Sallivaaran erotuskaarre – hylätty muttei unohdettu
Teksti ja kuvat Joel Ahola
Julkaistu Retki-lehdessä 3_2019
Viimeinen poroerotus tehtiin Sallivaarassa yli puoli vuosisataa sitten, mutta vanhat kämpät ja erotuskaarre on kunnostettu suojelukohteeksi.
Kivi, juurakko, kuoppa ja seuraava kivi. Läskipyörän pehmeä rengas tasoittaa hieman pomppivaa kulkua, mutta hölkkäämällä saavuttaisi rivakamman kilometrivauhdin. Uudet, mönkijällä ajettavat pitkokset ovat peittyneet osin lankkujen välistä kurkottavaan heinään, mutta nopeutemme kasvaa hetkeksi suota ylittäessämme ennen seuraavaa kivikkoista outasaareketta.
Pyöritän fillarin kampia ystäväni Petrin kanssa Lemmenjoen kansallispuiston etelälaidalla. Suojelualueen järjestyssääntö sallii pyöräilyn merkityllä uralla: olemme matkalla Repojoelta Sallivaaraan, jonne johtaa reilun kuuden kilometrin pituinen viitoitettu polku.
Aloitimme matkan Kittilän ja Inarin väliseltä tieltä. Samainen väylä lopetti Sallivaaran poroerotukset 1960-luvun alussa. Enää ei kannattanut kokoontua keskelle tietöntä erämaata, vaan uusi kaarre pystytettiin tienvarteen Hirvassalmelle.
Viimeisestä erotuksesta on vierähtänyt jo yli puoli vuosisataa, mutta Sallivaara on yhä voimissaan. Museovirasto ja Metsähallitus ovat kunnostaneet hirsiset aitarakenteet ja kämpät, joita suojellaan elinkeino- ja kulttuurihistoriallisesti arvokkaina saamelaisen poronhoidon muistomerkkeinä.
Siulasta konttoriin
Rappusten päätyttyä kivikkoinen polku kapuaa vielä liki 50 metriä ylöspäin ennen Sallivaaran huipun saavuttamista. Kukkulalta näkee kymmeniä kilometrejä ympäröivää erämaata, soita ja korpiseutua. Katse kääntyy silti vaaran juurelle– erotuskaarteeseen.
Johdatusaita, siula on tuonut parhaimmillaan 8 000 poron tokat kahteen suureen pidätysaitaan ennen varsinaiseen kirnuun pääsyä. Kirnua kiertäneet porot on otettu kiinni suopungeilla ja vedetty sukujen omiinkonttoreihin, joita on peräti 26 kirnun ympärillä.
Kirnu konttoreineen tuo mieleen päivänkakkaran, kukkasen terälehtineen. Heinittynyt tanner on pysynyt puuttomana. Kaarteen sisällä kasvaa muutama kilpikaarnainen mäntyvanhus, aihki.
Nykyinen Sallivaaran aita on rakennettu vuonna 1933 ja entisöity 1980-luvulla. Edellinen aita oli tehty salvosaitana eli ilman pystytolppia jo 1800-luvun puolella puolella.
Konttoreiden rakentaminen on ollut jokaisen suvun omalla vastuulla, mutta muuten aita on tehty yhdessä. Erotukset tehtiin joulukuussa ja tammikuussa viikon tai parin rupeamana. Ajankohdan määräsi täysikuu, silläkaamoksessa valoa on muuten niukalti.
Erotuksessa myytiin poroja useille ostajille, joista kauimmaiset saapuivat Sallivaaraan Ruotsista asti. Ostajien lisäksi naapurimaasta oli haettu kahvia, silkkiä ja verkaa, joita myytiin markkinoilla erotusten yhteydessä. Kauppaa käytiin myös viinasta ja kalasta. Kovilla pakkasilla kahvituvat olivat suosiossa, ja yöt tanssittiin Pirulaksi nimetyssä kämpässä.
Tusina tupaa
Autiotupa, toinen ja kolmas. Täällähän näitä avoimia kämppiä riittää. Parhaimmillaan Sallivaarassa oli 15 kämppää ja pari kotaa. Nykyisin kunnostettuja rakennuksia on jäljellä 11. Sodankyläläisten kämppä on lukittuna Metsähallituksen huoltotupana, mutta kaikki muut ovat avoinna vierailijoille.
Kämpät ovat sukujen yksityisomistuksessa, mutta Metsähallitus huoltaa niitä. Kaikkien tupien kiertäminenvaatii yli kolmen kilometrin kierroksen, sillä kämpät on rakennettu muutamien satojen metrien päähän toisistaan.
Harvan rakentamisen syynä oli suuri ajoporojen määrä, sillä lumen alta kaivettavaa jäkälää piti riittää kaikille työporoille. Pirula on nykyisin opastustupana, jonka kansiosta vierailija löytää haastatteluihin perustuvia tarinoita ja muisteluita Sallivaarasta.
Pirulan nimi juontuu viinaan, jota virkavalta yritti poistaa erotuksista. Parhaimmillaan poliisit takavarikoivat 130 pulloa väkijuomaa.
Retkeilijät ovat käyttäneet eniten juuri Poliisien kämppää. Sen vieressä on nuotiopaikka, liiteri ja käymälä. Syy suosioon lienee luonnonkivitakan tilalle sijoitetussa kamiinassa ja kaasuliedessä.
Suurimpien erotusten aikaan lähes jokaisessa pienessä kämpässä on yöpynyt jopa kaksikymmentä nukkujaa.
Nyt vain me levitämme alustat ja makuupussit lavereille. Tähän on hyvä jäädä yöksi.
