkillä?
Parhaat henkilökuvat olen mielestäni saanut silloin, kun kaikkia väsyttää. Silloin kun tunturin viimeinen huippu on vielä ylittämättä, hikikarpalot ovat otsalla.
Ne ovat aitoja hetkiä, jotka kuvastavat retkeilyn todellisuutta, eivätkä vain sitä eeppistä hetkeä, kun ollaan peukalot pystyssä huipulla. Ylipäätään tunnetta ilmentävät kuvat ovat hyviä.
Mitä teen, jos tuntuu, ettei kuvissani ole mitään kiinnostavaa?
Mene lähemmäksi kohdetta. Rajaa tarkemmin. Mieti, mitä haluat kuvata ja astu vielä askel lähemmäs, kuten unkarilainen sotakuvaaja Robert Capa aikoinaan sanoi. Hän kuoli astuessaan miinaan, joten kannattaa katsoa kuitenkin myös eteensä.
Hyvässä kuvassa on perspektiiviä, joka syntyy siitä, että jotain tapahtuu niin kuvan etu- kuin taka-alalla ja kuvassa on selkeä kohde.
Miten luot kiinnostavia tarinoita?
Pyrin usein ottamaan samasta tilanteesta useamman kuvan, eri näkökulmista. Yksi kuvista voi olla yksityiskohta, toinen hieman laajempi otos, kolmannessa voi olla mukana henkilö. Näin ne kertovat tarinan tapahtumasta kuvaushetkellä, ei vain sen, mitä kuvaaja näki.
Kaikkien kuvien ei tarvitse olla teknisesti täydellisiä, kunhan ne tukevat toisiaan. Se tuo tarinaan lisää voimaa. Esimerkiksi kuvasarja nokiset kädet – nuotio – ihminen nuotiolla auringonlaskussa voisi olla kiinnostava.
Saako retkikuvia ”stailata”?
Stailaamisella tarkoitetaan sitä, että paikan päälle viedään rekvisiittaa, joka ei oikeasti retkelle kuulu tai paikka siistitään kuvauskuntoon. Mielestäni on jokaisen oma asia, miten haluaa kuvata ja retkeillä.
Jotkut ajavat autolla lähimmälle parkkipaikalle, ottavat mukaansa kassillisen asusteita ja varusteita ja kokeilevat niitä parhaan kuvan saamiseksi Instagramiin.
Monet paikat ovat tulleet tutuiksi juuri näiden ”Instagram-retkeilijöiden” kautta. Esimerkiksi Norjan Trolltungan kävijämäärä nousi 500 retkeilijästä 40 000 vierailijaan viidessä vuodessa Instagramin innoittamana.
Toisaalta nämä ihmiset eivät ehkä ikinä olisi lähteneet luontoon muuten ja saattavat kerran kokeiltuaan innostua pidemmillekin retkille. Toisille retkeily on pelkkää hikeä ja verta, joka täytyy ikuistaa juuri sellaisena kuin se on, ja sekin on sallittua.
Onko kuvien muokkaaminen jälkikäteen eettistä?
Kuvien muokkaamiseen on olemassa monia helppoja ohjelmia, puhelimessakin, vaikkapa Snapseed. Niillä voi esimerkiksi lisätä kontrastia tai tehdä kuvasta mustavalkoisen. Kuvat näyttävät sitä kautta kiinnostavammilta.
Minusta ei tarvitse ajatella, että niiden käyttö olisi mitenkään väärää, kun retkikuvia laittaa vaikka sosiaaliseen mediaan. Toki kannattaa miettiä, missä menee raja esimerkiksi värikylläisyyden kanssa, jottei kuva ala näyttää epäaidolta.
Luontokuvakilpailuissa on omat säädöksensä, jotka ovat paljon tarkemmat. Jos laittaa kuviaan tällaisille foorumeille, tulee noudattaa niiden linjauksia.
Miten saan otettua sen eeppisen retkikuvani?
Ammattivalokuvaajana onnistumisprosenttini on noin yksi. Eli jotta voin toimittaa asiakkaalle 30 hyvää kuvaa, olen ottanut 3000. Kuvaa siis paljon.
Samasta kohteesta kannattaa ottaa useita kuvia eri kuvakulmista: läheltä, kaukaa, ylhäältä, alhaalta, sivulta. Liiku kohteen ympärillä, leikittele kameralla, ota yksityiskohtia, laajoja otoksia, laita kamera vinoon, rajaa kohde reunaan tai keskelle…
Voiko kuvaamisesta tulla stressi tai pakkomielle?
Voi. Varsinkin, jollei hallitse välinettä, jolla kuvaa, tai jos yrittää dokumentoida kaiken näkemänsä. Jos turhaudut teknisesti, käytä kameran automaattiasetuksia. Varsinkin järjestelmäkameran kanssa ”sohlaaminen” vie huomiota muulta retkeilyltä.
Automaattiasetukset ovat ihan sallittuja, käytän itsekin luonnossa ollessani niitä paljon. ”Hieromalla” kuvasta voi tulla hieman parempi, mutta se voi viedä hetkestä pois liian paljon.
Tai laita kamera kokonaan pois. Kokeile retkeillä välillä ilman kameraa ja mieti kummasta nautit enemmän. Kuvaa sitten vain silloin, kun se tuntuu mukavalta. Kuvauksen ei tulisi häiritä luontoelämyksestä nauttimista.
Kuvaamisen pitäisi olla vähän samanlainen tilanne kuin autiotuvan vieraskirjan kirjoittaminen: sinetöit, että olit paikan päällä, muttet halua ottaa stressiä tarinan kirjoittamisesta.
