Järvien ja merien jäät tarjoavat hienoja hiihtomaastoja ja luisteluratoja. Kun jäätä osaa lukea, pystyy jääreittejä hyödyntämään ulkoilussa turvallisin mielin.
Asiantuntija: Retkiluistelija ja jääturvallisuuskouluttaja Benjamin Donner
Aiemmin ihmiset kulkivat jatkuvasti jäällä. He tarkkailivat jään muodostumista ja osasivat arvioida sen kestoa ja vaaran paikkoja perimätiedon perusteella.
Tieto ei enää samalla lailla periydy, mutta voimme silti opetella havainnoimaan jäätä. Kun opettelee tuntemaan jäitä ja käyttää turvavarusteita, voi jäällä kulkemisesta nauttia – olipa menossa retkiluistelemaan, hiihtämään tai muuten vain ulos nauttimaan.
Ehdotonta lukemaa on mahdotonta antaa. Jo kolme senttiä kiinteää teräsjäätä järvellä voi kantaa, mutta parinkymmenen sentin hauras kevätjää merellä voi olla pettävä. Kestävyys riippuu usein enemmän jään laadusta kuin paksuudesta.
Jäätä voi arvioida katsomalla sen väriä ja ulkonäköä, kokeilemalla jääsauvalla, miltä se tuntuu ja kuuntelemalla, miltä se kuulostaa. Kaikkia aisteja tulisi käyttää jäätä lukiessa.
Mikäli jotain aistia ei pysty käyttämään – esimerkiksi, jos on pimeää tai jään päällä on lunta, jolloin se ei näy – tulee olla erityisen varovainen. Tällöin kannattaa mennä vain sellaisille jäille, joiden tietää olevan varmasti kauttaaltaan hyvin kestäviä.
Syksyllä lumentulo hidastaa jäätymistä. Joskus vesi voi jäätyä vain ohuelti pinnasta ja päälle sataa kunnon kerros lunta.
Se ei tietenkään kanna, eikä kantavuus juuri parane ajan mittaan, vaikka olisi kylmääkin. Keväällä lumi jään päällä taas estää sulamista.
Tällöin peitteinen jää kantaa usein paremmin kuin lumeton. Kun lumi sekoittuu jäähän, syntyy niin sanottua kohvaa. Se sulaa nopeasti luistelukelvottomaksi, kun sää lämpenee.
Joskus jäähän tulee halkeamia, kun sitä lyö luistimella. Se ei välttämättä tarkoita, että jää on heikkoa. Sen sijaan, jos luistellessa jää alkaa murtua luistelusuunnan vastaisesti, on se merkki siitä, ettei jää kestä luistelijan painoa.
Jos ympärillesi alkaa tulla rinkuloita jäähän, on sinulla muutama sekunti aikaa siirtyä takaisin vahvemmalle jäälle.
Järvivedessä ei ole suolaa, joten siitä muodostuu kestävämpää jäätä. Järvien jäät ovat tasalaatuisempia ja vähemmän alttiita säätilojen vaihteluille.
Niitä on helpompi oppia lukemaan kuin merijäitä. Varsinkin keväällä merijäät voivat olla hauraita ja petollisia. Kantavuus voi muuttua olemattomaksi hetkessä. Järvien jäät sulavat tasaisemmin ja pidempään.
Luistellessa suurin osa onnettomuuksista tapahtuu silloin, kun joudutaan liian kauas heikoille jäille. Jos jää pettää nopeasti ja vieressä on kestävää jäätä, voi useimmiten jäistä pelastautua.
Jos on kuitenkin luistellut liian pitkälle, jää voi murtua yhä uudestaan, jolloin jäihin pudonnut uupuu. Kerran murtunut jää kantaa parhaassa tapauksessa noin 70 % siitä kuin vastaava ehjä jää.
Älä siis kokeile, kuinka heikolle jäälle uskallat mennä. Kokeillessasi jäätä sauvalla jätä varmuusmarginaalia.
Varo keväistä suolajäätä, joka auringon lämmössä voi muuttua turvallisesta erittäin vaaralliseksi minuuteissa. Taipuisa, hieman ohuempi suolajää voi muuttaa avannon reunan liukumäeksi, jota on vaikea päästä ylös edes naskaleilla.
Benjamin Donner aloitti retkiluistelun 12-vuotiaana eli 35 vuotta sitten. Donner on kouluttanut jääturvallisuutta muun muassa meripelastajille, retkiluistelijoille ja kalastajille parikymmentä vuotta. Suomen retkiluistelijoiden retkenvetäjille hän on antanut jääturvalliskoulutusta siitä lähtien kun laajempi vetäjäkoulutus aloitettiin vuonna 2006. Omia retkiä hän järjestää yrityksessään Aavameri.