Melontaoppaan vinkit merimelontaretken suunnitteluun
Melonta avaa retkeilijälle monta sellaista kohdetta, jonne jalan ei pääse. Mitä melontaretkeä Suomen merivesille suunnittelevan tulisi reittivalinnoissaan ottaa huomioon?
Benjamin Donner
on Suomen johtavia melontakouluttajia. Hän on suorittanut International Sea Kayak Guide Association (ISKGA) Advanced Guide –tason ja British Canoe Unionin 5 Star Sea Leader –tason. Hän on Melonta- ja soutuliiton kouluttaja, avovesiopas, jokiopas sekä NIL Finland –kouluttaja ja tutkintovastaanottaja.
Talvella Donner on päätoiminen Kemiönsaaren matkailupäällikkö, mutta kesäisin hän työskentelee yrityksensä Aavameri Oy:n pääoppaana Turussa. Hän on vetänyt vaativia melontamatkoja ympäri maailmaa yli kahdenkymmenen vuoden ajan. www.aavameri.fi
Asiantuntija
Kysyimme asiantuntijalta, joka työkseen järjestää melontaretkiä enemmän ja vähemmän kokeneille melojille, miten hän valitsee kohteet ja reitit yön yli kestävälle merelliselle melontaretkelle. Emme tässä jutussa puutu melontatekniikkaan, sillä melomaan opitaan vedessä.
Retki on suunniteltava melojan taitotason mukaan. Vaikka retkelle lähdetään viihtymään, tulee turvallisuudesta lähteä liikkeelle suunnittelussa. Tärkeää on harjoitella pelastautumista ennen pidempää retkeä. Ainakin paripelastautuminen olisi jokaisen retkelle osallistuvan hyvä hallita ja meloa vain muiden seurassa. Näitä taitoja voi opetella seurojen harjoituksissa tai yksityisillä melontakursseilla.
Vaaran paikat
Vedet ovat Suomessa harvoin niin lämpimiä, että isolta selältä pystyisi uimaan takaisin rantaan, mikäli ei pääsisikään takaisin kajakkiin. Ellei ole kokenut meloja, reitin voi suunnitella niin, ettei ylitetä suuria selkiä, vaan melotaan koko ajan rannan läheisyydessä.
Melojille suurimman vaaran kylmän veden lisäksi aiheuttavat laivat ja veneet. Jos mahdollista, reitti on hyvä suunnitella niin, ettei vilkkaita laivaväyliä tarvitse ylittää. Ylitykseen on valittava kapeita, selkeästi rajattuja paikkoja ja laivan tullessa odotettava riittävän kauan, ettei missään tapauksessa joudu laivan eteen.
Laivan sivulla vaaraa ei ole, kunhan laiva ei käänny. Myös pienveneiden reiteiltä on pysyttävä poissa. Toki on muistettava, että pienveneitä voi liikkua missä tahansa, missä vettä on tarpeeksi. Veneilijöiden on vaikeaa nähdä matalalla liikkuvaa kajakkia, varsinkin aallokossa tai vasten aurinkoa.
Tuulen suuntaa on hyvä miettiä reittiä suunnitellessa. Paitsi että myötätuuleen on mukavampi meloa, voi kova vastatuuli kuljettaa melojan liian kauas rannasta. Hyvä tapa välttää ajautumasta ulapalle – ja luoda mukavampia taipaleita – on aloittaa mereltä ja meloa mantereelle päin. Apuna voi käyttää yhteysaluksia, jotka liikennöivät saaristossa.
Tuulet puhaltavat Suomessa, varsinkin alkukesästä, yleensä lounaasta, joten tällöin pääsee melomaan usein enimmäkseen myötätuuleen. Mikäli pysyttelee yhteysalusreittien läheisyydessä (ei kuitenkaan reitillä) voi myös aina keskeyttää matkan, mikäli tuuli yltyy tai voimat ehtyvät, ja tulla yhteysaluksen kyydissä kotiin.
Sääennustetta seuraten
Usein suunnittelen retkeen jonkun kohokohdan – nähtävyyden tai kauniin saaren – jonka haluan retkellä saavuttaa. Lopullista reittisuunnitelmaa ei meloessa voi etukäteen tehdä.
Sääolosuhteet vaikuttavat aina siihen, miten loppujen lopuksi pääsee melomaan ja saavuttaako halutun kohteen. Kuten vaikka tunturihiihdossa, on osattava kääntyä myös takaisin, jos keliolosuhteet muuttuvat.
Reittiä voi muuttaa niin, että pääsee melomaan saarten suojassa. Joskus on jopa jäätävä odottamaan säätilan tyyntymistä ennen kuin matkaa on turvallista jatkaa. Aloittelevalle melojalle 7-8 metriä sekunnissa alkaa monessa paikassa olla maksimi tuulennopeus, jolla avoimille paikoille voi vielä lähteä.
Alkukesällä aurinkoisella säällä merituuli puhaltaa useimmiten aamulla lounaasta ja kääntyy myötäpäivään, eli iltapäivällä tuulee lännestä. Sitä kannattaa hyödyntää reittivalinnoissa.
Usein keskellä päivää tuulee eniten. Jollei siis pidä tuulisessa säässä melomisesta, voi lähteä aamulla aikaisin matkaan ja pitää päivällä pidemmän lounastauon ja meloa sitten illalla lisää.
Mikäli sääennustetta ei ole matkan aikana mahdollista päivittää, voi miettiä, ovatko vanhat sääennusteet pitäneet paikkansa. Jos ovat, on vanha ennuste luultavasti paikkansa pitävä lähipäivillekin.
Jollei se ole pitänyt tänäänkään, se tuskin ennustaa huomistakaan säätä oikein. Kännykän akkua on hyvä säästää hätäpuheluiden ja sääennusteen päivittämisen varalle.
Autiot paratiisisaaret
Melojan paratiiseja ovat merialueet, joissa vettä on alle kymmenen metriä, eli jotka ovat merikartalla sinisiä. Niistä monet muut veneilijät pysyvät poissa.
Saaristomerellä ei ole yhtään niin kivikkoista aluetta, ettei sinne uskaltaisi kuitenkin kajakilla mennä, silloin kun aallokkoa ei ole liikaa. Esimerkiksi Vänöstä etelään on tällainen ihana laaja alue. Jos siellä tapaa toisen ihmisen, hänkin varmasti istuu kajakissa.
Saaristomereltä jokainen voi löytää oman ”aution saarensa”. Useimmiten saarissa ei ole mitään muutakaan, kuten juomavettä tai ainakaan kauppaa, josta sitä saisi. Mikäli niissä on kesäasutusta, on turha mennä pyytämään mökin kaivosta vettä – useimmiten mökkiläisetkin tuovat vetensä mantereelta.
Ota siis mukaasi sen verran vettä (noin kaksi litraa per päivä, jos keität ruuat merivedessä) ja ruokaa kuin matkasi aikana tarvitset – ja pariksi päiväksi lisää siltä varalta, että jäät mottiin.
Hyvät yöpymispaikat kulkevat perimätietona. Vinkkejä saa yleensä paikallisilta melontaseuroilta. Maastokartan avulla voi bongata saaria, jotka ovat tasaisia ja kuivia, ja joissa ei ole tiheästi mökkejä. Merikartassa maastonmuodot eivät näy.
Saaristomerelle löytyy opaskirja Saaristomeren melontaopas. Siinä on kerrottu 76 melojalle hyvää kohdetta. Olen tekemässä myös Saaristomeren alueesta niin sanottua Meritopo-karttaa, jossa yhdistyvät merikortti- ja maastokarttatiedot sekä tiedot yöpymispaikoista ja rajoitusalueista.
Metsähallituksen mailla Saaristomeren kansallispuistoissa yöpyminen on sallittu vain erikseen mainituissa paikoissa. Muu rantautuminen on sallittu, ellei se ole erikseen kielletty.
Suunnistajan sokkelo
Suunnistaminen sokkeloisessa saaristossa tuo melontaretkeilijälle omat haasteensa. Kajakissa maisemaa katsotaan matalalta. Saarien muodot sulautuvat toisiinsa ja saaret on vaikeita tunnistaa vertaamalla merikortin kanssa. Ei siis ihme, että moni kokenutkin meloja eksyy Saaristomerellä.
Yksi tapa välttää pummit on käyttää kaidesuunnistusta. Eli tähtää koko ajan varmoihin paikkoihin: niemenkärjestä toiseen tai vaikka linjatauluja kohti. Käytä hyödyksi merimerkkejä ja maastokohtia, joita ei voi missata. Ylimääräiset metrit maksavat itsensä takaisin.
Sitten lopuksi se tyypillinen kysymys: mikä on sopiva päivämatka?
Intohimoiset melojat painelevat 50 kilometriä päivässä. Minä haluan myös katsella ympärilleni jolloin 30 kilometriä on usein ihan riittävä. Aloitteleva harrastaja meloo noin 4-5 km tunnissa, jolloin 20 kilometriä päivässä on hyvä matka. Kaikki riippuu loppujen lopuksi kuitenkin tuulesta.
