Uutta reittiä rakentamassa
Mitä pitää ottaa huomioon, kun esimerkiksi kansallispuistoon suunnitellaan uutta retkeilyreittiä? Polkua ei voi laittaa kulkemaan kotkan pesäpuun vierestä eikä upouutta reittiä toisaalta kannata heti merkitä maalitäplillä.
Todella monien retkeilyreittien, tupien, laavujen ja nuotiopaikkojen huolto loppuu luultavasti lähitulevaisuudessa, koska hallitus leikkasi ronskilla kädellä rahoitusta Metsähallituksen Luontopalveluilta. Synkkien uutisten keskellä on onneksi myös mukavaa kerrottavaa. Rakenteilla on kaksi uutta patikointireittiä.
Pirkanmaalle Helvetinjärven kansallispuistoon on tekeillä yli 20 kilometrin mittainen rengasreitti, josta uutta polkua on vajaa puolet. Reitin rakentamistyöt aloitettiin vuonna 2024, ja tavoitteena on, että se valmistuu vuoden 2026 aikana.
”Aikataulu riippuu nyt siitä, onko tulevana talvena riittävästi lunta. Tarvitaan kelkkakelit, että suo-osuuksille tulevien pitkospuiden rakennusmateriaalit saadaan kuljetettua maastoon”, sanoo luonnonsuojelun erityisasiantuntija Pekka Vesterinen.
Päätös uudesta reitistä tehtiin edellisen hallituksen aikana. Metsähallituksen Luontopalveluiden määrärahojen leikkaus viivästytti toteutusta Vesterisen mukaan vuodella tai puolellatoista.
”Reittiin oli jo sovittu varat, mutta hallituksen vaihduttua niitä rahoja ei enää ollutkaan käytössä. Lopulta rahat järjestyivät, ottamalla ne pois muista retkikohteista. Helvetinjärvi priorisoitiin niiden ohi, koska se on maakunnan suosituimpia kohteita.”
Petolintujen pesät väistetään
Vesterinen kertoo, että retkeilijät ovat toivoneet pitkää ympyrälenkkiä Helvetinjärvelle jo kauan. Nykyisin alueella joutuu kävelemään samat janareitit edestakaisin, mikä tuntuu monien mielestä tylsältä. Tuplakävely aiheuttaa myös ajoittaista ruuhkaa ja vauhdittaa kyseisten polkujen kulumista.
Rengasreitin luominen tuli mahdolliseksi sen jälkeen, kun Helvetinjärven kansallispuisto oli 2000-luvun alkupuolella laajentunut etelän suuntaan. Toinen edellytys oli se, että tuoreen lisäosan luontoarvot oli saatu selvitettyä ja tiedettiin, minne reitin voi laittaa. Kansallispuistossa on oleellista varmistaa, että retkeilystä ei koidu merkittävää haittaa luonnoll
Vesterinen kertoo, että polut pitää sijoittaa etäälle esimerkiksi sääksen ja kotkan pesistä. Myös teeri on herkkä ihmisten aiheuttamalle häiriölle etenkin soidinaikaan.
”Viikonloppuisin joku kävelee retkeilyreitillä ehkä tunnin välein, mikä vie eläinten rauhan aina hetkeksi siltä kohtaa. Jos reitillä kulkee isompia ryhmiä, meluakin syntyy”, Vesterinen kuvailee.
Suojelualueilla avosuot ja erämaiset metsäalueet jätetään usein tietoisesti reittiverkoston ulkopuolelle, jotta niiden rauha säilyisi.
Reitti myös säästää luontoa
”Telttailualueet sijoitetaan sellaisiin paikkoihin, joissa ei esiinny esimerkiksi harvinaisia kasveja. Kyseiset alueet on ok niin sanotusti uhrata virkistyskäytölle”, Vesterinen toteaa.
Vesterinen huomauttaa, että haittojen lisäksi retkeilyreiteillä on myös luontoa varjeleva vaikutus. Suosituilla kohteilla selkeä viitoitettu reitti vähentää maaston kulumista. On parempi, että nähtävyyksille kuljetaan virallista reittiä pitkin eikä jokainen omia polkujaan. Samasta syystä telttailu on Etelä-Suomen pienissä kansallispuistoissa sallittua vain tietyillä paikoilla.
Helvetinjärven uusi polkuosuus kulkee alueella, jossa harjoitettiin aiemmin metsätaloutta. Hakkuiden vaikutus näkyy maisemassa selvästi, mutta jäljet alkavat himmetä, koska edellisistä hakkuista on ehtinyt vierähtää vähintään 40 vuotta. Esimerkiksi avohakkuualueet eivät enää ole aukkoja, vaan niissä kasvaa nuorta sekametsää.
”On tulevalla reitillä muutakin kuin pöpelikköä. Välillä kuljetaan aarniometsässä, missä näkee luonnontilaista metsää ikivanhoine petäjineen ja kuusineen”, Vesterinen kertoo.
Aluksi seurataan nauhamerkkejä
Metsähallituksen Luontopalvelut on paraikaa rakentamassa uutta rengasreittiä myös Kainuuseen Jämäsvaaran virkistysmetsään. Alue sijaitsee lähellä Kuhmon keskustaa. Hepo- ja Särkivaaroilla polveileva reitti on yhteensä 7 kilometrin mittainen.
Aivan kuten Helvetinjärvellä, täälläkin polun toinen puolisko oli olemassa jo entuudestaan. Mutta siinä missä Helvetinjärven uusi reittiosuus etenee vanhoja metsäteitä ja polunpohjia myöten, Jämäsvaarassa reitti on vedetty umpimetsään.
Kenttämestari Sauli Parviainen valaisee projektin marssijärjestystä. Kun ensin oli todettu, että luonnonsuojelullisia esteitä Jämäsvaaran uudelle reitille ei ole, toinen vaihe oli kulkea maastossa ja selvittää, minne täytyy mahdollisesti rakentaa siltoja tai pitkospuita. Tällaiset rakenteet ovat kalliita ja ne täytyy uusia määräajoin, joten reitti linjattiin niin, että rakenteita tarvittiin mahdollisimman vähän. Seuraavaksi reitin kulku merkittiin puihin kuitunauhoilla.
Tähän mennessä Jämäsvaaran kaikki uudet pitkospuut on jo saatu paikoilleen. Parviainen kertoo, että reitti voidaan julkistaa, kunhan sen nauhamerkintöjä on ehditty täydentää.
Maalitäpliä ei tule reitille vielä tässä vaiheessa. Maalipurkkiin aiotaan koskea vasta muutama vuosi reitin avaamisen jälkeen, jolloin polun toimivin sijainti on hahmottunut.
”Tarkkoja maalimerkintöjä ei kannata kiirehtiä maalaamaan, koska kaikkea ei suunnitteluvaiheessa välttämättä huomaa. Polkulinjalla saattaa olla vaikka märkä painanne, jonka retkeilijät kiertävät mielellään muutaman metrin päästä. Pikkuhiljaa polku etsiytyy kulkukelpoisuudeltaan parhaaseen paikkaan”, Parviainen selittää.
Polkujen risteyksissäkin on alkuun vain väliaikaiset pikkuviitat. Varsinaiset reittiopasteet lisätään myöhemmin.
Pakkanen on hyvä apuri
”Toinen keino on kävellä polkua muutaman kerran kovalla pakkasella, siihen aikaan vuodesta, kun lumi ei vielä suojaa mustikanvarpuja. Tallaamisen seurauksena varvikko paleltuu ja kuolee kuljetusta kohdasta, ja polusta tulee näkyvämpi”, Parviainen sanoo.
Mikäli retkeilyreitistä tulee suosittu, vuosien saatossa maapohja saattaa kulua ja leventyä polun luota vähän liikaakin. Tällöin reitille voidaan lisätä pitkospuita tai soraa tai jopa siirtää polkua osittain uuteen paikkaan.
Pekka Vesterinen mainitsee esimerkin Helvetinjärven kansallispuistosta. Siellä poronjäkälä ja muu kalliokasvillisuus oli kulunut pahoin Helvetinkolun eli suositun näköalapaikan lähiympäristöstä. Luonnon kannalta menetys ei ollut Vesterisen mukaan kovin iso, koska samantyyppistä kallioluontoa on alueella yllin kyllin muuallakin. Asiaan päätettiin joka tapauksessa puuttua, sillä eihän se myöskään kauniilta näyttänyt.
”Sen jälkeen, kun Helvetinkoluun rakennettiin lankkutie ja näköalatasanne, aluskasvillisuus on alkanut palautua”, Vesterinen iloitsee.
Sauli Parviainen puolestaan kertoo olleensa viime vuonna huoltamassa Puolangan Hepokönkään esteetöntä reittiä. Siellä sadevesi oli kuljetellut soraa pois polulta ja aiheuttanut syviä uomia, jotka vaikeuttivat merkittävästi reitillä liikkumista
”Lisäsorat kuljetettiin talvella moottorikelkoilla polun varteen ja levitettiin kesällä paikoilleen pienellä kuormaajalla. Loppusiistimisiin tarvittiin vähän lapiotyötäkin.”
