Retket

Pulmankijoki – Luontoaarre Kaldoaivin erämaassa

Teksti ja kuvat Eerikki Rundgren

Kaldoaivin erämaa-alueen halki kulkeva Pulmanki – Sevettijärvi reitti ylittää heti ensitöikseen Pulmankijoen. Riippusillan alla virtaava kirkasvetinen joki hohtavan valkoisine hiekkarantoineen houkuttelee jättämään reitin ja lähtemään seuraamaan jokivartta ylävirtaan. Merkityltä reitiltä sivuun astuva ei tule pettymään.

Avoimella tunturiylängöllä käy kova tuuli.

Lounastaukoa varten olisi mukava löytää suojainen paikka veden ääreltä. Kartan mukaan aivan edessämme olisi jyrkkäreunaisessa notkossa pieni puro. Notkon reunaa laskeutuessamme tuntuu kuin astuisimme toiseen maailmaan. Tuuli heiluttelee tunturikoivujen latvoja, mutta ei ylety edes henkäyksenä notkon pohjalle.

Tähän aikaan kesästä puronvarressa ei ole vielä hyttysiäkään.

Olemme siirtymässä Pulmankijokivartta ylävirtaan. Voimakkaasti mutkittelevan jokiuoman seuraamisen sijaan matka joutuu huomattavasti nopeammin ylempänä tunturiylängöllä. Olemme jo hyvän matkaa Kaldoaivin erämaa-alueen sisällä. Ensimmäisen yön vietimme Pulmankijoen riippusillalta kilometri etelään kauniilla jokitörmällä.

Pian lounastauolta matkaa jatkettuamme lähdemme laskeutumaan takaisin jokilaaksoon.

Istahdamme joen törmälle lukemaan karttaa ja vertaamaan sitä edessä avautuvaan maisemaan. Etualalla on laajoja rantasomerikkoja ja näiden takana jyrkkäreunainen harjumuodostuma. Taustalla kohoaa komea Morešveairoavvárri. Näyttäisi mukavan monimuotoiselta paikalta lähteä etsimään leiripaikkaa.

Teltan pystytämme pienelle rantaniitylle. Makuupusseja levittäessämme huomaamme hirvilehmän ylittämässä jokea meistä hieman alavirtaan. Eläin pysähtyy pienelle saarelle seuraamaan touhujamme. Hetken toisiamme tuijotettuamme hirvi jatkaa matkaansa ja katoaa vastarannan koivikkoon.

Hiekkarantojen harvinaisuuksia

Kipuamme päivävarustuksessa Morešveairoavvárrin jyrkkää rinnettä. Joen yli kahlasimme leiripaikalta hieman ylävirtaan. Tunturikoivikon jäätyä taakse vaaran rinteiltä avautuu mahtava näkymä alas jokilaaksoon ja kauempana pohjoisessa auringon valossa välkehtivälle Pulmankijärvelle.

Pitkä ja kapea järvi on entinen merenlahti.

Vuonomaisen järven menneisyydestä muistuttaa siinä esiintyvä merikala kampela. Pulmankijärvi ja koko sen vesistöalue ovat jatkuvassa muutostilassa. Viimeksi 1990-luvun alussa talvella sattunut maanvyöry tukki Ala-Pulmankijoen kilometrin matkalta. Kevättulvan mukana Tenojokeen huuhtoutui arviolta lähes 100 000 kuutiota maa-aineksia.

Rantasomerikoilla huomio kiinnittyy kookkaaseen kasviin. Tamariskikasveihin kuuluvaa pensaskanervaa ei esiinny muualla Suomessa. Ensimmäisellä leiripaikallamme hyppysiini jäi kovakuoriainen, joka myöhemmin osoittautui harvinaiseksi lapinnupoksi. Lajia tavataan maassamme ainoastaan Pohjois-Lapin vesistöjen rantahietikoilta.

Vaaran avoimien rinteiden pienialaisia ja ohutturpeisia soita täplittävät lukemattomat hillankukat. Toivottavasti alkukesä olisi vielä tovin lämmin, ja myös vähätuulinen, jotta pölyttäjät ehtisivät tekemään työnsä. Edellisenä kesänä kävimme itsekin noukkimassa osamme alueen runsaasta hillasadosta.

Kalliojyrkänteen kupeesta nousee siivilleen sepelrastas koiras. Tämä on vasta toinen kerta kun näen tämän harvinaisen Tunturi-Lapin linnun. Suomen pesimäkannaksi on arvioitu ainoastaan 50 – 150 paria. Pulmankijokilaakso on jo parina ensimmäisenä päivänä antanut enemmän kuin osasimme odottaa.

Tunturiylängön lajirikkautta

Muutama päivä jokilaaksossa retkeiltyämme suuntaamme länteen Kaldoaivin erämaa-alueen tunturiylängölle. Maisema muuttuu kertaheitolla aivan toiseksi. Avoimia koivua kasvavia tunturikankaita sekä pieniä soita, lampia ja järviä toisensa perään. Loivarinteiset vaarat jäävät korkeudeltaan varsin vaatimattomiksi.

Tunturiylängön avaruus on omalla tavallaan tavattoman kaunista. Ja mikä äänimaailma ympärillämme avautuukaan. Avoimet tunturikankaat ja suot ovat linnuista varsinkin kahlaajien suosiossa. Oma suosikkini on nenäsointisesti nalkuttava punakuiri, joka tulee herkästi moittimaan alueelle mielestään kuulumatonta kulkijaa.

Leiripaikka löytyy Davrráluoppaleilta kahta pientä lampea erottavalta kannakselta.

Paikka lumoaa meidät luonnonkauneudellaan ja linturikkaudellaan. Teltan ovelta avautuu näkymät molemmille lammille, joilla uiskentelee alleja, mustalintuja ja pilkkasiipiä. Ruokokerttunen konsertoi läheisessä puronvarsipajukossa. Lämmin sää on saanut liikkeelle Lapin päiväperhosista aikaisimmat lapinnokiperhosen ja muurainhopeatäplän.

Tuuli kääntyy pohjoiseen

Retkeiltyämme pari päivää leirimme lähiympäristössä pakkaamme varusteet ja suuntaamme tunturiylänköä pohjoiseen. Pienellä rämeellä Guolevis Hávgajávren rannalla lentelee kairanokiperhosia. Harvinainen perhonen on sekoitettavissa Pohjois-Lapissa yleiseen lapinnokiperhoseen.

Laskeudumme pienen puron varteen Skáidečohkkan juurella. Vaaran yläpuolella kiertelee piekanapariskunta. Kartalla oleva, mutta silmiemme ulottumattomiin jäävä, pieni jyrkänne voisi hyvinkin olla näiden petolintujen pesäpaikka. Lounaan syötyämme suuntaamme koilliseen kohti pientä Nillasjohkaa.

Viimeinen leiripaikka löytyy todella hienolta paikalta purotörmältä.

Kaunis aurinkoinen ilta vaihtuu yön aikana koleaksi ja sateiseksi aamuksi. Pohjoiseen kääntynyt tuuli on tuonut tullessaan kylmän kosteat terveiset Barentsinmereltä. Useita päiviä lähes tauotta jatkunut lintukonsertti on sekin vaihtunut liki täydelliseen hiljaisuuteen.

Lapin kesä on kuitenkin vielä edessä päin. Juhannuskin on vasta seuraavalla viikolla.

 

Kaldoaivin erämaa-alue ja Pulmankijoki
Utsjoen ja Inarin kunnissa sijaitseva 2924 neliökilometrin laajuinen Kaldoaivi on erämaa-alueistamme suurin.
Erämaa-alueen halki kulkevalla Pulmanki – Sevettijärvi reitillä on pituutta noin 70 kilometriä.
Pulmankijoki on reilun 50 kilometrin mittainen erämaajoki, joka virtaa lähes kokonaan Kaldoaivin erämaa-alueen sisällä.

Lue myös

Elokuun Retki-lehti ilmestyy perjantaina

Petri Laine

Suomen luonnon päivää juhlitaan 31.8.

Petri Laine

Kesän tuplanumero ilmestyy 14.6.

Petri Laine