Kotimaa

LeKo-majoite

 

 

 

 

 

 

Punkaharjun kansallismaisemissa sijaitsee Suomen Metsämuseo Lusto, joka toimii kansallisen metsähistoriamme tallentajana ja valtakunnallisena retkeilyn vastuumuseona. Sen kokoelmiin kuuluu 14 500 esinettä ja puolisen miljoonaa valokuvaa, joihin voivat tutustua sekä tutkijat että harrastelijat. Lusto saa aineistolahjoituksia viranomaisilta, järjestöiltä, yrityksiltä ja kansalaisilta. Kaikista esineistä ei saada lahjoittajaltaan tarkkoja tietoja, eikä esimerkiksi kuolinpesältä voi niitä odottaakaan.

Hakiessani tietoja vanhoista teltoista, törmäsin Museotietokanta Kantapuussa majoitteeseen, jota olin itsekin käyttänyt vuosikymmeniä aikaisemmin. Sitä koskevat esinetiedot olivat varsin suppeat, joten halusin täydentää niitä. Etsin tietoja myös majoitteen keksijästä ja lähetin löytämäni tiedot Luston ja sen asiakkaiden käyttöön.

 

 

 

 

 

Mittojen kertomaa

LeKo-majoite koostuu neljän hengen teltasta ja kamiinasta, jonka varaan teltta pystytetään. Kuljetuksen ajaksi telttakangas pakataan kamiinaan, joka toimii myös ahkiona. Telttakangas ja kamiina putkineen painavat kumpikin 5,6 kilogrammaa, joten pakettia pystyy vetämään keskenkasvuinenkin retkeilijä.

Teltta on muodoltaan katkaistu pyramidi. Lattian sivun pituus on 235 senttimetriä, joten teltan pohja-ala on 5,5 neliömetriä. Katon sivun pituus on 140 senttimetriä, ja se saadaan pingotettua muotoonsa nurkkataskuihin pujotetuin suksisauvoin. Teltta ei kaipaa keskisalkoa, sillä se ripustetaan savutorvenaukon metallilankojen avulla kamiinan jatkoksi kiinnitettävän savutorven varaan. Savutorvessa on metallisiivekkeet 135 ja 105 senttimetrin korkeudella, joten teltan korkeutta ja siten lämmitettävää tilavuutta voidaan säätää. Joissain yksilöissä kamiinaan kuuluu savutorven jatkoputki, joka vähentää kipinäreikien muodostumista telttakankaaseen, jonka materiaalina käytetty puuvilla lienee arvatenkin palokyllästetty. Teltan liepeet taittuvat lattiaksi.

Keksijän taival

Leo Kojo haki keksinnölleen patenttia toukokuussa 1972. Patenttihakemuksessaan hän kertoo yksityiskohtaisesti teltan ja kamiinan patentoimisen arvoisista ominaisuuksista sekä niiden käytöstä ja esittää tarkat piirrokset. Huomionarvoisiksi seikoiksi Kojo mainitsee edellä mainittujen lisäksi kamiinan paikallaan pitävän pohjapiikin ja kamiinan pohjan ilma-aukon säädettävyyden, savutorven yläpään kaksihaaraisen jousen, joka kiinnittyy vetoaisaan, ja ahkion suuntavakautta parantavat ohjausevät.

Nuoruuden muistoja

Jouni Linkola retkeili partiokavereidensa kanssa ahkerasti Mäntsälän ja Tuusulan metsissä 1970-luvulla. Yhden pojan isä työskenteli tuolloin Metsäntutkimuslaitoksella ja järjesti pojille luvan majoittua tutkimusmetsissä ja käyttää löytämiään maapuita. Hän myös hankki Kiitäjät-vartion käyttöön Leko-majoitteen, joka vapautti 10-15-vuotiaat pojat retkeilemään ympäri vuoden.

LeKo oli pojille unelmateltta. ”Pystyimme raahaamaan sitä kamiinoineen omin voimin”, Linkola muistelee. ”Se tarjosi meille kakaroille riippumattomuuden tehdä mitä tahansa. Se oli sika siistiä!”, Linkola jatkaa. Pojat pystyttivät telttansa usein tervaskannon päälle, jolloin kanto paloi kamiinassa koko yön. LeKon ainoa heikko lenkki on sivurinteessä kulkeminen, sillä ahkio pyrkii omille teilleen liian pienten ohjausevien vuoksi.

Linkola huomasi talvella 2006 poisnukkuneen Leo Kojon muistokirjoituksen, ja oivalsi vasta silloin, mitä neljä vuosikymmentä aiemmin kamiinan kyljestä tavaamansa LeKo tarkoitti. Hän selvitti majoitteen ja sen keksijän historiaa ja otti yhteyttä lapsuuden kavereihinsa. He löysivät partiolaisten varastosta kovia kärsineen kamiinan, jonka sisällä odotti säälittävässä kunnossa ollut kipinäreikäinen telttakangas.

Helsingin telttakorjaamon käsittelyssä teltalle koitti uusi tulevaisuus. Lapsuuden ystävät päättivät lähteä retkelle vanhojen aikojen malliin. Mukaan he ottivat LeKon lisäksi myös jälkikasvuaan oppimaan entisaikojen taitoja, mutta he kokeilivat myös jotain uutta. ”Pellettipesä ja -pussi mahtuvat hyvin kamiinan teltan kanssa”, Linkola vinkkaa. ”Yöllä pellettiastia on helppo täyttää kamiinan suuaukosta. Pelletit palavat avoimessa pesässä hitaasti jopa kolme tuntia. Tässä voisi hyvinkin olla kehittelyn paikka risukeitinten ystäville”, Linkola opastaa nykyajan leokojoja.

 

LeKot talteen

Oletko sinä retkeillyt LeKolla? Onko sinulla LeKoon liittyviä muistoja tai peräti valokuvia? Tai tiedätkö sinä säilyneistä LeKoista?

Liian moni suomalainen retkeilyyn liittyvä keksintö on jäänyt unholaan. LeKo ansaitsee tulla muistetuksi ja herätetyksi henkiin. Siksi kerään tietoja LeKosta ja sen käyttäjistä. Ilmoita tiedoistasi sähköpostite osoitteeseen mikko.lamminpaa@retkilehti.fi. Kenties saamme järjestettyä LeKojen kokoontumisajot.

retki sipoonkorpeen

 

Lue myös

Näin otat hienoja retkikuvia puhelimen kameralla

Petri Laine

Kirveenvarresta olisi asiaa

Petri Laine

Syyskuun Retki-lehti ilmestynyt

Petri Laine