Ali Leiniö on kuollut
Tubettaja Ali Leiniö menehtyi hiihtovaelluksella Käsivarren erämaassa huhtikuun alkupuolella. Alin muistoksi julkaisemme uudelleen Retki-lehden jutun vuodelta 2020.
Juttu on julkaistu Retki-lehdessä 4/2020.
Tervetuloa mukaan reissuun!
Suomen suosituin retkeilytubettaja Ali Leiniö haluaa välittää videoillaan luonnon kauneutta ja retkeilyn tunnelmaa. Pääasia on kuitenkin luonnossa kulkeminen, ei kuvaaminen.
On syksy 2016, ja eletään retkeilytubettaja Ali Leiniön Youtube-uran alkupuolta. Ali kuvaa seesteistä aamutunnelmaa Urho Kekkosen kansallispuistossa, kun hän saa vieraan. Viereisen kuusen latvaan lennähtää pieni pöllö. Ali zoomaa siihen ja tervehtii.
Ali on ihmeissään: tuntuu poikkeukselliselta, että pöllö tulee ihmisen viereen ja näin päivänvalolla. Ali jatkaa videointia ja kommentoi kameralle:
”Nämä kohtaamiset eläimistön kanssa on kyllä huikeita!”
Tähän kevääseen tultaessa Tampereella asuva Ali on julkaissut kanavallaan jo lähes 80 videota, ja niille on muodostunut vankka yleisö. Seuraajien määrässä mitattuna Ali on Suomen suosituin retkeilytubettaja. Enemmistö videoista kertoo kotimaan kansallispuistoihin ja muihin metsiin tehdyistä retkistä, ja niillä on mittaa 20–60 minuuttia.
Alin vaellusvideot tunnetaan siitä, että niissä on juonellinen tarina sekä tietoa paikan kulttuuri- ja luonnonhistoriasta. Askelten risahduksetkin on saatu talteen, ja videot ovat teknisesti taitavia. Videoita katsoessa ei kiusaannu retkeilyporukan sisäpiirivitseistä, sillä Ali kulkee yksin – tai siis yhdessä katsojan kanssa.
”Alusta asti mietin, että tunnelma on videoideni ykkösjuttu. Tärkeintä on välittää katsojalle luonnon kauneus, jylhyys ja retkeilyn tuntu. Mutta miten se tehdään?” Ali kysyy.
Ali vastaa kysymykseensä, että pelkkä kuva ei riitä, vaan maiseman äärellä hänen on sanoitettava omaa kokemustaan.
” Netti on vääränään hienoja kuvia ja videoita. Ne ei kuitenkaan välttämättä avaudu katsojalle hirveän syvällisesti, jos joku ei siinä vähän johdattele. Videossa pitää olla kertoja, siinä on oltava mukana mun sielunelämää.”
Antaa tunteiden näkyä
Youtubessa vallitsi ainakin vielä pari vuotta sitten vahva pakotetun positiivisuuden kulttuuri. Tubettaja sai esittää yleisölle pelkästään hymynaamaa, vaikka oma todellinen tunnetila olisi ollut jotain muuta. Ali kertoo, että alussa hän oli itsekin varovainen negatiivisina pidettyjen tunteiden ilmaisussa.
”Nyt kun olen tehnyt videoita enemmän, uskallan tuoda esiin laajempaa tunteiden skaalaa, sitä että on vaikeampia ja raskaampia hetkiä. Sehän nyt kuuluu vaeltamiseen. Kun kantaa raskasta reppua, niin harva meistä on niin atleettinen, että tekisi sitä tuosta vain, ilman että koskaan tuntuu missään.”
Kaikkein raskaimpien vaellusfiilisten taltiointi loistaa silti Alinkin retkeilyvideoilla poissaolollaan. Kameralle puhuminen ei juolahda mieleen siinä tilanteessa, kun meneillään on loppumattomalta tuntuva mäki ja käämi meinaa palaa.
”Näistä voi olla paljon luontevampaa kertoa jälkeenpäin, kun on taas koonnut itsensä”, Ali sanoo.
Rankan kiroilun pois jättäminen on Alilta tietoinen periaatepäätös. Vastaavasti hän haluaa tarkastella asioita myönteisen kautta.
”Tykkään suomikulttuurista monella tavalla, mutta on se vähän ankeutta korostava. Mun mielestä meillä olisi varaa kiinnittää hyviin asioihin enemmän huomiota, ihan arkisessakin elämässä.”
Luova ongelmanratkaisu palkitsee
Videoillaan Ali ei ole ylimaallinen supersankari vaan inhimillinen hahmo, joka saattaa vaikka unohtaa hanskat autoon. Jos sää tai maasto osoittautuu ennakoitua vaikeammaksi, Ali muuttaa aiempaa retkisuunnitelmaa. Palataan laavulle, jolta aamulla lähdettiin, ja yritetään vuokrakammiin siirtymistä huomenna uudelleen. Tällaisten tilanteiden taltiointi on tärkeä osa Alin retkeilyfilosofiaa.
”Mä tykkään kovasti vanhoista erätaidoista ja elämisen taidoista, siitä että sopeudutaan tilanteeseen. Kun vastaan tulee jokin ongelma, mihin mulla ei ole itsestäänselvää valmista vastausta tai tavaraa mukana, niin on palkitsevaa keksiä ja soveltaa siihen ratkaisu.”
Videokuvaus on Alille intohimo, joten muiden ihmisten ihmettelyt siitä, miten hän jaksaa tehdä vaelluksillaan sitäkin, tuntuvat Alista vähän hassuilta. Ei kuvakulmien pohtiminen ja joidenkin lisämetrien käveleminen ole ikävä lisärasite.
Ali painottaa kuitenkin, että ensisijassa hän on retkeilijä. Videointi on reissun sivujuonne, ei toisinpäin. Viikon vaelluksella kamera pysyy repussa suurimman osan ajasta, ja taukopäivän osalta voi riittää, että ottaa yhden otoksen iltanuotiolta.
Nuoriso on tärkein
Retkeilyvideoita katsotaan monista eri syistä. Jotkut etsivät kulkuvinkkejä juuri tiettyyn kansallispuistoon, toiset haaveilevat aloittavansa patikoinnin ja kolmannet eläytyvät virtuaaliretkiin koska oma polvi ei enää nouse. Kaikista tärkeimpänä kohderyhmänään Ali pitää nuoria ja toivoo, että saisi innostettua heitä harrastuksen pariin.
Alin videoiden esimerkistä on epäilemättä lähdetty monelle maastoretkelle. Hänellä on Youtubessa noin 24 000 seuraajaa, ja kaikista suosituin video on katsottu 151 000 kertaa. Mikäli Suomessa jaettaisiin retkeilykulttuurin vuosittaista edistämispalkintoa, sellainen voitaisiin perustellusti myöntää Ali Leiniölle.
Retkeilyvideoiden saama suosio on ollut Alille yllätys.
”Kun aloittelin tätä hommaa, retkeily ei ollut vielä niin kova juttu. Tein videoita ensiksi englannin kielellä, koska en ollut ihan varma, onko Suomessa ihmisiä, jotka haluavat katsoa tällaista.”
Ali huomauttaa, että ulkoilma- ja tietokoneharrastuksia ei tarvitse asettaa toisiaan vastaan.
”Nykyään monesti moititaan, että ihmiset vain istuu koneella. Mutta voi vaikka puolet ajasta istua koneella ja puolet ajasta käydä retkillä, ei sen ole pakko olla joko-tai.”
Ali kertoo, että valmiin videon työstäminen kotiin palattua vie vain muutaman uppoutuneen työpäivän. Some ei myöskään ole läsnä kaikilla Alin luontoretkillä, ei alkuunkaan. Ali suuntaa lähimetsiin aina kun ehtii, mikä voi tarkoittaa useita päiväretkiä viikossa.
Ali suosittelee pikkuretkiä kaikille muillekin. ”Jos tekee vain yhden Lapin-vaelluksen vuodessa, niin siihenhän kohdistuu tosi isot odotukset. Mitä jos se ei menekään putkeen, jos on vaikka huono sää? Ja tietysti peruskunto siellä vaelluksella on paljon parempi, jos on tottunut kävelemään ja kantamaan reppua.”
Elämäntapa, ei pelkkä harrastus
Lapsena Ali kävi partiossa, mistä jäi maaginen retkimuisto havulaavulta. Makuupussi sattui olemaan tarpeeksi lämmin, joten yö oli mukava, ja aamulla Ali heräili jonkun toisen jo sytyttämän nuotion rätinään. Teini- ja nuoruusvuodet Ali kuitenkin vietti toisaalla, hevimetallipiireissä.
Uudelleen Ali palasi retkeilyn pariin vähän alle 30-vuotiaana, kun kaveriporukka alkoi tehdä reissuja Pohjois-Pirkanmaan laavuille. Sitten kun tämä porukka hajaantui, Ali sai kipinän. Kaikki siihenastinen retkeily oli ollut hengailua ja tapahtunut muiden johdolla, mutta nyt Ali halusi oppia suunnistusta ja muita taitoja voidakseen liikkua itsenäisesti.
”Siitä lähti ihan mieletön juttu. Kuinka hyvältä tuntuikaan tajuta, että vapaata tilaa on niin paljon. Mä olen viettänyt todella paljon aikaa asuinseutuni tutkimiseen. Katson kartasta, että tuo järvenranta näyttää kiinnostavalta, siellä ei ole kesämökkejä tai muuta asutusta. Sitten vain evästä reppuun ja menoksi.”
Ali on elänyt aktiiviretkeilijän elämää nyt kymmenen vuotta. Paraikaa Ali haluaa kehittyä kalastajana, ja sen lisäksi hän on päättänyt, ettei enää tukeudu suunnistaessaan GPS-laitteeseen. Ali aloitti myös vuodenvaihteessa eräopaskoulutuksen.
Alilla ei ole tarkkaa suunnitelmaa koulutuksen hyödyntämisestä, mutta ainakin siellä opittuja asioita tullaan näkemään tulevilla videoilla. Niiden tekemistä Ali aikoo jatkaa niin kauan kuin omaa innostusta riittää.
Telkkarin puolelle Alilla ei ole erityistä hinkua hypätä. Toki hän hankkisi videoillaan mielellään elantoa, siinä missä Youtubelta saa vain harrastusrahaa, mutta tv-tuotannon kompromissit arveluttavat. Ainakaan Alista ei tunnu luontevalta, että retkeilisi yhdessä ohjaajan kanssa. ”Monille katsojilleni tuntuu olevan tärkeä asia, että Alin videot pitäisi saada Ylelle. Mutta mä en itse ajattele eri alustojen arvoa niin. Eikö ne ole ihan hyviä Tubessakin?”
