Luottoteltta kuudella vuosikymmenellä – Hilleberg vuodelta 1979
Jukka Wright on retkeillyt Hillebergin ensimmäisiin kaksikerrostelttoihin kuuluvalla majoitteella jo 45 vuotta. Teltta on antanut vaeltajalle turvan 1970-luvun lopulta alkaen ja retkiä on tehty jo kuudella eri vuosikymmenellä.
Bo Hilleberg perusti oman yrityksensä vuonna 1971. Se keskittyi ensin metsäteollisuuden varusteisiin telttojen ollessa sivuroolissa, mutta jo samana vuonna Bo löysi hiihtoreissulla rakkauden Itävallasta. Bon avioiduttua Renate Neuerin kanssa kaksikko päätti keskittyä telttoihin, syntyi Hilleberg AB.
Hilleberg oli tuskastunut pystyttämään ensin teltan ja suojaamaan sen päältä erillisellä ulkoteltalla. Sateella puuvillainen sisäteltta kastui jo pystytysvaiheessa. Bo keskittyi suunnitteluun ja Renate ratkaisi ompeluhaasteet. Caravan Keb, ensimmäinen kaupallinen kaksikerrosteltta, jossa ulkoteltta pystytettiin samaan aikaan sisäteltan kanssa, julkaistiin vuonna 1973.
Vuosikymmenen loppuun mennessä Kebistä oli tarjolla kahden ja kolmen hengen versiot vihreällä ja alumiinipintaisella ulkoteltalla. Nyt sallalaiseen männikköön on levitetty alumiinikankainen kolmenhengen versio ja tottuneesti kiiloja työntää teltan alkuperäinen omistaja Jukka Wright.
Pystytys näyttää selkeältä ja nopealta, kunhan tietää mitä tekee. Jukka kiilaa ensi sisäteltan lattian maahan. Seuraavaksi molemmat pätkistä kasattavat pystytolpat asetetaan paikoilleen. Toinen niistä on korvattu itse tehdyllä vaihtoehdolla aikojen saatossa.
Tolppien päihin kiinnitetyt narut pingotetaan kireäksi ja kiilataan maahan. Samalla Nuuskamuikkusen teltan muoto alkaa hahmottua. Lopuksi ulkoteltan helma ankkuroidaan maahan nauhalenkein ja kiiloin. Helmanauhan pituudella voi säätää ulkokankaan ja maanpinnan välistä rakoa, joka tarjoaa lisätuuletusta putkimaisten ylätuuletusaukkojen lisäksi.
Teltta tarpeeseen
”Ahmin pikkupoikana seikkailukirjoja. Jack London synnytti innostuksen erämaihin”, Jukka muistelee. Lahden seudulta kotoisen oleva vaelluskonkari retkeili naapurin poikien kanssa Pajulahden metsissä. Ei se ollut ihan erämaata, mutta maastoon tehtiin yön ylittäviä reissuja ympärivuotisesti jo 13-vuotiaana.
”Ensimmäisillä kesätyörahoilla ostin rinkan ja sen jälkeen louteen. Kolmas hankinta oli tämä teltta, joka korvasi soputeltan”, Jukka kertaa harrastuksen alkuaikoja.
Caravan Kebin sisäkankaasta löytyy Bo Hillebergin merkki ja sen yhteydessä on numerot 9/79. Päättelemme niistä hankintavuodeksi 1979. Tällöin Jukka on ollut 16-vuotias.
”Ensin menimme bussikyydillä pohjoiseen. Kun joku sai ajokortin, maailma avautui”, vaeltaja huokaa edelleen erämaihin ihastuneena.
Teltta on yhä ehjä ja käyttökelpoinen, mutta näkee selvästi, että sitä ei ole vain säilytetty autotallin hyllyssä. Telttaa on käytetty. Missä kaikkialla se on käynyt?
”Sarek, Muotka, Enontekiön välitunturit, Norja, …”, Jukka aloittaa, mutta pienen pohtimisen jälkeen asia on helpompi tiivistää: ”Kaikkialla muualla paitsi Vätsärin erämaassa.”
”Sarekissa oli todella kova tuuli ja sankka sumu. Saimme jotenkin teltan pystyyn kivilaattojen päälle lähelle sääasemaa”, Jukka tuumii kysyessäni haastavimpia retkiä, joissa teltta on käynyt.
Aina telttaa ei ole saatu edes pystyyn. Wright kertoo totisena Käsivarren hiihtovaelluksesta, jossa äkisti voimistunut tuuli heitti koiraa ja ahkiota. Kaksikko meni suojaan suuren kiven taakse, jossa koira, mies ja ahkio työnnettiin telttakankaan sisään: ” Se oli pitkä ja kylmä yö.”
Yöllä Jukalta jäätyi kyynelkanava. Samalla reissulla ollut kaveri pääsi autiotuvalle suojaan, mutta paluumatkalla häntä piinasi lumisokeus.
Teltta on palastanut pulasta toistekin. Kesävaelluksella Norjassa satoi lunta ja Jukan vaelluskaveri väsähti pahasti palelluttaen sormensa. Kaverukset löysivät etsimänsä tuvan, mutta se oli palanut. Onneksi mukana oli teltta, jota saatiin Jukan mukaan vähän lämmitettyä: ”Se on ainoa kerta, kun teltan eteisessä on kokkailtu.”
Toimiva kokonaisuus
Monella retkeilijällä on useita vuosikymmeniä vanhoja varusteita, mutta niitä säilytetään lähinnä muistoina. Minulla on tallessa ensimmäinen kompassini ja toimiston hyllyn päällä on ensimmäiset vaelluskenkäni. Kompassia ei ole käytetty 35 vuoteen ja kengätkin ovat kuljettaneet minua viimeksi viime vuosituhannella.
Jukan teltalla on ikää 45 vuotta, mutta se on yhä käytössä. Viimeksi sitä on kannettu ja käytetty toissa kesänä Muotkatuntureiden erämaassa.
Kovasta käytöstä ja pitkästä iästä huolimatta teltta on yhä toimiva ratkaisu. Makuutilan sivuseinät kallistuvat lattiaa ulommas ennen harjakaton alkamista. Tämä tekee sisätiloista miellyttävän avaran metriin ja kymmeneen senttiin yltävän sisäkorkeuden kanssa. Molempiin päihin sijoitetut ovet ja laajat eteistilat parantavat käytettävyyttä.
Sisäteltan ovipäädyt aukeavat kolmella vetoketjulla: kaksi lattian keskikohdasta sivuille ja yksi niistä kohtisuoraan ylöspäin. Näin molemmissa sisäteltan päädyissä on kaksi kolmionmallista ovea. Ulko-ovea lähemmät sisäteltan ovet on varustettu vetoketjulla avattavilla hyttysverkoilla. Niiden avulla telttaan saadaan läpiveto.
Sisäteltan paksu ja vedenpitävä pohjakangas on kestänyt hyvin vuosikymmenien käytön, vaikka Jukalla on ollut vaelluksilla lähes poikkeuksetta mukana koira. Ne ovat päässeet aina sisälle itikoita pakoon ja kylmällä kelillä lämpöpatteriksi – tuoksun perusteella sen uskoo todeksi. Uusin lämmittäjä on venäläis-eurooppalainen laika.
Vahvaa pohjaa lukuun ottamatta sisäteltta on hyvin hengittävää puuvillaa. Ainoa varsinainen rikkoutuma kankaissa on puolen metrin repeämä ulkoteltassa. Nyt se on parsittu kiinni Sarekin myrskystä muistuttavaksi arveksi.
”On minulla toinenkin teltta, Hilleberg Nallo 3 GT. Käytän näitä telttoja nykyään vuorotellen”, vaeltajakonkari paljastaa.
Miksi käyttää vanhaa, jos rinnalla on moderni vaellusteltta?
”Pidän tästä vanhasta enemmän”, Jukka virnistää.
- Kokonaispaino: 4 200 grammaa
- Ulkoteltta: silikonipintaista polyesteriä, ei veny kastuessaan, vetolujuus 8 kg
- Sisäteltta: puuvillaa, lattia polyesteriä
