Lapin helvetti
Pakasaivo on kaunis ja jylhä rotkojärvi, ja samalla saamelaisten pyhä palvospaikka.
Pakasaivo on saamelaisten pyhä palvospaikka Muoniossa. Kristinusko vähätteli sen pahan tyyssijaksi – helvetiksi. Paikka on erityisen luonnonkaunis ja helppo retkikohde.
Kallioiset, mäntyvaltaiset seinämät kurkottavat jopa 60 metriä rotkojärven yläpuolelle. Järven pyöreähkö pohjoispää on halkaisijaltaan 150 metriä, mutta vesistö jatkuu etelään vuonomaisena kapeikkona. Pinnalta pohjaan on paikoin yli 60 metriä, sillä kyseessä on Inarijärven jälkeen Lapin toiseksi syvin vesistö.
Edessäni avautuu Muoniossa sijaitseva Pakasaivo, saamelaisten pyhä paikka. Saamelaisten seidat eli palvospaikat ovat usein erikoisia, ympäristöstään poikkeavia luontokohteita. Saamelaiset eivät ole palvoneet näitä kiviä, jyrkänteitä, lähteitä tai puita, vaan niissä asuvia henkiä.
Kristinuskon vallatessa maatamme se syrjäytti entiset luonnonuskonnot. Aiemmista pyhistä paikoista tehtiin tarkoituksella pahoja. Luolat muuttuivat Pirunpesiksi, rotkot Helvetinporteiksi ja Hitonhaudoiksi. Pakasaivosta tuli Lapin helvetti.
Pakasaivoa on pidetty Suomen suurimpana hiidenkirnuna, mutta geologien mukaan rotkojärvi ei ole voinut syntyä pelkästä jättimäisen jäätikköjoen pyörteestä, vaan luonnonnähtävyyden syntyyn ovat vaikuttaneet monet geologiset prosessit. Rotko seuraa kallioperän murrosvyöhykettä, mikä on helpottanut mannerjäätikön sulamisvirtojen kaivuutyötä.
Pakasaivo on saamelaisten uskomusten mukaan kaksipohjainen saivojärvi, jonka alakerrassa asuu kuolemanjälkeinen saivokansa. Kalaisat saivot voivat muuttua nopeasti kalattomiksi, sillä ihmisten meluamisesta pahastunut saivokansa saattaa kutsua kalat alakertaan järven pohjan reiästä – kalassa pitää olla hiljaa.
Saamelaiset ovat olleet uskomuksissaan osin oikeassa: Pakasaivon vesi on todellakin kahdessa kerroksessa. Se on nimittäin meromiktinen järvi, jossa pinta- ja pohjavedet eivät koskaan sekoitu keskenään. Pintavesi on normaalia järvivettä noin 12 metrin syvyyteen, jossa sijaitsee harppauskerros. Sen alapuolella vesi on hapetonta ja rikkivetypitoista. Tällaisessa vedessä kaikki järven pohjaan mahdollisesti upotetut uhrilahjat ovat säilyneet hyvin.
Saivolle on vain 200 metrin kävely, ja päiväretken eväät voi nauttia nuotiopaikalla. Kolarin ja Äkäslompolon väliseltä pikitieltä paikalle saavutaan kuoppaista soratietä. Kolme kilometriä ennen Pakasaivoa kannatta pysähtyä toisella seidalla, Kirkkopahta-kivellä.
