Teksti ja kuvat Joel Ahola
Neulaspolku pujottelee mäntyjen lomassa kapean harjuselänteen huipulla. Vesi kimmeltää kivenheiton päässä sekä oikealla että vasemmalla. Jopa 200-vuotiaita männiköitä, harjuja ja kirkkaita vesiä – niistä Suomen pienin kansallispuisto Petkeljärvi on tehty.
Jo vuonna 1956 perustetulla kansallispuistolla on pinta-alaa vaivaiset kuusi neliökilometriä. Petkeljärvi on nykyisin Suomen pienin kansallispuisto. Aiemmin titteliä hallitsi vain neljän neliökilometrin laajuinen Rokua, mutta se on alueliitosten myötä yli kaksinkertaistanut pinta-alansa.
Olen hiihtänyt pari kertaa Petkeljärven kansallispuistossa, sillä Ilomantsin perinteinen Pogostan hiihto on linjattu suojelualueen kautta. Takana on myös lyhyt pysähdyksenomainen päiväretki, mutta nyt olen päässyt vaellukselle, yön yli kestävälle retkelle.
Petkeljärvellä voi yöpyä vain Petranniemeen sijoittuvassa retkeilykeskuksessa, sillä puistossa ei ole ainuttakaan muuta nuotiopaikkaa tai vastaavaa taukorakennetta. Jotta voin viettää yön maastossa, joudun poikkeamaan puiston rajan ulkopuolelle.
Olen suunnittelut reilun 15 kilometrin patikkasilmukan, jolloin pääsen yöksi Keltasilmän laavulle. Se sijaitsee seudun vanhimman retkeilyreitin, Taitajantaipaleen varrella. Siellä voin kokea olevani yhä Petkeljärvellä, sillä kansallispuiston rajalle on alle 250 metriä.
Matkaa on varattuna loppupäiväksi vielä peninkulma. Hyvä, että askel joutuu kevyesti kangaspolulla.
Parasta palvelua
Sytytän otsalampun, vaikka aurinko paistaa vielä kirkkaasti. Tarvitsen valoa tutkiessani kunnostettua talvisodanaikaista korsua, joka sijaitsee Petranniemen kärjessä. Kansallispuiston alueella ei ole taisteltu, mutta toisin asia on Oinassalmella, vain pari kilometriä puiston pohjoispuolella.
Jätän taisteluhaudat ja korsun taakseni ja tallustan Petkeljärven retkeilykeskuksen halki. Paikalle rakennettiin tie kansallispuiston perustamisen aikoihin ja perille syntyi leirintäalue. Sen alkuperäistä keittokatosta pidetään yhtenä seudun vanhimmista retkirakenteista.
Tielinjalta kaadetuista puista rakennettiin puistonvartijan maja Pienen Kuikkalammen pohjoisrannalle. Vuokrakäytössä oleva kämppä on kunnostettu lähes alkuperäiseen ilmeeseen vuonna 2004.
Petranniemi on oiva tukikohta puistoon tutustujalle, sillä yöpyä voi telttailualueen lisäksi omalla matkailuautolla tai luontotuvan majoitushuoneissa. Ravintolan herkut, saunan napakat löylyt, vuokrattavat soutuveneet ja matkailuyrittäjien ohjelmapalvelut tarjoavat vierailijalle kaikkea mitä luontomatkailija voi kuvitella. Vai tarjoaako – entä kaipaamani rauha?
En voi sille mitään, että luonto ja sen suoma rauha ovat minulle palveluita tärkeämpiä. Valtion maanmittarina olisin saanut nukkua aikoinaan hotelleissa, mutta usein valitsin silloinkin makuupaikkani syrjäiseltä laavulta, autiotuvalta tai pystytin teltan suojaksi hyttysiltä.
Jatkan reppuni raahaamista kuikan huutaessa järvellä. Hiljaisuutta ei luonnosta löydä, mutta rauhaa kylläkin.
Harjun harjalla
Korkeasärkkä kurkottaa pari kilometriä pitkänä harjunauhana etelään. Kapeimmillaan harjulla on leveyttä vain kymmenkunta metriä. Etelään kulkiessani vasemman puolen varjossa aukeaa Valkiäjärvi, ja ilta-aurinko kultaa oikealla kimmeltävän Kaitajärven rantoja.
Särkkä haastaa kulkijaa, sillä polku pudottautuu välillä järven pinnan tasolle kavutakseen heti perään neljä korkeuskäyrää ylöspäin. Toisaalta voi ajatella, että jokainen ylämäki muuttuu paluumatkalla alamäeksi: Särkän kärjestä on palattava samaa polkua takasin.
Särkän eteläkärjessä on vain muutama kymmenen metriä vettä ennen kuin harju nousee vastarannalla uutena niemenä. Kyllä siitä pääsisi helposti yli uimalla, mutta eipä tuonne ole asiaa. Putinin kaksipäisen kotkan valtakuntakin alkaa jo alle viiden kilometrin päässä. Raapustan nimeni geokätkön vieraskirjaan ja lähden kohti pohjoista.
Harjujen ja vesistöjen vuoroleikki jatkuu vielä illan hämärtyessä, kun sivuutan Savulammen, Syväjärven, Tuomipuron, Ruunulammen ja Pienen Joutenjärven. Sen takana levittäytyy jo määränpääni Joutenjärvi, jonka rannassa odottaa Keltasilmän laavu.
Tarvitsen otsalamppua viimeisellä kilometrillä. Leiripaikalla valokiilani tavoittaa kankaalta yksinäisen teltan heijastimet, mutta laavu seisoo ylväänä ylhäisessä yksinäisyydessään.
Kohta kipunat kiirivät kohti öistä taivasta. Palavat oksat naksahtelevat liekkien huminassa. Tulen loimu leikkii varjoilla laavun katossa, ja savu leijailee ikiaikaisena muistona sieraimiini. Vaatimaton illallispata maistuu herkulliselta pitkän vaelluspäivän päätteeksi. Tunnen kuinka lihakset muistuttavat päivän kilometreistä.
Tämä on retkeilyn nautintoa kaikilla aisteilla.
Kuikan huuto kantautuu jostain kaukaa. Se voimistuu ja saavun unen takaa tähän hetkeen. Kestää tovin ennen kuin tajuan missä olen.
Vääntäydyn istumaan ja siitä jalkeille nähdäkseni kuinka kaksi kuikkaa ui parinkymmenen metrin päästä laavusta. Ne suuntaavat pientä uomaa pitkin Joutenjärvestä polkusillan ali Keltasilmäksi nimetyn lammen puolelle. Juuri ennen lampea läsnäoloni on liikaa ja kuikat sukeltavat pinnan alle. Näen kirkkaassa vedessä niiden liukuvan sukkulanmuotoisina kauemmas lammelle.
Mahtava herätys uuteen vaelluspäivään. Syystä kuikka on Petkeljärven tunnuslintu.
TIEDÄ & MENE Petkeljärven kansallispuisto *Ilmantsissa, Pohjois-Karjalassa *Suomen pienin kansallispuisto, pinta-ala 6 km2 *perustettu vuonna 1956, mutta valittu säästömetsäksi jo vuonna 1933 Retkeilypalvelut *Petkeljärven retkeilykeskus ja luontotupa Petranniemessä *retkeilykeskuksessa ravintola, sauna ja majoitusvaihtoehtoja *Kuikan Kierros 6,5 km, Harjupolku 3,5 km ja Korkeasärkän polku 2 km *Taitajantaival 31 km vie Petkeljärveltä Ilomantsiin *Rajanpolkua pääsee Möhköön, josta alkaa Susitaival *Karjalan kierroksen vaellusreiteillä voi vaeltaa päiviä tai jopa viikkoja Lisätiedot *www.luontoon.fi/petkeljarvi *Koli Ruunaa Patvinsuo Petkeljärvi, vedenkestävä ulkoilukartta 1:25 000, Karttakeskus 2020. *Pohjois-Karjala, vedenkestävä kartta, 1:25 000, Calazo 2015.
