Keskiyön taikamaisemissa – Topsakantaival vie Karhun kierrokselta Sallaan
Karhunkierrokselta pohjoiseen sijaitsee harvojen tuntema vaellusreitti, joka johdattaa erämaisiin vaaranlakimetsiin ja erikoiselle suolle.
Istun lämpimässä suvi-illassa Palotunturin laella ja katselen Venäjän puolella sinisinä kohoavia tuntureita. Tunnelma on erämainen.
Ympäröivässä metsässä liki jokaisen kuusen latva on katkennut talven lumitaakan painosta, ja myös rotevat männyt ovat yksilöllisen muotoisia. Puiden oksilta roikkuu valkoista luppoa.
Olen vaeltamassa Topsakantaipaleella. Itä-Lapin Sallassa sijaitseva retkeilyreitti jatkuu suoraan pohjoiseen supersuositulta Karhunkierrokselta, mutta kohtaan kahden päivän aikana vain kourallisen muita retkeilijöitä. Useammankin soisi tänne löytävän.
Topsakantaipaleen upeus oikeastaan vain korostuu siitä, että reitin ensimmäinen neljännes kulkee arkisessa talousmetsässä. Alkumatkasta ihailen hillan kukkia ja metsäautotiellä kirmaavia poroja, mutta kulku on sen verran tylsää, että kuuntelen samalla äänikirjaa.
Kun reitti sitten johdattaa minut Metsähallituksen hakkuilta säästämälle vaarajonolle, tuntuu kuin taivas aukeaisi. Komeaa vanhaa metsää riittää reitin loppuun asti. Paikoin metsää on tosin jäljellä polun ympärillä vain kapea suikale.
Suon keskellä kohoaa harju
Topsakantaipaleen mieleenpainuvin maisema tulee vastaan reitin puolivälissä. Polku kulkee kahden kilometrin matkan kapealla Topsakkaharjulla. Järvialtaan sijaan harjua ympäröi omalaatuinen aapasuo.
En ole aiemmin nähnyt tällaista suota missään muualla, vaikka olen liikkunut Lapissa laajalti. Jänteet eli mätäspinnat halkovat vetisen rimpinevan leveisiin avovesilohkoihin. Suosta tulee mieleen maapenkkojen jakama tulvitettu riisipelto.
Saraa ja vaivaiskoivua kasvavat jänteet jatkuvat yhtenäisinä suon laidalta toiselle, joten avosuon voisi ylittää kenkiään kastelematta. Pysyttelen kuitenkin harjun päällä. Suon on hyvä antaa olla rauhassa, koska eletään alkukesää ja lintujen kiivainta pesintäaikaa.
Ylimääräiset seikkailut eivät houkuta senkään vuoksi, että alan olla väsynyt. On jo myöhä. Käki kukkui äskettäin kello 24, mutta nyt se on hiljennyt aloittaakseen laulunsa uudelleen parin tunnin päästä.
Rakastan Pohjois-Suomen yöttömän yön punahehkuista valoa. Sen vuoksi siirrän alkukesän vaelluksilla usein vuorokausirytmiäni: menen nukkumaan kenties aamukahdelta ja nukun ainakin yhdeksään.
Ennen makuupussiin suuntaamista ehdin tänäkin yönä nähdä, kun varhainen aurinko kultaa kuusten latvat.
Sateenraikkaaseen aamuun
Vietän yöni soidensuojelualueeseen kuuluvalla Suksenpaistamalammella, jonka idylliä täydentää kaksi joutsenta. Laavun läheisyydestä löytyvät vaellusreitin tasaisimmat telttapaikat. Näillä main huomio kiinnittyy myös parimetrisinä kohoaviin muurahaiskekoihin ja kanalintujen jätösten runsauteen.
Aamulla makoilen pitkään teltassa odottaen sateenropinan laantumista. Sateen jälkeen ilma on raikas ja täynnä nuorten koivunlehtien kotoisaa tuoksua.
Pian Suksenpaistamalammen jälkeen saavun Aikkipetsin autiotuvalle, jossa syön myöhäisen aamupuuron. Toisin kuin Karhunkierroksella, Topsakantaipaleen varrella on vain tämä yksi autiotupa.
Tarjolla on laavujen lisäksi kuitenkin useita kotia. Valkeat lautapintaiset kodat ovat paikallista designia, ja niistä tulee mieleen avaruussukkulan kapseli.
Loppumatkasta retkeilijä voi valita, jatkaako matkaansa koillisen matalia suomaita pitkin vai Ruuhitunturin laen kautta. Keli on poutaantunut, joten päätän nousta tunturiin. Ruuhitunturin laella on näkötorni, joka tarjoaa hienot kaukomaisemat.
Sitten vielä viimeisen vaaran yli ja saavun Sallan Poropuistoon, nykyiselle Sallan luontokeskukselle. Vaikka Topsakantaivalta ei uuteen kansallispuistoon sisällytettykään, tämä vaellusreitti kuuluu ehdottomasti Etelä-Sallan kirkkaimpiin luontohelmiin.
Topsakantaival
Topsakantaival on 45 km pitkä. Retkeilyreitti alkaa Sallan Hautajärveltä, joka on myös Karhunkierroksen pohjoinen lähtöpiste. Reitti päättyy Sallan kansallispuiston tuntumaan.
Reitin varrella on neljä kotaa, kaksi laavua ja Aikkipetsin autiotupa. Lisäksi Ruuhitunturissa on päivätupa. Useimmat seudun lammet ovat soisia ja matalia, mutta Aikkipetsillä pääsee uimaan kirkkaaseen veteen.
Topsakantaival on 950 kilometriä pitkän UKK-vaellusreitin yksi etappi. Sallatunturilta patikointia voi edelleen jatkaa kohti Tuntsan erämaata ja lopulta Urho Kekkosen kansallispuistoon.
Hautajärvelle, Sallan luontokeskukselle ja Sallatunturille pääsee Kuusamon ja Sallan välillä kulkevilla vuorobusseilla. Kuusamoon ja Sallaan voi puolestaan tulla junan ja bussin yhdistelmällä.
Artikkeli on julkaistu alun perin Retki 3/2024 -lehdessä.
