Teltassa keittäminen on yleistyvä käytäntö talvivaelluksella. Kuinka vaeltaja voi pienentää häkäriskiä ja keittää teltassa mahdollisimman turvallisesti?
Etenkin kevätauringon helliessä monet vaeltajat suuntaavat tunturiin keitinlaatikon kanssa. Raskaan vaelluspäivän jälkeen on mukava sytyttää muutama keitin ja nauttia teepaitalämmöstä teltan sisällä. Keittimen käyttö teltassa ei ole kuitenkaan riskitöntä.
Useimmat mieltävät teltassa keittämisen suurimmaksi riskiksi tulipalon. Häkä on kuitenkin tulipaloa yleisempi vaaratilanteiden aiheuttaja. Häkämyrkytykseen teltassa kuolee maailmalla joka vuosi useita ihmisiä. Usein syynä on järjetön grillaaminen tai nuotion polttaminen teltassa, mutta onnettomuuksia sattuu myös retkikeittimien kanssa. Myös suomalaisissa retkikunnissa häkä on aiheuttanut vaaratilanteita esimerkiksi Grönlannissa 2013, Denalilla 2018 ja Grönlannissa 2019.
Paras ehkäisykeino on keittää aina ulkosalla. Tämä voi kuitenkin olla mahdotonta esimerkiksi lumimyrskyn takia, joten turvallinen teltassa keittäminen on hyvä opetella. Toiseksi turvallisin vaihtoehto on keittää teltan absidissa ovi ja tuuletukset auki. Tällöin kuitenkin menetetään keittimen tuoma lämpö.
Häkäriskin minimoimiseksi paras keino on aloittaa keittimen käyttö kokeneen harrastajan johdolla tai käydä talvivaelluskurssilla. Näiden lisäksi on kuitenkin hyvä ymmärtää riskitekijät itse, sillä olosuhteet kurssilla eivät välttämättä ole samat kuin myöhemmin. Myös häkämittarin mukana pitäminen on sangen hyvä idea.
Häkää muodostuu, kun liekki ei saa riittävästi happea, ja palaminen on osittain epätäydellistä. Tärkein asia on siis varmistaa riittävä ilmanvaihto teltassa. Kannattaakin valita isokokoinen teltta reiluilla tuuletuksilla. Hyvin tuulettuvasta teltasta jo muodostunut häkä kulkeutuu tasaisesti pois. Jos valitsee teltan, jonka sisällä keittämisestä on jo yleistä kokemusta, ei ainakaan päädy koekaniinin asemaan. Yleisesti käytettyjä ovat tunneliteltat, joiden molemmissa päädyissä on isot tuuletusaukot.
Teltan tuuletukset tulee avata auki, ja sisäteltan molemmat ovet vähintään puolilleen. Tämä on tärkeää, sillä sisäteltan ovet unohtuvat helposti kiinni. Pysy siis tarkkaavaisena keitintä sytytettäessä, ja varmista tuuletusten avoimuus kahteen kertaan.
Erityisesti tyyntä säätä kannattaa varoa, sillä tällöin ilma kiertää huonosti. Hiljainen pakkasilta tuudittaa helposti turvalliseen tunteeseen, mutta peilityyni sää on ollut yhdistävä tekijä monissa häkäonnettomuuksissa. Myös sakeassa pyryssä tuuli voi olla hyvin heikko. Avaa tyynellä säällä ovet ja aukot reilusti auki.
Lämmönsiirtimellä varustettu kattila on toinen riskitekijä. Lämmönsiirrinrivat kattilan pohjassa siirtävät lämpöä niin tehokkaasti, että lämpötila liekin reuna-alueilla on matala. Tämä johtaa epätäydelliseen palamiseen ja häkään.
Tyypillinen häkämyrkytyksen uhri onkin vuorikiipeilijä, joka sulattaa lunta lämmönsiirrinkattilalla ahtaassa teltassa korkealla vuoristossa, jossa happea on lähtökohtaisesti vähän. Olen itse tehnyt linjauksen, että käytän vain tasapohjaisia kattiloita teltassa keitettäessä.
Keitin kannattaa pitää puhtaana karstasta. Oranssi liekki on merkki epätäydellisestä palamisesta. Tuulisuojaa ei teltassa kannata käyttää, sillä se vähentää hapen virtausta liekkiin.
Useimmat talvivaeltajat käyttävät bensiinikeitintä. Sen painetta kannattaa pitää yllä ja hana täysin auki, sillä hidas liekki saa vähemmän ilmaa. Joissakin testeissä kaasukeittimien on mitattu tuottavan hieman vähemmän häkää kuin bensiinikeittimien. Sen sijaan spriikeittimet tuottavat runsaasti häkää, sillä niiden liekki on melko hidas.
Vähennä häkäriskiä näillä keinoilla