Hintsa kiipeää korkealle
Kuva Poppis Suomela
Lotta Hintsa aikoo kiivetä omin voimin maailman kaikille kasitonnisille. Huippujen lisäksi Hintsa haluaa voittaa itsensä.
Lotta Hintsa ei ole ihan tyypillinen suomalainen vuorikiipeilijä. Hän ei vedä yksin autonrengasta perässään joulukuisella hiekkatiellä, ei kävele täyttömäen 400 porrasta edestakaisin eikä luennoi itsensä voittamisesta työeläkefirman johtoportaalle.
Sen sijaan hän treenaa Coloradossa ja Kaliforniassa ammattilaiskiipeilijän kanssa, poseeraa Instagram-kuvissa sponsorin alusvaatteissa ja osallistuu suosittuihin television viihdeohjelmiin.
Hintsa aloitti päämäärätietoisen vuorikiipeilyn vajaa neljä vuotta sitten. Kipinä vuoriin syttyi Kilimanjarolla, jonka huipulle hän patikoi ilman ongelmia ja helposti. Sitten vuorossa oli Aconcagua, joka muutti kaiken.
Amerikan korkeimman vuoren rinteillä Lotta Hintsa tapasi amerikkalaisen ammattilaiskiipeilijän Don Bowien, joka piti Hintsaa luonnonlahjakkuutena ja halusi auttaa häntä kiipeilyuralla.
Kohti kasitonnisia
Viime kesänä Hintsa suuntasi kohti ensimmäistä kasitonnista, Pakistanin Gasherbrum kakkosta. Olosuhteet olivat kuitenkin huonot, eikä huiputusyritystä tehty. Seuraavana Hintsan listalla on toinen kasitonninen, Broad Peak, joka on talvella erityisen huonomaineinen. Veikka Gustafssonin mukaan siellä on talvisin ”pirun kylmä”.
Vaikean talvikohteen valinta kertoo paljon Lotta Hintsasta. Hän itse kertoo nauttivansa siitä, kun sattuu. ”Elämän ei kuulu olla helppoa ja kivutonta. Muuten ihminen ei kasva ja kehity” Hintsa kertoo Retki-lehdelle. ”Tunne siitä, että pääsee omien rajojen yli, on koukuttava.”
Kipua hän on oppinut sietämään esimerkiksi Karhunkierroksella, jonka hän isänsä kanssa käveli 35 tunnissa, kun oli hieman kiire. ”Jos sattuu, niin kysyn itseltäni, kuoleeko kipuun tai voiko tästä tulla krooninen vamma. Jos ei, niin jatkan menoa” hän kertoo.
Itsensä haastaminen on tullut keskeiseksi asiaksi myös kiipeilyssä. Vaikka Hintsa haluaa kiivetä kaikkien 14 kasitonnisen huipulle, ei pelkkä huipun saavuttaminen riitä, vaan tärkeää on tapa, jolla se saavutetaan. Siksi Hintsa ei käytä lisähappea ja haluaa kantaa itse omat varusteensa ylös. Kiipeäminen tapahtuu alppityyliin pienellä ryhmällä, ei osana isoa kaupallista retkikuntaa. Tarkoitus on myös löytää uusia, ennen kiipeämättömiä reittejä: ”Seikkailu on se kiipeilyn siisti juttu!”
Vaikein asia Hintsalle vuorikiipeilyssä ei ole fyysinen rasitus vaan paikallaan olo: ”Perusleirissä on joskus vaikea kestää tylsyyttä ja oman pään kanssa olemista.”
