Kun varpaat paleltuvat
Eräoppaana toimiva Matias Merikukka palellutti viime talvena varpaansa. Tässä tekstissä hän kertoo mitkä tapahtumat johtivat paleltumiin. Onnettomuudet luonnossa eivät yleensä johdu yhdestä tekijästä, vaan taustalla on epäonnea ja useita virhearviointeja, jotka ketjuuntuvat. Matias selvisi tapahtumasta onneksi lopulta aika vähällä ja varpaat toipuivat täysin.
Olin työharjoittelussa huskyfarmilla ja olimme viiden päivän safarilla pienen asiakasryhmän kanssa.
Yhtenä päivänä oli kova lumimyrsky, joka pyyhkäisi kulkemamme reitin urajäljet näkyvistä, mikä aiheutti sen, että edessä kulkeva moottorikelkka ajautui useita kertoja uran sivuun ja upposi syvään hankeen.
Joka kerta kun moottorikelkka painui hankeen, piti se käsin sieltä vetää ylös. Viimeiset kilometrit ennen viimeistä yöpymispaikkaa olivat erityisen vaikeat ja moottorikelkkaa piti käydä vetämässä ylös hangesta niin monta kertaa, että huopavuorisaappaani täyttyivät lumesta ja jäätyivät jalkoihin kiinni. Tuolloin oli noin 10 astetta pakkasta.
Saavuimme mökille illalla ja kun siirryimme sisälle, huomasin että saappaat olivat jäätyneet jalkoihin kiinni. Pienellä työllä ne saatiin irti ja varpaat olivat valkoiset, mutta lämmössä väri palautui.
Seuraavana aamuna huomasin, että saappaat ja huopavuoret eivät olleet kuivuneet yön aikana. Rutistin huopavuoret niin kuiviksi kuin sain ja kuivasin saappaat. Laitoin kuivat villasukat jalkaan ja niiden päälle kuivapussit. Viimeisenä päivänä matkaa takaisin farmille oli 40 km ja ulkona lämpötila -35 astetta.
Saavuttuamme farmille ruokimme koirat ja sitten menin sisään vaihtamaan kuivat saappaat sekä sukat.
Kun otin sukat pois, huomasin isot rakot molemmissa isovarpaissani. Kantapään rakko ilmestyi vasta seuraavana aamuna.
Ensiapuna liotimme jalkoja lämpimässä vedessä ja otin ibumaxia ja aspiriinia (mahdollisiin kipuihin ja veren ohentamiseen).
Laitoimme kuusenpihkavoidetta paleltumiin ja käärimme ne sideharsokääreillä.
Seuraavana aamuna ne kuitenkin näyttivät sen verran tummilta, että päätin mennä terveyskeskukseen. Sieltä siirryin Lapin keskussairaalaan Rovaniemelle varjoainekuvauksiin, jossa tarkistettiin kiertääkö veri varpaisiin ja tarvitaanko liuotushoitoa.
Varjoainekuvauksissa selvisi, että veri kiertää hyvin, joten toimenpiteinä sairaalassa poistettiin ylin kerros nahkaa varpaista ja aloitettiin hopeahoito (infektioiden estämiseksi).
Hopeasidokset käytiin vaihtamassa terveyskeskuksessa 2-3 kertaa viikossa ja minulla oli kaksi kontrolliseurantaa plastiikkakirurgian poliklinikalla Helsingissä. Parantuminen vei noin 2 kuukautta.
