Talviretkeily on kesäkautta haastavampaa, mutta vaelluksen yöt voi viettää monella tavalla taitoja vähitellen kartuttaen. Oletko jo kokeillut kaikkia?
Rahalla saa ja hiihtäen pääsee: Metsähallituksen varaustuvasta voi ostaa varman petipaikan itselleen 16,50 euron hintaan ja koko vuokratuvan tai -kammin saa vuokrattua omalle seurueelle. Tiheimmät varaustupien verkostot sijoittuvat Kilpisjärven ja Haltin välille, Pallas–Hetta-reitille ja Urho Kekkosen kansallispuistoon. Yksittäisiä kohteita on ripoteltu kautta maan.
Varaus on voimassa vain tietylle ajankohdalle, joten reittiä ja aikataulu ei voi muuttaa kesken vaelluksen. Samassa varaustuvassa voi yöpyä monta seuruetta samaan aikaan. Sesongin ulkopuolella varaustuvat ovat pitkään tyhjillään, joten kylmän kämpän lämmitys vie aikaa. Avaimien noutaminen ja palautus vaativat järjestelyjä.
Lukitsematon ovi ja vieraskirja – siinä on autiotuvalle pelkistetty määritelmä. Metsähallituksen, kuntien ja erilaisten yhdistysten ylläpitämät sadat autiotuvat tarjoavat maksuttoman yösijan talvivaeltajalle. Tupa lämpiää kamiinan tai takan ansiosta tarjoten suojan lepohetkeen, varusteiden kuivatukseen ja aterioiden valmistukseen. Suosituilla reiteillä voi päästä valmiiksi lämmitettyyn tupaan.
Tupaa ei voi varata omaan käyttöön, vaan viimeisenä perille saapuvalla tai muuten eniten suojaa tarvitsevalla on etuoikeus kämpän käyttöön. Sopu antaa tilaa, mutta kevätsesongin aikaan pitää varautua nukkumaan pihassa omassa teltassa. Ahtaus, kosteus, hien haju, kuorsaus ja naapurin huono käytös saattavat jättää oma osansa retkimuistoihin.
Hirsirakenteisessa mutterikodassa ovi rikkoo yhden seinustan, mutta viidellä muulla sivustalla on tilaa levittää makuualusta. Avotuli lämmittää mukavasti lämmön heijastuessa vinokatosta penkeille. Eväiden valmistus sekä varusteiden kuivaus onnistuvat helposti ja tuli tuo tunnelman lisäksi valoa.
Ohutseinäinen kota jäähtyy nopeasti liekkien sammuttua – vesi voi jäätyä loppuyöstä kattilassa. Kaikissa kodissa seinänvierustojen kapeat penkit eivät sovellu yöpymiseen. Kodat ovat yleisiä etenkin kuntien retkikohteissa, mutta puuhuolto ja taukopaikkojen siisteys vaihtelevat rajusti ylläpitäjästä toiseen.
Suomi on tuhannen laavun maa. Retkeilyreitin varrella voi olla jopa kymmeniä laavuja – vapaan taukopaikan löytää hyvällä varmuudella. Nuotio lämmittää ilta- ja aamuaskareita, mutta nukkuessa lämpötila pysyy ulkoilman tavoin tasaisena. Lumeton ja tasainen tila helpotta tavaroiden purkamista ja pakkaamista.
Makuupaikka pitää rajata saappailla, repulla ja nyssäköillä, jotta yöpyjä ei pyörähdä makuualustalta kylmälle lankkupetille. Tuuli voi puhaltaa laavun avoimesta seinästä leijailevaa lunta ja kytevän hiilloksen savua. Tulesta huolimatta varusteiden kuivatus muistuttaa lähinnä niiden savustusta.
Kamiinallinen kota tai vaikkapa armeijan sissiteltta tarjoaa lämpimän majapaikan. Kamiina lämmittää hetkessä pienen sisätilan. Vaatteet kuivuvat pyykkinaruilla ja illallinen valmistuu liedellä. Kodan voi pystyttää minne tahansa, joten se antaa lämpöä myös kaukana rakennetuista retkeilypalveluista.
Kamiinan talvikäyttö edellyttää pohjan lapiointia tai tulisija pitää pystyttää pitkien riukujen tai hankeen uppoamista estävän levyn päälle. Kota kamiinoineen ja hormeineen sekä maavaatteineen vaativat suurta ahkiota ja valjaisiin kovakuntoista vetäjää. Polttopuut pitää kuljettaa mukana tai niiden ottamiseen on hankittava maanomistajan lupa.
Teltta on tuttu ja turvallinen vaihtoehto talvella. Sen voi pystyttää minne tahansa, joten vaeltamisessa on vapautta. Yöpyjien hengitys ja lämpösäteily nostavat aina teltan lämpötilan selvästi ulkoilmaa korkeammaksi. Majoite muuttuu varsin lämpimäksi, jos sen sisällä käyttää arktisten retkikuntien tavoin palosuojattua keitintä. Vaatteiden vaihtaminen on helppoa.
Teltta vaatii kovan hangen, tampatun nietoksen tai pohja pitää kaivaa lapiolla puhtaaksi. Kiilat on korvattava lumeen haudatuilla klapeilla tai suurilla lumikiiloilla. Tyyninä öinä hengitysilman kosteus tiivistyy sisäteltan kattoon huurteeksi, joka varisee alas kastellen makuupussia ja varusteita.
Louteesta, kangaslaavusta ja tarpista saa kevyen suojan lumisadetta ja tuulta vastaan. Sen voi pystyttää mielensä mukaan oman reitin varrelle. Tähtitaivas pilkottaa laavukankaan alle ja yöpyjällä on tilaa hengittää. Ilma vaihtuu hyvin, joten kankaaseen ei kerry teltan tavoin huurretta.
Avomajoite vaatii sääennusteeseen tutustumista, sillä pystytyshetken tuulensuunnan lisäksi pitää tietää, minne puhuri on kääntymässä. Avomajoite tarvitsee tukipuun metsästä tai pystytys pitää opetalla suksien ja sauvojen varaan. Maavaatteesta huolimatta lumi pyrkii joka paikkaan haitaten vaatteiden vaihtoa ja varusteiden säilytystä.
Moni kuvittelee riippumaton huojuvien palmujen väliin, mutta innokkaat riipparin käyttäjät virittävät sen myös lumisten honkien lomaan. Tottunut riippumaton käyttäjä pystyttää leirinsä nopeasti, eikä hänen tarvitse etsiä tasaista maapohjaa majoitteelleen. Useat riippumattoon ihastuneet kiittävät erityisesti omalle selälle sopivaa makuuasentoa.
Tuuli pyöristää ja pakkaa lumihiutaleet kantavaksi hiihtoalustaksi avosoilla, jäällä ja tunturissa, mutta riippumattoilija tarvitsee leiriinsä vankat puut. Selkäpuolen eristykseksi riippumattoon pitää sijoittaa makuualusta tai majoite verhotaan alapuolelta untuvapeitolla. Pyörteinen tuuli kuljettaa lumisadetta riippumaton suojaksi asetetun tarppikatoksen alle. Kelin kääntyessä suojalle puista putoaa lumipaakkuja.
Vapaus on viety äärimmilleen, kun makuualustan ja -pussin levittää puhtaalle hangelle ja nukahtaa tähtitaivasta tuijottaen. Leiriytyminen ei voi nopeammaksi muuttua, vaikka itselleen kaivaisi pienen kuopan viimalta suojaamaan. Pelkkä maavaate tekee majoitteesta kaikkein kevyimmän vaihtoehdon.
Sään muuttuessa yöpyjä peittyy tuiskulumeen, jollei käännä maavaatteen helmaa suojaksi. Leiripaikka pitää valita kulkuväyliltä sivuun ja merkitä maastoon, jotta ei vahingossa jää moottorikelkan alle. Suojan puuttuminen haittaa ilta- ja aamuaskareita.
Vapaus on viety äärimmilleen, kun makuualustan ja -pussin levittää puhtaalle hangelle ja nukahtaa tähtitaivasta tuijottaen. Leiriytyminen ei voi nopeammaksi muuttua, vaikka itselleen kaivaisi pienen kuopan viimalta suojaamaan. Pelkkä maavaate tekee majoitteesta kaikkein kevyimmän vaihtoehdon.
Sään muuttuessa yöpyjä peittyy tuiskulumeen, jollei käännä maavaatteen helmaa suojaksi. Leiripaikka pitää valita kulkuväyliltä sivuun ja merkitä maastoon, jotta ei vahingossa jää moottorikelkan alle. Suojan puuttuminen haittaa ilta- ja aamuaskareita.