Kansallispuiston kaukopartiomies
Teksti ja kuvat Olli Järvenkylä
Eräopas ja luontoyrittäjä Juha Laitinen nostaa Aittajärven pysäköintialueella rinkan selkäänsä ja suuntaa syvemmälle Urho Kekkosen kansallispuistoon. Tällä kertaa kyse ei ole perinteisestä rinkkavaelluksesta, vaan kansallispuistoon suuntautuvasta huoltoretkestä.
”Olen varmaan jonkinlainen kansallispuiston kaukopartiomies. Huollan kansallispuiston tupaverkostoa, nuotiopaikkoja ja laavupaikkoja sellaisissa kohteissa, joissa maasto ei vielä ole niin kulunutta, että sinne olisi tullut valtavia mönkijäuria. Siksi teen tätä hommaa kävelemällä kohteesta toiseen”, Laitinen kertoo.
Laitisen huoltoretkien kesto vaihtelee. Osa niistä on päiväretkiä ja pisimmät kestävät neljä, jopa viisi päivää. Parikymmentä kiloa painava rinkka on selässä koko ajan päivämatkojen ollessa 10-15 kilometriä. Juha Laitinen yöpyy huoltoretkillään yleensä metsässä laavussa tai teltassa.
Kävellen tehtävä kesähuolto alkaa heti lumien sulettua, kun kansallispuistossa alkaa ihmisiä liikkumaan jalkaisin. Juhannukselta käynnistyvä huolto jatkuu niin pitkälle kuin kelejä piisaa, käytännössä syyskuun loppuun. Laitisen mukaan jokainen kohde käydään huoltamassa kahdesta neljään kertaan kesän aikana. Huoltoväli on kolmesta neljään viikkoa, kohteen suosiosta ja sijainnista riippuen.
Siivoamista ja jätehuoltoa
Laitinen saapuu huoltokohteisiin aamupäivällä, kun retkeilijät tekevät sieltä lähtöä. Hän kyselee retkeilijöiltä kuulumisia ja ovatko he huomanneet puutteita tai epäkohtia. Retkeilijöiden poistuttua Laitisella on aikaa katsoa kämpät lävitse ja tehdä tarvittavat korjaus- ja täydennystoimet. Valitettavan usein hän joutuu myös keräämään roskia ympäristöstä ja siivoamaan kämppiä. Tuvan kaasuliesi on lähes aina siinä kunnossa, että se vaatii perusteellisen kuuraamisen.
Huoltokohteeseen saavuttua Juha Laitinen istahtaa alas ja kaivaa esille tarkistuslistan ja katsoo, että kohteen varustus on sellainen, mitä sinne on suunniteltu. ”Autio- ja varaustuvissa, tulipaikoilla ja laavuissa on kaikissa hieman eri varustus, mitä sieltä pitäisi löytyä. Kun se on tehty, käyn tuvan lävitse ja katson, että se on siisti, että tulisijat ovat ehjät ja tuhkat on poistettu. Jos astiat ovat likaisia niin ne tiskataan”, Laitinen kertoo huoltorutiineista.
”Kun tupa on siivottu ja lähiympäristö on kunnossa, tehdään vielä jätehuolto. Jos on roskiksia, niihin vaihdetaan säkit ja täydet säkit siirretään odottamaan jatkokuljetusta säilytysastiaan. Sekajätesäkit ja käymälöistä tuleva kompostoitava jäte ajetaan pois maastosta moottorikelkoilla vasta talvella. Helpoin tapa vähentää turhaa jäterallia on tuoda omat roskat pois maastosta”, Laitinen vinkkaa. Hän heittääkin haasteen jokaiselle kulkijalle, että tuokaa edes joka toinen syntyvä roska itse pois maastosta. Se on helpoin tapa vähentää jätteen määrä puoleen.
Hätälähetin turvana erämaassa
Juha Laitisen huoltoreitille mahtuu koko Suomujoen varsi. Raututuntureilta alkunsa saava joki halkaisee kansallispuiston ja yhtyy puiston pohjoisosassa Luttojokeen matkallaan kohti Barentsinmerta. Suomujoen varren kämppien lisäksi Laitinen huoltaa muun muassa Snelmannin, Muorravaarakan, Jyrkkävaaran, Sarviojan ja Sudenpesän kämppiä, kammeja ja laavuja. Kaiken kaikkiaan huollettavia kohteita hänellä on parisen kymmentä kappaletta.
Tämänkertainen huoltoretki suuntautuu aivan kansallispuiston pohjoisosassa, Suomujoen alajuoksulla sijaitsevalle Suomun Villen vuokratuvalle. Vuokratupa poikkeaa varaustuvasta siitä, että asiakas vuokraa koko tuvan käyttöönsä, kun taas varaustuvasta voi hankkia yksittäisen petipaikan. Neljän hengen vuokratupa on pääosin hyvässä kunnossa, mutta pientä fiksaamista ja siistimistä löytyy tälläkin kertaa. Laitinen pesee myös lattian ja ikkunat.
”Kirves on tietty ihan ehdoton, mitä ilman ei lähdetä mihinkään”, Laitinen kertoo huoltovarusteistaan. Rinkasta löytyy myös teippiä, rautalankaa, nauloja, vasara, jätesäkkejä ja jopa ikkunanpesuvälineet. Niitä tarvitaan varsinkin kesäaikaan, sillä silloin kämppien ikkunat ovat sääsken raatoja täynnä. Lisäksi rinkassa kulkee mukana majoitus- ja ruuanvalmistusvälineet. Työturvallisuutta lisää mukana kulkeva hätälähetin, sillä suurimmassa osassa kansallispuistoa ei matkapuhelimelle ole kuuluvuutta.
Paluumatkalla poikkeamme Harrimukan laavupaikalla, joka on erittäin suosittu kalastajien keskuudessa. Siitä kertoo vesirajasta löytyvä taimenen pää ruotoineen sekä täysin tyhjä polttopuuvaja. Roskattomasta retkeilystä on puhuttu vuosia, mutta valitettavasti huoltomiehillä riittää edelleen töitä. Juha Laitinen nostaa säkin selkäänsä ja lähtee kävelemään kairan halki tien varressa odottavalle autolleen.
Kymmeniä tyhjiä oluttölkkejä, viinapulloja, katkennut virvelin vapa, ruosteisia halstereita, pyykkinaruja, roskaa, tupakannatsoja, sukkia, pariton varvastossu ja tiskiharjoja. Niistä on suomalaisten roskaton retkeily tehty.
