Kuka myrkyn lykkäsi?
Vedenpitävissä vaatteissa ja varusteissa on käytetty kemikaaleja, jotka ovat haitallisia ympäristölle – myös meille ihmisille. Miten tähän on tultu ja miten myrkyistä päästään eroon?
Tohtori Roy Plunkett työskenteli kemikaaliyhtiö DuPontin laboratoriossa New Jerseyssä vuonna 1938. 27-vuotiaan kemistin tarkoituksena oli löytää turvallinen kemikaali jääkaappien jäähdytysaineeksi, mutta hän tulikin sattumalta keksineeksi polytetrafluorieteenin (PTFE), joka sai kaupalliseksi nimekseen Teflon.
DuPont jatkoi uuden kemikaalin sovellusten kehittämistä. Delawaren tutkimuslaitoksessa aineen parissa työskenteli Wilbert ”Bill” Gore, joka vei usein töitä kotiin. Hänen poikansa Robert W. ”Bob” Gore auttoi isäänsä kehittämään kaapelien pinnoitusmenetelmän, jonka jälkeen he perustivat perheyhtiö W. L. Gore & Associatesin. Vuonna 1969 Bob Gore yritti kehittää huokoista PTFE-putkea, mutta kokeilut eivät tahtoneet onnistua. Turhauduttuaan Bob nykäisi materiaalia kiivaasti ja yllättäen materiaali venyikin jopa 800 % ja repimisen seurauksena kalvoon muodostui paljon mikroskooppisen pieniä reikiä tai huokosia. Havainnon pohjalta hän kehitti materiaalin, joka sai kauppanimekseen Gore-Tex.
Vakavaa haittaa
Monimutkaisten termien taakse kätkeytyvä kemikaalien joukko tunnetaan yläkäsitteellä PFC eli perfluoratut yhdisteet. Toinen kemikaaleja yhdistävä käsite on PFAS eli perfluoratut alkaaliyhdisteet. Käsitteiden alle mahtuu ominaisuuksiltaan enemmän ja vähemmän haitallisia aineita. PFAS-aineet ovat yhdisteitä, joissa hiilivetyketjun vetyatomit on korvattu fluorilla.
Kemistien yllätykseksi vakaiksi uskotut PFAS-aineet ovat mystisesti levinneet ympäristöön ja kertyneet eliöihin maailmanlaajuisesti – jopa kaikkein eristyneimpiin maailmankolkkiin. Nämä yhdisteet hajoavat luonnossa erittäin hitaasti. Ne rikastuvat ravintoketjussa ja kertyvät elimistössä veren proteiineihin, munuaisiin ja maksaan. Yhdisteitä löytyy useimpien ihmisten verestä, myös Suomessa.
Yhdisteiden vaikutuksia ei tunneta vielä täydellisesti, mutta riippumattomissa tutkimuksissa on löydetty kemikaalien yhteys muun muassa ihmisten kehityksen ja lisääntymisterveyden häiriöihin. Yhdisteet voivat vapautua ympäristöön niitä sisältävien tuotteiden valmistuksen, varastoinnin, käytön ja hävittämisen aikana. Pääosa altistumisesta tapahtuu ravinnon, erityisesti kalan, kautta. Suurinta altistuksen tiedetään olevan kemikaaleja käyttävän teollisuuden läheisyydessä. Sen sijaan todisteita siitä, että vaatteessa olevista kemikaaleista olisi haittaa ulkoiluvaatteiden käyttäjille, ei ole.
Lue juttu kokonaan:
www.lehtiluukku.fi/lehti/retki
