Retkellä veden alla
Saaristoluonto lintuineen ja rantakasveineen on monelle retkeilijälle tuttu veneily- ja purjehdusretkiltä. Vedenalainen luonto on vähintäänkin yhtä monipuolinen ja mielenkiintoinen retkikohde. Tavallisesti siihen pääsevät tutustumaan lähinnä vain sukellusharrastajat kalliine laitteineen.
”Ajatus Stora Hästön vedenalaisesta luontopolusta syntyi halusta tehdä rantaveden levät, vesikasvit, kalat ja kotilot tutuiksi kaikille saaristossa retkeileville”, kertoo Metsähallituksen suunnittelija ja meribiologi Kevin O’Brien. ”Luontoelämys jää vahvemmin mieleen, kun vedenalaisen maailman pääsee omin silmin näkemään ja kokemaan”.
Stora Hästö sijaitsee läntisellä Saaristomerellä. Saaren rantavedestä löytyvä vedenalainen luontopolku käsittää itse asiassa kaksi erillistä pinnanalaista reittiä.
Pikkupyöriäisreitti on tarkoitettu uimareille ja snorklaajille. Reitti seurailee matalaa rantaviivaa ja kaikki opastekyltit pystyy lukemaan pinnalla kelluen.
Syvempiin vesiin rakennettu Harmaahylje-reitti tehtiin laitesukeltajia silmällä pitäen ja se ulottuu aina 12 metrin syvyyteen saakka. Pohjaan upotetuissa laatoissa kerrotaan tekstein ja kuvin vedenalaisen luontopolun varrella olevista kasveista ja muista eliölajeista, ympäröivästä vedenalaisluonnosta sekä tietoa muutoksista Itämeren hyvinvoinnissa. Polulla suunnistamisen helpottamiseksi laatat on merkitty poijuilla ja yhdistetty toisiinsa pohjaa pitkin kulkevin köysin.
Stora Hästön luontopoluilla vedenalainen maailma on kaikkien uimataitoisten ulottuvilla: mukaan tarvitaan vain uimapuku, uimalasit tai sukellusmaski sekä rohkeaa mieltä – merivesi kun ei välttämättä ole kovin lämmintä edes keskikesän kuukausina ja koko 150 metrin mittaisen Pikkupyöriäisreitin läpiuimiseen tarvitaan useita sammakkopotkuja!
Saaressa on myös perinteinen, kuivalla maalla kulkeva luontopolku. Luontopolun opastauluissa esitellään meriluontoa niillekin retkeilijöille, jotka eivät itse halua pulahtaa pinnan alle.
Merenpohjan monimuotoisuus yllättää
Vedenalaisen luontopolun varrelta löytyy monenlaisia elinympäristöjä pehmeistä lieju- ja hiekkapohjista pystysuoriin kallioseinämiin ja rantakivikoiden sokkeloihin. Opaskylteissä kerrotaan merenpohjan erityispiirteistä ja esitellään lajeja, joita sukeltaja tai snorklaaja voi ympärillään nähdä.
Kotoinen meriluontomme ei tietenkään vedä vertoja valtamerten lajistolle, mutta rantavedestä löytyy paljon elämää, kun vaihtaa tarkasteluperspektiiviä ja malttaa pysähtyä tarkkailemaan ympäristöä.
Kallioseinämällä vieri viereen ahtautuneet tuhannet sinisimpukat suodattavat ravintoa vedestä. Hiekkapohjan meriajokasniityllä silo- ja särmäneulat tarttuvat pyrstöllään ajokkaan versoihin ja naamioituvat maisemaan huojumalla aallokossa kasvillisuuden mukana. Tarkkasilmäinen voi erottaa hiekan sekaan naamioituneen kampelan, tai kivikon suojiin vilahtavan kivinilkan. Polun varrella voi pohjassa törmätä myös harvinaisempiin eväkkäisiin: Kiveen kiinnittynyt vihertävä möykky onkin reviiriään vartioiva rasvakalakoiras ja kasvillisuuden seassa kelluva ruskea kepinpätkä osoittautuu vaskikalaksi!
Kun oikein tarkkaan katsoo, näkee rantakalliolla eriväristen rihmamaisten levien seassa paljon pieniä leväsiiroja, leväkatkoja ja kotiloita ruokailemassa.
Edes syvin mutapohja ei ole autio, vaikka päältä katsoen siltä näyttääkin. Tyhjien simpukankuorten päällystämät pohjan painanteet paljastavat liejun sisällä asustavan runsaslukuisen pohjaeläinten yhteisön erilaisine matoineen ja simpukoineen.
”Sukellan polun läpi monta kertaa kesäkauden aikana ja joka sukelluksella näen pinnan alla aina jotain mielenkiintoista, kuten kaloja ja pohjaeläimiä. Vedenalainen maisema on aina hieman erilainen, koska lajien runsaudet vaihtelevat eri aikoina kasvukautta. Esimerkiksi loppukesä tuo tullessaan punalevien väriloiston ja pohjilla makoilevat komeat härkäsimput”, kertoo Kevin O’Brien.
Toisinaan pohjalla siintää kerros likaisenruskean väristä levämassaa, jonka pinnalla on valkoinen huntu. Räpylänpotkun voimasta vesi on pian sakeanaan rihmamaista höttöä. Vedenalaisen luontopolun varrella pääsee tutustumaan myös ikävämpiin ilmiöihin meriluonnossamme. Itämeren rehevöitymisen seuraukset, kuten keskikesän sinileväkukintojen samentama vesi, runsastuneet rihmaleväkasvustot ja vaaleina läikkinä pohjia peittävät rikkibakteerikasvustot muistuttavat vedenalaista retkeilijää meriluontomme suojelun tärkeydestä.
Vedenalaisessa taidenäyttelyssä on tunnelmaa
Vaaleapintaiset veistokset erottuvat hyvin uimalasien läpi jo rantavedessä pinnalla kelluvalle uimarille. Sukeltaminen vedenalaisessa taidenäyttelyssä on elämys vailla vertaa – juuri kun edellinen patsas katoaa näkyvistä vihreän veden syleilyyn, hohtaa seuraava luomus jo horisontissa.
Saaristomeren kansallispuiston itäpuolella, Dalskärin vedenalaisella veistospolulla, vedenalaisretkeilijän mielikuvitus pääsee valloilleen. Saaren rantaveteen, noin 2-4 metrin syvyydelle, on upotettu seitsemän erikokoista betoniveistosta. Näistä suurin, 4000 kiloa painava Kalakoto, kurottelee oranssin väreissä hehkuvia sakaroitaan peräti 2,4 metrin korkeudelle pohjasta. Teos on taiteilija Armi Nurmisen suunnittelema ja valmistui osana Turun kulttuuripääkaupunkivuoden aikana järjestettyä saariston nykytaideprojektia vuonna 2011. Kalakodon ympärillä oleva alue laajeni kokonaiseksi vedenalaiseksi taidenäyttelyksi, kun kuusi muuta vedenalaisveistosta syntyi Turun Suomalaisen Yhteiskoulun lukion merilinjan opiskelijoiden käsissä kaksi vuotta sitten.
Veistokset tarinoineen esitellään rannalla olevassa opastaulussa. Opastaulun vieressä olevasta laatikosta löytyy paitsi vieraskirja, myös snorkkeli ja maski lainaksi kävijöille.
Vuosien kuluessa veistoksista muodostuu simpukoiden, merirokkojen, levien ja kalojen asuttamia vedenalaisia riuttoja ja ne sulautuvat vähitellen osaksi rantaveden vedenalaista maisemaa. Sinisimpukkakuorrutus muuttaa patsaiden muotoja mitä mielikuvituksellisemmiksi niiden tarttuessa betonipintoihin vahvoilla kiinnitysrihmoillaan.
Merirokot ojentelevat pyyntirihmojaan ohikelluvan planktonsaaliin toivossa ja värikkäät rihmamaiset levät hulmuavat aallokossa kuin hiukset patsaiden pinnoilla. Hieta- ja mustatokot ovat löytäneet pesäpaikkansa raskaiden betonijalustojen alta, ja yrmeän näköiset kivisimput tarkkailevat ympäristöään patsaiden ulokkeilla.
”Onpa majakkapatsaan uumeniin muuttanut lauma sirokatkarapujakin!”, nauraa Kevin.
Vedenalaisretkeilijän kannattaa muistaa käydä kiertämässä myös veistospolun viereisiä rantakallioita, joilta näkee rakkolevää kasvamassa upeina, pensasmaisina kasvustoina kovilla kallio- ja kivikkopohjilla aivan vesirajan tuntumassa.
Levien väriloisto on parhaimmillaan loppukesällä
Stora Hästön ja Dalskärin vedenalaispoluilla voi vierailla milloin vain kesäkauden aikana. Kohteet on poijutettu ja reitit merkitty yhdysnaruilla toukokuun lopusta lokakuun alkuun saakka.
Alkukesän vihreys vaihtuu levien monenkirjavaan värimaailmaan, kun kasvukausi veden alla lähtee toden teolla käyntiin kesäkuussa. Keskikesällä vesi on usein sameampaa ja sinileväkukintoja saattaa esiintyä erityisesti heinäkuussa.
”Veden kirkkauden puolesta paras aika vierailla poluilla on loppukesällä ja alkusyksystä, silloin myös levien väriloisto on hienoimmillaan. Polkujen läpiuimiseen saattaa silloin tosin kaivata märkäpukua meriveden alhaisemman lämpötilan takia. Kylmyydestä huolimatta urheimmat pienetkin uimarit uskaltautuvat ainakin parille ensimmäiselle kohteelle”, Kevin O’Brien vakuuttaa hymyillen.
Mielenkiintoisen sukellus- tai snorklausretken jälkeen maistuu tietenkin kuuma juoma ja eväät nuotiopaikalla!
Tiedä & mene
Saaristomeren kansallispuisto sijaitsee Saaristomeren eteläreunalla, Paraisten ja Kemiösaaren alueilla. Kansallispuiston pinta-ala on noin 500 neliökilometriä ja se on perustettu vuonna 1983.
Stora Hästö (WGS84 60° 04,02´, 21° 32,21´) sijaitsee Korppoon eteläpuolella, noin 5 km lounaaseen Korpoströmin saaristokeskuksesta. Vedenalainen luontopolku sijaitsee saaren länsirannalla (WGS84 60° 04,00´, 21° 32,02´). Dalskär (WGS84 60° 05,10´, 022° 09,10′) sijaitsee Nauvon eteläpuolella, Kirjaisten satamasta noin 8 km kaakkoon. Vedenalainen veistospolku löytyy saaren kaakkoiskulmasta (WGS84 60° 05,03´, 22° 09,33´).
Saaristomeren vedenalaisiin luontopolkuihin tutustumiseen tarvitaan oma vene, kajakki tai muu vesikulkuneuvo, sillä järjestettyjä kuljetuksia ei näille retkisaarille ole. Paikalliset taksiveneet kuljettavat tilauksesta matkailijoita myös Stora Hästöseen ja Dalskäriin.
Kummassakin saaressa on suojaisa luonnonsatama veneille, tulentekopaikka, pieni telttailualue sekä kuivakäymälä. Saaristomeren kansallispuiston järjestyssääntö sallii avotulen tekemisen ja tilapäisen yöpymisen vain niille merkityillä paikoilla.
Metsähallituksen luontopalvelut vastaa alueen retkeilyreittien ja rakenteiden huollosta.
Vedenalaisilla luontopoluilla oleviin rakenteisiin, kuten opaslaattoihin, poijuihin, yhdysköysiin tai betoniveistoksiin ei saa koskea.
Lisätietoja luontopoluista ja Saaristomeren kansallispuistosta löytyy Metsähallituksen sivuilta: www.luontoon.fi/saaristomeri.
TEKSTI: Heidi Arponen / Metsähallitus
KUVAT: Heidi Arponen ja Kevin O´Brien
