Tupatarkastus Sallassa
Sallan kansallispuisto perustettiin tammikuussa 2022, jonka jälkeen seudun retkeilypalveluita on parannettu huimasti. Puiston kolmelle taukopaikalle on rakennettu arkkitehtuuriltaan modernit päivä- ja autiotuvat.
Paita on liimautunut repun alla ihoon. Tiedän sen olevan hiestä läpimärkä, tumma lautanen on lähes koko selän kokoinen.
Ei ole edes järin kuuma, mutta sateen jälkeinen ilma on läpitunkevan kostea ja tuuli on seisahtunut tyystin. Viivyttelin lähtöäni iltauutisten nurkille, jotta koko päivän ryöpynnyt saderintama ehtisi rajan taakse Venäjän puolelle.
Tiesin, että vesipisarat somistavat vielä juolukoiden, mustikoiden ja suopursujen lehtiä. Niiden läpi kulkiessa housut kastuvat lahkeista pahemmin kuin sateella ja vesi valuu varresta kengän sisään. Niinpä puin päälläni kuorihousut.
Nyt olen kulkenut jo kilometrin Pohjoisrinteellä sijaitsevalta reittien lähtöpisteeltä. Kuorihousuni ovat ulkopuolelta täysin kuivat, sillä muutamaa kymmentä metriä lukuun ottamatta olen talsinut koko matkan uutta lankkupolkua. Sisäpuolelta housut ovat sentään märät. Hiki liimaa ne tukalasti ihoa vasten.
On hiljaista. Tai ei oikeastaan. Hyttysten päättymätön ininä ja kymmenet korvalehtiäni kuppaavat itikat pitävät minulle seuraa. Ainoa maata pitkin kulkeva vastaantulija on pitkoksilla kyhjöttävä sammakko.
Tukala hiki ja sadat kimpussani hyörivät hyttyset voivat kuulostaa ikäviltä, mutta todellisuudessa olen aivan innoissani. Polku on sinänsä tuttu, sillä vaelsin seudulla kolme päivää kesän lopulla 2022 tehdessäni juttua uudesta kansallispuistosta. Nyt minut on innoittanut osin samalle taipaleelle upouudet autiotuvat.
Niistä ensimmäinen putkahtaa jo näkyville. Kaippahanojan päivätupa on rakennettu entisen laavun paikalle, kuten vieraskirjasta selviää.
14.2.2023
Kylläpä on sen nokisen laavun tilalle tehty moderni ja hieno tupa. Välipäivä hiihdosta: ensin Pyhätunturin valloitus ja sitten lounaalle tänne. Kyllä kelpaa.
Sari Kontiolahdelta
Samainen tupa oli jo edelliskerralla rakenteilla, mutta nyt sen kauneus pääsee oikeuksiinsa. Rakennustelineiden sijaan päivätupaa reunustavat suuret petäjät. Kämppä poikkeaa maisemaikkunoilla, vinolla takaseinällä ja koristeellisilla ulkolaudoituksilla merkittävästi perinteisestä harjakattolaatikosta.
Vieraskirjan ensimmäiselle sivulle on merkitty viralliseksi käyttöönottopäiväksi 18.11.2022. Sen jälkeisillä sivuilla toistuvat sanat ihailusta, upeasta, hienosta ja kauniista – kiitoksia unohtamatta. Ihailuun ja kiitoksiin on helppo yhtyä.
Yötaipaleella
Lapin yöttömässä yössä kirkasta päivää seuraa valoisa yö. Vain synkimmissä kuusikoissa voi kuvitella hämärän voittavan varjoillaan matalalla mollottavan auringon säteet.
Valon voittokulku ei onnistu hätistämään sankkaa hyttysparvea ympäriltä. Kasvatan seuraajieni määrää jokaisessa suonotkelmassa. Lopulta ystäväni käyvät liiaksi hermoilleni tunkien suuhun, silmiin ja sieraimiin, joten peitän pääni hyttyshupulla suruhuntuun.
Miksi tänne piti tulla pahimpaan räkkäaikaan? Muutamassa viikossa tämä jo hellittäisi ja ruskan alussa inisevää seuraa ei olisi enää käytännössä lainkaan. Syytä ja syyllistä ei tarvitse kaukaa etsiä. Itse minä tänne halusin.
Polku putkahtaa kuusikkoiselta kankaalta ylittämään avosuota. Aukean yllä leijuu sateen jälkeinen usva, jonka läpi taivaanrantaa hipova keskiyön aurinko siivilöi kultaansa. Tupasvillat ja hyttyset loistavat vastavalossa kullattuina hippuina.
Äärettömän kaunista. Tuonne hiljaisen avosuon usvaan on helppo kuvitella karhuemo pentuineen. Kuumuudesta huolimatta selkä tuntuu yhtäkkiä kylmältä.
Päivä on vaihtumassa seuraavaan saapuessani väsyneenä Pahanojankurun ulkoa mustalle mutta sisältä valoisalle autiotuvalle. Jo pihassa näen suljetusta säpistä kämpän olevan autiona. En tarvitse kantamaani telttaa, vaan voi rauhassa tärisyttää kuorsauksellani tuvan lavereita.
Nyt autiotupa tarjoaa sitä parasta antiaan. Noudan sangollisen vettä jyrkkien portaiden juurelta. Ripustan kosteat kenkäni ja vaatteeni kuivumaan. Tuhti riisipata porisee hiljalleen tuvan kaasuliedellä. Levitän makuualustani ja makuupussini idänpuoleiselle seinustalle, jotta aamuauringon säteet eivät paistaisi suoraan silmääni.
Sammutan janoni purovedellä, saan suojaa hyttysiltä sekä ruokaa ja lepoa. Ihminen on vähään tyytyväinen. Unta ei tarvitse odottaa. Kyllä se taskumatilla opastettu nukkumatti tännekin osaa poiketa.
Hiilletty hienous
Tökin lusikalla jäähtynyttä aamupuuroa ja selaan autiotuvan vieraskirjaa. Vihon ensimmäiset raapustukset ilahduttavat suuresti.
31.8.–1.9.2023
Arkkitehtisuunnittelijan lopputarkastusreissulla. Saavuin tihkusateessa Poropuistosta Tunturilammin ja Kylmähetteen kautta tänne yöksi. Toteutus ja työnjälki on oikein hyvää, kiitos tästä tekijöille!
Manu Humppi, Tampere
Hienoa, että tuvan suunnittelija on päässyt ensimmäiseksi viralliseksi yöpyjäksi. Manu Humppi on kirjoittanut kirjan autiotupien historiasta. Hänen suunnittelutaitonsa ja tupatietämyksensä on nähty aiemmin Korvatunturin juurella Rakitsanojan perinteikkäällä alasalvoskammilla ja Rautulammen moderneilla varaus- ja autiotuvalla sekä erillisellä päivätuvalla.
Pahaojankuru poikkeaa arkkitehtuuriltaan ja toteutustavaltaan Kaippahanojasta ja sen kopiona olevasta Kylmähetteestä. Valoa riittää edelleen huimasti tupaan, vaikka varsinainen lasinen maisemaseinä puuttuu.
Päivätuvat on verhottu kauniilla, suomukuviota tai paanukattoa muistuttavalla kuvioinnilla. Autiotupa on ulkoa synkeän tumma. Vasta lähempi tarkastelu paljastaa sävyn syntyneen polttamalla. Ulkolaudoituksen pinta on tehty kestäväksi hiiltämällä sen pinta – ainutlaatuinen tupatoteutus.
Ylistyssanat seuraavat toistaan vieraskirjan sivuilla. Moni on tullut ensin tarkastamaan tuvan ja ihastuksen jälkeen seuraavaksi kerraksi suunnitellaan yökylää. Ainoa moite liittyy pienehköön pöytään. Itse mietin hieman kamiinallisen eteisen eli samalla kuivaushuoneen toimivuutta. Se saattaa päästää tupaan kuumaa ja kosteaa ilmaa jokaisella ovenavauksella. Toisaalta on hyvä, että vaatteita voi kuivata erikseen ilman, että kämppä lämpiää liikaa.
25.6.2024
Todella hieno autiotupa – paras tähänastisista. Hyvillä retkeilypalveluilla iso merkitys hyvinvoinnille!!!
Harri & Minna, Siilinjärvi
Autiotuvat ovat yksi retkeilyllisistä intohimoistani. Tupabongarina olen käynyt 825 eri autiotuvalla Suomessa. Hiilletyt seinät nostavat Pahanojankurun kämppäkisan kärkipäähän, mutta kyllä sijoituksen laskemiseen tarvitaan vielä enemmän kuin sormet. Eihän kyse ole pelkästä tuvasta, vaan myös sitä ympäröivästä seudusta, maisemista ja paikkaan sijoittuvista tapahtumista.
Reppu on jo pakattu, mutta vielä on askareet edessä. Polttopuut ja sytykkeet, mattojen tamppaus, tuvan lakaisu, kaasupullo kiinni ja vesisanko tyhjäksi.
Kylmähetteen kuumuudessa
Tapaan ensimmäiset retkeilijät tehdessäni lähtöä. Kuopion suunnalta lomaileva pariskunta on lähtenyt aikaisin päiväretkelle. He tekevät aamupäivässä saman reilun 15 kilometrin tupakierroksen, jonka olen jakanut kahdelle vuorokaudelle.
Hyttysten saattelemana kuljemme osin samaa matkaa Kylmähetteen päivätuvalle. Paikalla oli aiemmin kota, mutta nyt se on korvattu Kaippahanojan identtisellä kaksosella. Pieni lampare tarjoaa oivan vesipaikan, mutta samalla soiset notkot ja vesistö synnyttävät valtavat hyttysparvet.
Sukellan nopeasti kämpän ovesta sisään. Minut vastaanottaa lämpö ja iloiset tervehdykset. Sanni Missonen ja Anna Nokelainen lusikoivat pöydän ääressä aamiaista. Heidän merkintänsä löytyivät Pahanojankurun vieraskirkasta yöpymistäni edeltäneeltä yöltä. Miten ihanan kiireetön vaellustahti!
Sanni ja Anna tunnustavat hieman aristellen olleensa yötä päivätuvalla. Illalla oli ollut niin paljon hyttysiä, että he eivät olleet onnistuneet pystyttämään telttaa.
Päivätupa on tarkoitettu päiväretkeilijöiden taukopaikaksi, mutta harvassa niissä on erikseen kielletty yöpymästä. Monessa on jopa makuulaverit. Kylmähetteenkin reunuspenkki on erinomainen kahdelle nukkujalle.
Päivätuvalta on kerättävä yöpymiskamat kasaan ennen päiväretkeilijöiden saapumista. Usein yöpymisestä on vain hyötyä: majoittujat huolehtivat polttopuista ja siistivät paikat kunnolla ennen matkan jatkumista. Pelkät päiväkävijät kantavat tupaan kengissään jatkuvasti roskia ja hiekkaa, mutta harva tarttuu luudanvarteen.
Epäilen, että naiset ovat lämmittäneet kamiinaa, mutta olen jälleen kerran väärässä. Itään avautuvista maisemaikkunoista kesäyön aurinko on porottanut sisään jo aamukolmesta asti. Ikkunoissa on tummat pystyraidat, eräänlaiset tummennetut kalterit. Lasit on vaihdettu myöhemmin, jotta linnut eivät törmäisi ikkunoihin.
8.6.2023<
Helikopterilla tuotiin uudet ikkunat ja muita tarvikkeita.
Lassi ja Vesku MH/LP Metsähallitus luontopalvelut
Parasta tarjolla
Olen saavuttanut tupaturneen tavoitteet. Vielä on kilometrejä jäljellä, mutta ajattelen tallustavani hyttysiä pakoon Sallan soppapatojen ääreen.
Ylitettyäni Tunturikummun pitkospuut halkovat avosuota. Tuulenvire pyyhkii itikat ympäriltäni ja Tunturilammien rannassa niitä ei ole enää oikeastaan lainkaan. Samassa vastaan tulee upea, uusi kaksoislaavu, joka on helppo tunnistaa Manu Humpin suunnittelemaksi.
Unohdan kiireet ja notkuvat noutopöydät. Tähän kannattaa jäädä valmiista nuotiosta ja kaasukeittimellä kiehahtavasta pastapotista nauttimaan.
Tuntuu todella hyvältä, että Sallan retkeilypalveluita on paranneltu näin merkittävästi. Olen kuullut, että tämän laavun lisäksi moni muu seudun taukopaikka on laitettu uuteen uskoon. Riittää koluttavaa vielä tulevillekin retkille.
Tupatarkastuskierros on loppusuoraa vaille taputeltu. Tuloskin on jo selvillä – hyväksytty!
Lisätietoa luontoon.fi
