Mies Suuren Retkeilykirjan takaa
Suomen eniten myyty retkeilykirja on jo yli 30 vuotta vanha teos,
mutta tuon kotimaisen retkeilykirjallisuuden ikoniksi nousseen
niteen sisältö on suurimmilta osin silti ihan validia edelleen.
Ei arvannut nuori Olli Aulio lähtiessään Nuuksioon sieniretkelle, että riippumatto olisi retkeilymaailman kuuminta hottia 60 vuoden päästä. Eihän Aulio tietenkään riippumattoa keksinyt, mutta oli varmasti ensimmäinen suomalainen, joka kirjoitti riippumaton teko-ohjeet kirjaan.
Tarkkaan ottaen hän antoi kahdetkin ohjeet, joissa toisen riippumaton sai narusta punomalla ja toisen pressukankaasta ompelemalla. Molemmat valmistustavat, kuten kaiken muutkin Suuressa Retkeilykirjassa esittelemänsä asiat, oli Olli Aulio itse kokeillut, ennen kuin hän ne vuonna 1990 ilmestyneessä kirjassaan julkaisi.
Tietokirjailija Olli Aulio oli neljännen polven helsinkiläinen, kun hän 80 vuotta sitten syntyi töölöläiskotiin. Isän yksivuotislahjaksi Ollille antama pikkuruinen puukko oli rintamapuhdetyönä tehty ja alumiinisessa tupessa koreileva, ja viitoitti jo tietä tulevaan. Varsinaisen herätyksen retkeilyyn Aulio sai liityttyään paikalliseen partiolippukuntaan.
Ilvesveikkojen kokoontumistila oli pieni, joten poikajoukko vietti paljon aikaa luonnossa. Retkillä käytiin Nuuksiossa, jonne kuljettiin usein polkupyörällä.
”Varsinaisesti kiinnostuin retkeilystä, enkä niinkään luonnosta”, Olli Aulio kertoo ja muistuttaa, että luonto oli kuitenkin tärkeä elementti ja alusta seikkailuille sekä uuden kokemiselle.
Partioharrastus antoi kosketuksen luonnossa tekemisen laajaan kirjoon. Olli Aulio tykkäsi suunnistaa ja kiertää kavereittensa kanssa partiotaitokilpailuja. Sieltä ovat kotoisin monet välineet, joiden valmistamista hän on Suuressa Retkeilykirjassa esitellyt.
”Niihin aikoihin ei ollut tavaraa saatavilla ja nekin mitä oli, maksoivat paljon”, hän kertoo.
”Oli ihan normaalia, että yritettiin hankkia materiaaleja ja rakentaa kaikenlaista hyödyllistä. Ne tulivat kaikki tarpeeseen.”
Auliolla on edelleen tallella otsalamppu, jonka hän on itse nuorena rakentanut, samoin rinkka, riippumatto ja monta muuta retkeilyvälinettä, jotka hän on myöhemmin kirjassa esitellyt. Yksi legendaarisimmista varusteista oli ympärivuotinen ulkoilutakki, niin kutsuttu Malli Aulio.
”Siihen aikaan ei oikein ollut sellaisia retkeilytakkeja, joten tein itse.”
Olli Aulio hankki anorakin kaavat ja sinistä telttakangasta. Hänellä oli pitkään kehitelty ajatus, että takissa piti olla väljä leikkaus, jotta talvella alle saisi lämmittävän kerroksen ja kääntöhelma toisi suojaa jaloille.
Takissa oli paljon taskuja sekä erilaisia lenkkejä ja ripustuksia varusteille. Lipallinen huppu oli iso ja säältä suojaava, mutta hihat väljät, jotta ne voi kesällä kääriä rullalle.
1970-luvulla tehty prototyyppi päätyi kirjan sivuille, ja sen ilmestyttyä Sastan perustaja Urpo Saastamoinen innostui ideasta niin, että valmisti Auliolle Nurmeksessa mallitakin. Lähes kolmekymmentä vuotta vanha takki on edelleen ehjä ja käytössä.
Kirjatarpeiden täyttäjä
Kirjailija Olli Auliosta tuli, kun tyttö- ja poikapartiolaisten kattojärjestöt yhdistyivät Suomen partiolaisiksi 1970-luvulla. Hän sai Gummeruksen kustantamaan Partiolaisen kirjan, joka ilmestyi 1976 ja sitä myytiin 17 000 kappaletta.
Teosta voidaan pitää Suuren Retkeilykirjan esiversiona, sillä puhtaasti partiotoimintaan liittyvän tiedon ohella kirja sisälsi runsaasti tietoja ja taitoja, joita retki- ja leirielämässä tarvitaan.
Jo pari vuotta Partiolaisen kirjan -ilmestymisen jälkeen julkaisi Gummerus Olli Aulion tekemän Vapaa-ajan kalastaja -kirjan. Se oli 388-sivuinen järkäle ja siitä otettiin 15 painosta Suomessa.
Suuri Retkeilykirja osuu maaliin
Vaikka Aulion aiempien kirjojen myyntimäärät ovat huikeita, oli Suuri Retkeilykirja se, joka teki hänestä tunnetun. Olli Aulio käytti Suureen Retkeilykirjaan omat retkeilytietonsa, mutta kahlasi myös löytämänsä kirjallisen aineiston ja sovitti ne omaan kirjaansa.
Jokainen niksi, vinkki, tieto ja taito piti tarkistaa. Iso osa piti myös kokeilla käytännössä, jotta uskalsi painattaa tiedon faktana kirjaan.
Aulio hyödynsi laajan tuttavaverkostonsa ja hankki asiantuntijat tarkistamaan pienimmätkin asiat, ettei kirjaan tule ulkomailta käännetyn tekstin väärinymmärrystä. Ensiaputehtävät tarkastivat lääkärit ja suunnistus- sekä karttaosuudet maanmittarit.
Suuren Retkeilykirjan kuvittajaksi Aulio värväsi Martti Arkon, johon oli tutustunut jo Vapaa-ajan kalastaja -kirjaa tehdessä. Arkko oli lahjakas kuvataiteilija, mutta hänen suuri vahvuutensa oli taito piirtää kerrotun asian ydin. Martti Arkko oli eränkävijä ja siksi tunsi käsiteltävät asiat ja osasi piirtää oleellisen.
Suureen Retkeilykirjaan on kasattu paljon rakentelua ja välineiden valmistusta, vaikka sen ilmestymisen aikaan varusteita oli jo paljon myynnissä, eikä itsetekeminen ollut enää niin tavallista, kuin Aulion nuoruusvuosina. Asian nerous oli kuitenkin siinä, että rakenteluohjeita lukemalla ja niiden kuvia katselemalla saattoi ymmärtää monen välineen anatomian ja toimintaperiaatteen.
Toinen seikka, mikä tekee Suuresta Retkeilykirjasta edelleen käyttökelpoisen, on perusasioiden selkeä selvittäminen. Aulio kertoo, miksi kosteus tulee iholle ja miten sen saa sieltä pois.
Hän puhuu materiaaleista ja niiden ominaisuuksista, mutta ei tuotemerkeistä, ei tämänhetkisistä suuntauksista, vaan faktoista. Kaikki samat asiat pätevät edelleenkin.
Kaikkiaan 567 sivua retkeilyasiaa pitää sisällään telttojen ja muiden majoitteiden kattavan esittelyn, laajan leirinrakennusosion, monipuolisen ja pitkän perehdytyksen ruokailuun, välineisiin ja raaka-aineisiin. Kuten vanhoista inkkarikirjoista, löytyy Aulionkin teoksesta eläinten jälkiä ja petojen kuvia. Oma osuutensa on ensiavun lisäksi pelastautumisella ja eloonjäämistaidoilla.
Tänä vuonna 32 vuotta täyttävä kirja on Suomen eniten painettu ja pisimpään yhtäjaksoisesti julkaistu retkeilyalan kirja. Vuosien varrella on Aulio tehnyt kirjaan muutaman pienen korjauksen, mutta koskaan sen sisältöä ei ole uudistettu.
Toki aika ajoin joku asiaa on suositellutkin, mutta Suuren Retkeilykirjan vahvuus on autenttisuus. Kirja on aikansa kuva, mutta silti tässäkin ajassa toimiva. Sitä ei kannata uudistaa, se on jo nyt täydellinen, oman genrensä ikoni. Ja Olli Aulio sen arvostettu kirjoittaja.
