Tiedot & taidot

Sytykkeitä tamponista tuoheen

Tulentekoon tarvitaan aina jokin helposti syttyvä materiaali, sytyke. Hyviä sytykkeitä löytyy sekä luonnosta, kaupan hyllyltä että kodin tarvikkeista.

Kaupan hyllyiltä löytyy monia tulen sytyttämisen apuvälineiksi valmistettuja tuotteita, mutta hyviä sytykkeitä löytyy paljon myös suoraan luonnosta. Lisäksi monia kotoa löytyviä – ja retkelläkin usein mukana kulkevia – tarve-esineitä voidaan käyttää tulen teossa. Millainen sytyke kannattaa valita, riippuu retkeilijän mieltymysten lisäksi olosuhteista sekä rajoituksista, joita luontoalueella on noudatettava.  

Kuiva heinä syttyy helposti ja palaa nopeasti. Sitä voikin käyttää ensimmäisenä sytykkeenä tulen teossa, minkä jälkeen nuotioon voi lisätä pidempään palavia risuja. Puhaltaminen saa kipinän leiskahtamaan liekeiksi.

Koivun tuohi on erinomainen sytyke, sillä se syttyy helposti ja varmasti ja palaa pitkään korkealla lämmöllä. Tuohen eteeriset öljyt edesauttavat palamista. Mikäli tuohi on märkää, voi sen laittaa omaa kehoa vasten muutamaksi tunniksi kuivumaan.  Usein myös tuohen sisempi kerros on kuiva, vaikka ulompi kerros olisikin kostea, jolloin tuohi kannattaa jakaa.

Kuusen alaoksat ovat pihkaisia ja usein kuivia, joten ne toimivat hyvinä sytykkeinä.

Luonnosta löytyvät sytykkeet

Koivun tuohta voi ottaa kaatuneista tai kaadetuista puista (kuten nuotiopaikan haloista). Elävästä puusta tuohen ottaminen on kiellettyä, koska se vahingoittaa puuta.

Tervas on havupuun, etenkin männyn, pihkaista puuainesta, josta ennen tehtiin tervaa. Tervas syntyy elävän havupuun vahingoittuessa ja keloutuessa hitaasti tai puun kärsiessä tervaroso-taudista. Runsaasti tervasta sisältävän kannon tunnistaa tuoksusta. Tervaskantojen ottamiseen vaaditaan maanomistajan lupa. Tervaskannosta otetusta palasta vuollaan ulompi kerros pois, mikäli se on märkää. Tervaspuu palaa hyvin kosteallakin säällä. Vanha kansa vannoikin ”Sateella tervasta, tuulella tuohta!”

Kuusen alaoksat on yksi varmimmista tavoista tehdä nuotio silloin, kun maasto on märkää. Kuusen suojissa olevat pienet alaoksat napsahtelevat poikki käsin katkomalla. Hätätapauksessa oksia voi poimia ja tulet tehdä, normaalitilanteissa molempiin tarvitaan maanomistajan lupa. Tee oksista suurehko, tiivis pallo, jonka keskelle voi laittaa tuohta tai muuta vielä herkästi syttyvää materiaalia. Pallo palaa pitkään, joten sen yläpuolella voi kuivattaa isompia oksia tai puita. 

Pihka auttaa palamisessa, mutta yksinään sitä ei ole helppo sytyttää. Pihkaa on usein kuusen alaoksissa, mikä auttaa niiden palamisessa. Kun pihkaa yhdistää tuohen kanssa, saa aikaan varman sytykkeen. 

Käävät, kuten taula- ja pakurikääpä, sisältävät herkästi syttyvää ainesta, jota voidaan käyttää kipinän vangitsemiseen varsinkin silloin kun tuli halutaan sytyttää tulusraudan tai tulustikun avulla. Samaan tarkoitukseen sopii myös koivun tuohen uloimmainen osa. Myös katajan kuoresta voi tehdä pienen pesän, jolla tulen saa alkuun.

Muita luonnosta löytyviä sytykkeitä ovat muun muassa kuivat sananjalat, katajan oksat sekä heinät. Paloaika ei kuitenkaan ole kovin pitkä, joten sytykkeitä pitää olla saatavilla runsaasti. Katajan oksat leimahtavat hyvin, mutta palavat nopeasti. Paremman puutteessa ne toimivat. Myös kuiva naava syttyy helposti, joten sillä voi sytyttää pidempään palavat sytykkeet.

Lastuja ja kiehisiä voi vuolla nuotiopaikoilla ja tuvilla. Puun on oltava kuivaa, eli tuore puu ei kelpaa sytykkeeksi. Vaikka halko olisi märkä ulkopinnasta, löytyy sen ytimestä usein kuivaa puuta. Pidä siksi retkellä mukana puukko, jolla voit vuolla riittävästi ohuita lastuja, pieniä kiehisiä tai kiehiskeppejä ennen kuin aloitat sytyttämisen. Jätä valmiita kiehisiä aina myös seuraavalle. Kiehisten tekemisestä kerrotaan lisää Retki-lehdessä 10/ 2020.

Sytytyspalat, tamponi, sanomalehti, talitikku, tuohi ja kiehiset toimivat apuvälineinä nuotion sytyttämisessä.

Kotoa mukaan retkelle

Retkikamppeista löytyy usein varusteita, jotka käyvät myös sytykkeistä. Tyypillisimpiä ovat erilaiset paperi, pumpuli ja steariinituotteet ja niiden yhdistelmät.

Paperi on klassinen sytyke, jota moni varmasti käyttää ainakin saunan pesän sytyttämiseen. Sanomalehti syttyy helposti, mutta se palaa nopeasti ja alhaisella lämmöllä, eikä siksi ole hyvä nuotion sytyttämiseen, ainakaan hankalissa oloissa. Papereista sanomalehti on munakennon kanssa silti parhaita, sillä pahvista jää paljon tuhkaa, mehu- ja maitopurkit syttyvät huonosti ja niiden pinnoitteesta syntyy hiukkaspäästöjä. Aikakauslehti pala huonosti, joten Retki-lehdet kannattaa jättää seuraaville luettaviksi.

Puuvilla ja pumpuli eri muodoissaan toimii myös sytykkeenä.  Sytykkeenä voi käyttää esimerkiksi vanulappuja, puuvillanarua tai tamponia. Tamponi on kätevästi pieneen ja vesitiiviiseen pakettiin pakattu pumpulipallo, joka syttyy erittäin herkästi. Palamisaika on kuitenkin lyhyt, joten se vaatii kaverikseen seuraavan sytykkeen.  

Steariinia voi retkellä pitää mukana kynttilänä, jota voi käyttää joko tupaa valaisemaan, tai nuotion sytytykseen silloin kun se muuten ei tahdo onnistua. Sytyttämiseen toki kelpaavat myös vanhan kynttilän jämät ja ylijäämäpalat.

Kananmunakennoja, pumpulia ja steariinia ja esimerkiksi männynkäpyjä yhdistämällä voi askarrella valmiiksi kotona erilaisia valmiita tuotteita, kuten sytykeruusuja. Ne ovat kauniita ja toimintavarmoja, mutta vähentävät raaka-aineiden muunneltavuutta retkellä. Monet muutkin kotoa löytyvät, palavat aineet sopivat sytykkeiksi. Käytännössä ratkaisevaa on niiden paino, kuinka helposti ne syttyvät ja kuinka pitkään ne palavat.

Testasimme, kuinka nopeasti eri sytykkeet syttyvät ja palavat. Sanomalehti ja tamponi syttyivät helpoimmin, mutta paloivat todella nopeasti. Tuohi, sytytyspala ja talitikku syttyivät myös tulitikkua näyttämällä. Sytytyspala paloi niistä pisimpään, tuohi sammui nopeimmin. Yksittäinen kiehinen ei testissä jaksanut palaa loppuun asti, vaan sammui tuulessa.

Kaupan kautta metsään

Kaupallisten sytykkeiden käyttö on yksinkertaista, sillä niitä on helposti saatavilla ja ne ovat aina kuivia, kun ne pakkaa vesitiiviisti. Toisaalta sytytystarvikkeet on tällöin kannettava mukana, ne maksavat muutaman sentin kappale, eivätkä ne ole yhtä luonnollisia kuin esimerkiksi tuohi tai tervas.  

Moni pitää sytytyspalojen käyttöä kuitenkin ”suurena syntinä” vain periaatesyistä. Pääasia lienee, että nuotion saa syttymään, kun siihen on tarve – kukin itselle sopivalla tavalla, sääntöjen puitteissa toki.  

Sytytyspaloja löytyy markkinoilta laaja valikoima. Suuri osa on puupohjaisia tuotteita, joihin on lisätty parafiinia tai steariinia. Joissain tuotteissa mainitaan myös muun muassa ligniini ja formaldehydi. Kaikki tuotteet eivät tarkalleen kerro, mitä ne sisältävät. Moni valmistaja mainitsee tuotteen olevan ekologinen, mutta sanan merkitystä ei juuri ole avattu.

Lisäksi on tarjolla puhtaasti parafiinia sisältäviä sytykepusseja sekä kerosiinilla höystettyjä kevyitä kuutioita, jotka erottaa vahvasta hajustaan.

Puupohjaiset sytytyspalat palavat parafiinipusseja ja kerosiinia sisältäviä tuotteita puhtaammin ja hajuttomammin, kun taas jälkimmäiset syttyvät helpommin. Valmistajien ilmoittamat palamisajat vaihtelevat viidestä kahteentoista minuuttiin, mikä selkeästi ylittää vastaavan kokoisten luonnonsytykkeiden palamisajan.

Tervastikut ja Talitikut ovat myytäviä tuotteita, jotka näyttävät puutikuilta tai paksuilta lastuilta. Talitikku on puuta, joka on keitetty tulikuumassa kynttilämassassa. Valmistajan mukaan sen palamislämpötila on kaksinkertainen sytytyspalaan nähden. Testissämme tikku syttyi helposti ja paloi kauemmin kuin tuohi, muttei aivan yhtä pitkään kuin sytytyspala.

Palojen lisäksi sytyttämiseen on tarjolla sytytysnesteitä, mutta niiden kuljettaminen retkille ei ole kovin käytännöllistä. Bensiinin avulla nuotio ei leimahtamisvaaran takia tule sytyttää, vaikka sitä olisi keitintä varten matkassa mukana.

Kaupallisia sytykkeitä on esitelty myös Joel Aholan artikkelissa Takuutulet, joka on luettavissa retkilehti.fi-sivulla.  

Tulenteko vaatii aina maanomistajan luvan. Metsäpalovaroituksen aikana tulta ei saa tehdä kuin hormilliseen tulisijaan. Tutustu alueen sääntöihin ennen retkelle lähtöä.