Mikä on riittävä vesipilariarvo? - Retki-lehti

Tiedot & taidotUutiset

Mikä on riittävä vesipilariarvo?

Kankaiden vesipilariarvoja käytetään paljon retkeilyvarusteiden markkinoinnissa. Mitä niillä oikeastaan tarkoitetaan, ja kuinka vedenpitäviä väitteitä vesipilareiden avulla voidaan esittää.

Oletko koskaan pohtinut teltan vedenpitävyyttä rankkasateessa? Tuntuuko vesi tulevan kuorivaatteen läpi? Vesipilariarvot kertovat kankaan vedenpitävyydestä, ja sitä voidaan käyttää apuna mittaamaan telttakankaan tai kuorivaatteen toimivuutta.  Liian yksioikoisia johtopäätöksiä vesipilariarvon perusteella ei kuitenkaan kannata tehdä, sillä vedenpitävyyteen vaikuttavat muutkin tekijät.

Vesipilariarvolla tarkoitetaan hydrostaattista painetta, jolla kankaan pintaan puristettua vettä alkaa tihkumaan pisaroina sen toiselle puolelle. Jos esimerkiksi kankaan vesipilariarvo on 1000 mm, voi sen päälle kaataa metrin vesikerroksen ennen kuin se pisaroituu toiselta puolelta läpi. Oikeasti testi tehdään paineistettua vettä ja painemittaria käyttäen.

Vesipilariarvoja ihmeteltäessä kannattaa telttakankaiden, telttojen lattioiden ja sadevaatteiden tarkasteleminen tehdä erikseen. Sadevaatteissa vesi painautuu olkaremmien ja kyynärtaipeiden väliin, jolloin vettä läpi tunkeva paine on suuri. Sama tapahtuu teltan lattiassa, jossa polvien alla paine märkää maata vasten voi olla suuri. Sen sijaan telttakankaassa paine on usein pieni, sillä sen päälle ei kukaan toivottavasti astu. Tämän vuoksi sadevaatteissa ja lattioissa vesipilariarvon on hyvä olla korkea, kun taas telttakankaissa pärjätään vähemmällä.

Telttakankaiden vedenpitävyys

Mikä on siis riittävä vesipilariarvo telttakankaalle? Asiaa miettiessä kannattaa muistella vanhanaikaisia kanvastelttoja joiden vesipilariarvo on hyvin pieni. Silti ne pitävät sateen ulkopuolella melko hyvin. Esimerkiksi Englannissa valmistajat saavat kutsua kangasta vedenpitäväksi mikäli sen vesipilariarvo ylittää 1500 mm, mutta käytännössä 1000 mm telttakangas on jo täysin vedenpitävä. Hankaluuksia alkaa esiintymään, kun kangas kuluessaan alittaa noin 600 mm vesipilariarvon. Teltan sisäseinillä näkyy usein sateisen yön jälkeen kosteutta, mutta tämä on lähes aina kondenssivettä ja peräisin teltan sisäpuolelta.

Telttakankaan vedenpitävyyteen vaikuttaa eniten sen paksuus ja käytetty kylläste. Polyuretaani (PU) on kylläste, jota käytetään edullisissa ja keskitason teltoissa. Sen vesipilariarvo on alussa hyvin korkea, mikä näyttää hyvältä paperilla. Polyuretaanin akilleen kantapäänä on hydrolyysi-niminen reaktio, joka hajottaa kyllästeen pikkuhiljaa. Polyuretaanilla kyllästetyt teltat eivät siis ole kaikista pitkäikäisimpiä. Hydrolyysin reaktiotuotteet ovat vastuussa myös monille tutusta ”vanhan teltan hajusta”.

Silikonilla molemmilta puolilta kyllästettyä nylonkangasta eli silnylonia käytetään usein laadukkaissa teltoissa. Sen vesipilariarvo on vertailussa polyuretaaniin vaatimaton mutta riittävä. Ultrakevyissä 7-10 denierin kankaissa korkeiden vesipilariarvojen saavuttaminen silikonikyllästeellä on erityisen hankalaa, sillä sitä ei voi ruiskuttaa kerroksittain. Usein näin ohuilla kankailla jäädään alle 1500 mm vesipilarin.  Silikonikylläste saa langat liukumaan kankaassa, mikä lisää kestävyyttä merkittävästi polyuretaanilla kyllästettyyn kankaaseen nähden.

Monissa teltoissa kangas on käsitelty ulkopuolelta silikonilla ja sisältä polyuretaanilla. Tästäkin kankaasta käytetään välillä silnylon-nimeä. Tämä kalpea kompromissi johtuu siitä, että vain polyuretaaniin voi kiinnittää saumateippiä ja lisätä palonestoainetta. Esimerkiksi Kalifornian lainsäädäntö vaatii teltoilta palonkestävyyttä, minkä vuoksi monet suuret valmistajat joutuvat taipumaan polyuretaanikäsittelyyn. Esimerkiksi Hillebergin molemmilta puolilta silikonilla kyllästettyjä telttoja ei ole laillista myydä Kaliforniassa.

Asiaa monimutkaistaa nopeasti yleistyvä polyeetteriuretaanin (PeU) käyttö kyllästeenä. Tämä on kuin paranneltu polyuretaani, sillä se ei kärsi hydrolyysista eikä ime vettä. Polyeetteriuretaanilla pinnoitetun kankaan voi myös saumateipata.

Yleisesti ottaen voidaan todeta, että pitkälti kaikki teltat ovat myytäessä riittävän vedenpitäviä. Ongelmia saattaa tulla pitkän ajan kuluttua hyvin ohuissa silnylon-kankaissa ja toisaalta polyuretaanikyllästeen hajotessa hydrolyysissä. Jotkut teltat saattavat vaatia myös saumojen vesitiivistämisen ennen ensimmäistä käyttöä, mutta tämä on usein selkeästi mainittu jo ostovaiheessa.

Kuorivaatteissa korkeammat arvot

Sadevaatteiden vesipilariarvot ovat usein telttakankaita paljon suuremmat. Kuitenkin vaatekäytössäkään vedenpaine nousee vain harvoin yli 5000 millimetrin, sillä esimerkiksi märkään kohtaan polvistuttaessa polvi yksinkertaisesti työntää veden pois altaan. Korkealla vesipilariarvolla onkin enemmän merkitystä kankaan kuluessa. Vaatteiden vesipilariarvoissa ohjenuorana voi käyttää seuraavia lukuja:

  • 10 000 mm: Vedenpitävä, mutta saattaa kuluneena ajoittain vuotaa voimakkaassa sateessa ja painepaikoista kuten rinkan olkaimien alta tai takapuolesta märässä maassa istuttaessa.
  • 20 000 mm: Hyvin vedenpitävä kuluneenakin voimakkaissa sateissa ja painepaikoista
  • 30 000 mm: Täysin vedenpitävä, epätodennäköistä että kangas kastuu kuluneenakaan edes painepaikoista

Korkea vesipilariarvo on tietenkin hyvä, sillä takin sisältä tuleva kosteus on usein lämpimämpää kuin takin ulkoa tuleva. Usein korkea vesipilariarvo tarkoittaa kuitenkin heikompaa hengittävyyttä ja korkeampaa painoa. Käytännössä vesipilariarvolla ei ole läheskään yhtä suurta merkitystä kuorivaatteen toimivuudelle kuin esimerkiksi DWR-pintakyllästeen toimivuudella. Tämän vuoksi vesipilari ei ole asia, johon kannattaa kiinnittää suurta huomiota sadevaatetta valittaessa. Useimmiten kuoritakin ”vuotaminen” onkin oikeasti hiestä ja ilmankosteudesta kondensoituvaa vettä takin sisäpinnalla. Esimerkiksi Gore-Tex ei tämän vuoksi enää ilmoita vesipilariarvoa kankaillensa.

Teksti ja kuvat: Ossi Määttä
Juttu on julkaistu Retki-lehdessä 7/21.