Repovesi talvella on hiljainen
Ruskan päättyessä kaamokseen eletään Repovedellä vuoden hiljaisinta aikaa. Hiihtoretkien aika koittaa kevättalvella.
Repoveden kansallispuisto tarjoaa monipuolisia retkeilymahdollisuuksia myös talvisin. Kaikkein hiljaisinta Repovedellä on loppusyksystä ja alkutalvesta, pian ruskan päättymisen jälkeen.
Päivät ovat lyhyitä ja ennen lumen tuloa kaamosajan vähäinen valo imeytyy tummiin metsiin. Syksyn sateet saavat korpinotkelmat tulvimaan ja hyvät saappaat voivat tulla tarpeeseen.
Muuttolinnut ovat kaikonneet ja ääntä pitävät ainoastaan tiaisparvet. Ehkäpä jossain rääkäisee nuori närhi. Siellä täällä voi kuulla tikkojen hiljaista koputtelua.
Kaamoksen keskellä
Hiljaisuutta ja rauhaa kaipaava retkeilijä suuntaa Repoveden metsiin syksyn taittuessa talveksi. Nousipa tuolloin Repoveden kuuluisimmille näköalapaikoille kuten Olhavalle tai Mustalamminvuorelle, voi jäljistä päätellä olevansa päivän ainoa kulkija.
Pimein kaamos alkaa hellittää järvien saadessa päälleen valkoisen jäähunnun ja pysyvän lumen sataessa maahan.
Repoveden talvi ja kaamos alkavat taittua tammi-helmikuussa. Aurinkoiset päivät saavat tiaiset laulamaan ja käpylinnut voivat aloittaa pesintänsä jo tammi-helmikuussa. Korppien lentonäytökset päättyvät lopputalven pesintään, kun naaras pyöräyttää kalliojyrkänteellä sijaitsevaan risulinnaansa kolmesta kuuteen munaa.
Soiden ja kallioiden männiköissä voi kohdata hakomispuissa viihtyviä metsoja ja teeriparvet taivuttelevat koivujen oksia omilla ruokailupaikoillaan. Ketut, jänikset, hirvet, oravat ja metsämyyrät jättävät jälkiään lumiseen maisemaan.
Olimme varanneet hiihtämiseen pari päivää ja yön vietimme lakanoiden välissä viihtyisässä mökissä Linkkumyllyllä. Ensimmäisenä päivänä sivakoimme Orilammelta Vuohijärven jäille.
Suoraan Kinansaareen kulkevan ladun sijaan päätimme suunnata Mäntysaareen. Mäntysaaressa on vuonna 1911 rakennettu kappeli ja hautausmaa.
Saaren hiekkaiseen maaperään on haudattu ihmisiä jo 1200-luvulta lähtien. Hautausmaa on edelleen käytössä ja eksoottisessa kappelissa vietetään hautajaisten ohella myös häitä.
Pitovoiteet olivat peilijäällä tarpeettomia ja jäällä liikkuminen onnistui vain tasatyönnöin. Jää oli kuitenkin sen verran liukasta, että matkanteko sujui vaivattomasti. Takaisin Orilammelle reilun kuuden kilometrin lenkin jälkeen lykimme Kinansaaren kautta.
Repovedelle suuntaava latu ohitti Korpisaaren, jonka kalliojyrkänteet houkuttelivat pysähtymään. Saareen oli jolkotellut myös kettu, jonka pitkä jälkijono johti saaren edustan louhikkoon.
Korpisaaren länsilaidan näyttävällä jyrkänteellä emäkalliosta irronneet mielikuvituksellisen muotoiset graniittiset kivipaadet ovat synnyttäneet kallion edustalle komean rotkon.
Talvinen Olhava
Matka jatkui jäitä pitkin kohti Olhavanvuorta. Tätä ennen pysähdyimme tauolle Karhulahteen, jonka nuotiopaikalle sytytimme tulet. Nuotiopaikalla kohtasimme muutamia päivän harvoista kulkijoista. Oli hiljaista.
Kovien pakkasten myötä oli lumisiin metsiin syntynyt täydellinen hankikanto. Nousu Olhavanvuoren laelle olikin helpointa kävellen.
Viisikymmentä metriä Olhavanlammen ylle kohoava kallioseinämä on kesäisin kiipeilijöiden kansoittama ja väkeä kerääntyy niin kallioiden alle kuin laellekin runsain määrin – nyt olimme Olhavan laella ainoat kulkijat.
Olhavan jyrkänteen kalliopohjavettä tihkuville pinnoille muodostuu kauniita jäämuodostelmia, joita pääsee ihailemaan kallioiden alapuolelta.
Olhavan ohella paannejään muodostamia jääputouksia ja -seinämiä pääsee ihmettelemään monilla Repoveden jyrkänteillä, kuten Kirnuhuo´on rotkolaaksossa lähellä Kirnukankaan laavua.
Latupohja kaartoi Olhavanlammelta korpikuusikkoon. Lammen pinnan sohjoon uponneiden moottorikelkkojen jäljet kertoivat vain pari päivää aiemmin vallinneista hankalista olosuhteista.
Nyt aurinko paistoi kirpeässä pakkassäässä kirkkaalta taivaalta.
Retkipäivä Repovedellä
Toisen retkipäivän hiihtolenkille lähdimme liikkeelle aamuvarhaisella Saarijärven pysäköintipaikalta. Metsäautotietä seurailevan valmiin latu-uran sijaan suuntasimme Tolosen lammen jäitä pitkin syrjäiselle Ristijärvelle.
Tolosen lammen ja Ristijärven välinen kannas oli suksilla liikkuessa hankalakulkuinen mutta vaivannäön arvoinen. Ristijärven jäille päästyä matkanteko helpottui huomattavasti.
Edellisestä päivän tapaan olimme pakanneet päiväreppuihin myös tukevat vaelluskengät ja nousimme kantavia hankia pitkin Ristijärven ylle kohoaville kallioille.
Ohitimme noustessamme kirkkaankeltaista varjorikkijäkälää kasvavan kalliolipan ja pieni kiipeäminen palkitsi upeilla talvisilla maisemilla.
Ristijärveltä suuntasimme polttamalla ennallistetun suuren paloalueen reunaa pitkin metsäautiotietä seuraavalle latu-uralle. Mustalammelta siirryimme helposti kapeita kannaksia pitkin Kuutinlahdelle ja Kuutinkanavalle.
Repoveden vesistöjen väliset lyhyet kannakset tarjoavat hyviä kulkureittejä järveltä toiselle siirtymiseen. Jäillä Repovedellä liikkuessaan on kuitenkin syytä välttää kapeita salmia.
Esimerkiksi Lapinsalmi voi pysyä avoimena läpi talven ja Kapiaveden salmet voivat olla petollisia. Jäillä liikutaan aina omalla vastuulla ja kapeikot on varminta ohittaa maita pitkin.
Kuutinlahden erottaa Tervajärvestä vain 200 metriä pitkä kannas. Kannaksen ylitettyämme suuntasimme Tervajärven jäitä pitkin Repoveden itälaidalle Lojukoskelle ja Kirnuhuo´olle.
Sukset oli heitettävä jälleen pois jalasta ja laskeuduimme rotkolle jalan. Kirnuhuoko on talvisin vaikuttava näky. Kirkkaiden kalliopohjavesien muodostamat jääputoukset laskeutuvat kimmeltävinä seinäminä alas kalliojyrkänteeltä.
Loppumatkan Saarijärven pysäköintialueelle sujuttelimme Kirnukankaan laavulta Pahkajärven ampuma-alueen rajalla kulkevaa latua pitkin.
Tiedä ja mene
Repovedellä ei ole talviaikaan huollettuja kävelyreittejä. Talviliikkujat pitävät kuitenkin huolen, että osa suosituimmista poluista pysyy avoimina läpi vuoden.
Talvisin yleensä avoimina pysyviä polkuja ovat muun muassa polut Lapinsalmen pysäköintialueelta Lapinsalmen nuotiopaikalle ja mahdollisesti aina Kuutinkanavalle saakka.
Saarijärven pysäköintialueelta pääsee kävelemään Repoveden halkaisevia metsäautoteitä ja polkuja pitkin Olhavalle ja Kirnukankaalle. Tervajärven sisääntulolta voi suunnata Talaan nuotiopaikalle ja Kuutinkanavalle.
Hankikannon aikaan kannattaa hiihtolenkeille pakata mukaan tukevat jalkineet, sillä jyrkkien kallioiden näköalapaikoille on helpointa nousta jalan.
Repoveteen voi tutustua myös lumikenkäillen. Lumen peittäessä maan merkitään Saarijärveltä Tolosenvuorelle kaksi erimittaista reittiä.
Talvisin yleensä avoimena pysyvät polut sekä lumikenkäilyreitit on merkitty Tervarummun talviretkeilykarttaan.
Talvitelttailun tai laavulla yöpymisen ohella on käytettävissä useita erilaisia majoitusvaihtoehtoja. Repoveden sisällä on talvisin tarjolla muun muassa saunallinen Kuutinkämppä (tervarumpu.fi).
Repovedellä hiihtäminen onnistuu lukuisten vesistöjen jäitä pitkin. Jäillä liikutaan aina omalla vastuulla ja turvavälineistä tärkeimmät ovat pelastusköysi, naskalit ja kuivasäkkiin pakattu lämmin varavaatekerta.
Petollisimpia paikkoja Repoveden vesistöissä ovat kapeat salmet, kuten Lapinsalmi, Ruskiasalmi sekä Kapiavesi. Lapinsalmi voi pysyä sulana läpi vuoden.
