Lisätietoa kiipeilyonnettomuudesta odotetaan
Viranomaiset Nepalissa ovat vahvistaneet, että Samuli Mansikan ja paikallisen vuoristo-oppaan Pemba Sherpan ruumiit on löydetty. Miehet katosivat 7 100 metrin korkeudella 24.3. kun he olivat matkalla alaspäin Annapurnan huipun saavuttamisen jälkeen. Ruumiit olisi viranomaislähteiden mukaan löydetty 7 000 metrin korkeudesta keskiviikkona.
Samaan aikaan huipulle pyrkineet kiipeiljät ovat nyt päässeet takaisin perusleiriin ja onnettomuutta tutkivat viranomaiset toivovat, että saavat heiltä lisätietoa tapahtumista Annapurnan rinteillä. Kuolemaan johtanut tapahtumaketju ei ole tarkkaan tiedossa, mutta silminnäkijäraporttien mukaan kiipeilijät olisivat liukastuneet ja pudonneet jonkin matkaa.
Mansikan tavoitteena oli kiivetä kaikille maailman kasitonnisille eli yli 8 000 metriä korkeille huipuille. Hän ehti saavuttaa niistä kahdeksan, osan ilman lisähapen käyttöä.
Mansikan esikuva, Veikka Gustafsson pitää Annapurnaa vaikeana ja vaarallisena vuorena. Hän itse teki kaksi yritystä ennen kuin onnistui vuoren huiputtamisessa vuonna 2005. Kohta, jossa kohtalokas onnettomuus ilmeisesti tapahtui, on vaikea.
”7 000 metrissä jää on jo niin kovaa, että esimerkiksi jääraudat eivät välttämättä enää pidä ja kiipeilijä voi liukastua ja pudota”.
Mansikka saavutti Annapurnan huipun iltapäivällä klo 14.45 eli nousu oli kestänyt vähintään 12 tuntia. Onnettomuushetkellä hänellä oli siis ainakin 15 tunnin ponnistelu takanaan. Tuolloin kiipeilijät usein kärsivät nestehukasta ja ovat uupuneita, jolloin pienetkin virheet, kuten kompastuminen, voivat olla kohtalokkaita.
Oheiseen kuvaan on merkitty kiipeilijöiden yleisesti käyttämä pohjoisreitti Annanpurnan huipulle sekä alue, jossa Mansikka ja Pemba Sherpa ilmeisesti kuolivat. Seinämälle johtavan reitin alussa on eräänlainen suppilo, joka on ainoa reitti ylöspäin. Alue on altis lumivyöryille (varjostettu alue). Yleisin kiipeilijöiden kuolinsyy Annapurnalla on juuri lumivyöry.
Ennen nelosleiriä on 50 metrin korkuinen, lähes pystysuora seinämä, jonka kiipeäminen, sekä ylöspäin että alaspäin, on vaikeaa. Kuvan on ottanut Gustafsson vuonna 2005.
Tässä kuvassa lähestytään nelosleiriä 7 000 metrissä. Ylempänä kaartuu niin kutsuttu Sickle Glacier eli Sirppijäätikkö ylöspäin, kohti huippua.
Tiedot onnettomuudesta ja kiipeilijöiden ruumiiden noutamisesta ovat olleet niukkoja ja ristiriitaisia. Gustafsson muistuttaa, että helikoperit eivät pysty lentämään yhtä korkealla kuin lentokoneet, sillä ilma noin noissa korkeuksissa on hapen niukkuuden vuoksi ohutta. Vuonna 2010 Annapurnalla pelastettiin kiipeilijöitä noin 7 000 metrin korkeudesta ja se on korkein koskaan suoritettu pelastusoperaatio. Ei ole vielä tietoa, onko nyt ollut käytössä sama kopterityyppi. Myös kovat myrskytuulet vaikeuttavat helikoptereiden käyttöä.
Samuli Mansikka kertoi viimeisessä Twitter-viestissään, että alueen sääolot olivat kauheat ja lunta oli tullut telttaan saakka. Kiipeilijöiden käyttämä reitti on altis lumivyöryille. Kuvassa lumivyöry vuonna 2005.
Veikka Gustafsson tunsi Mansikan ja pitää häntä järkevänä ja riskejä kaihtavana miehenä. Mansikka oli kiipeilypiireissa hyvin arvostettu ja pidetty sekä kiipeiljänä että ihmisenä.
