Uutiset

Autiotupien tarinoita

Teksti ja kuvat Esko Sorakunnas

Autiotupien vieraskirjat tarjoavat oivan mahdollisuuden jakaa retkikokemuksia kanssakulkijoille, saada hyödyllisiä vinkkejä tai vaikka keventää sydäntä tuntemattomille. Vuosien ja vuosikymmenten saatossa näistä kuluneista ja kellastuneista vihkosista on muotoutunut tuhansien kulkijoiden kollektiivisia päiväkirjoja. Mitä tämä rikas arkisto kertoo retkielämysten kehityksestä?

”Tulin Pallakselta, tulo kesti 5 tuntia, oel lunta, jiätä ja sumua, ei tahtonna nähä pylväs väliä, pöljysissän nousin Taivaskerolle, pit melekein nelinkontin nousta nii oel liukasta, tuossa 3 km piässä oel katkennu kataja se repäs kumiterän kahtia. Vean sillä uamulla lähen Hettaan, muovi pussilla pannaan romu kuntoon…”
V. 1975

Pisimmät yhtäjaksoiset vieraskirjakokoelmat löytyvät Pallas-Yllästunturin ja Urho Kekkosen kansallispuistoista. Metsähallituksen arkistossa on hyllymetreittäin täyteen kirjoitettuja vieraskirjoja, siististi niputettuina ja arkistolaatikoihin järjestettyinä. Yksittäisiä vihkoja löytyy jopa 1950-luvulta, mutta 1970-luvulta lähtien aikasarjat ovat yhtäjaksoisia. Näillä sivuilla jo edesmenneetkin kulkijat kertovat näkemästään ja kokemastaan. Tämä on oikea kulttuuriaarre!

Maailmamme on mullistunut monessa mielessä viimeisten 50 vuoden aikana. Elintaso on moninkertaistunut, globalisaatio on tuonut vieraat maat ja kulttuurit lähelle, matkustuksesta on tullut arkipäiväistä ja teknologia on tunkeutunut kaikille elämänaloille. Siksi on yllättävää, että nykypäivän retkeilijät kirjaavat hyvin samanlaisia elämyksiä, tunteita ja ajatuksia vieraskirjoihin kuin 1970-luvun kulkijatkin. Sarkahousut ja satulareput ovat vaihtuneet goretexeihin ja huippuelektroniikka pullisteleviin anatomic-rinkkoihin, retkeilijäsukupolvi on korvautunut seuraavalla, mutta kansallispuistoelämykset ovat pysyneet hämmästyttävän muuttumattomina.

Kulkijoiden elämyksissä luonto on säilyttänyt vankkumattoman ykkössijansa; auringonlaskut, sääilmiöt, maiseman avaruus, ruska ja muut luonnonilmiöt sykähdyttävät vuodesta toiseen. Leimallista luontoelämyksille on ihailu, kiitollisuus ja jopa harras hengellisyys. Luontoon mennään siis edelleen luonnon vuoksi.

”Luonto näytti ihmeensä; auringon lasku, revontulet ja kuun nousu mykistivät kulkijat. Aamu valkeni huikaisevan kirkkaana ja kuura maassa.”

”Ristikkoikkunasta avautuva näköala – siinä ”silmä” aistii jotain täydellistä. Se on luovuus, johon ihmisen sisin pysähtyy. Sitä eivät riko ihmiskäden jäljet.”

Toiseksi yleisimpiä ovat maininnat omista fyysisistä saavutuksista ja haasteellisista tilanteista, kuten eksymisistä ja tulvivien purojen ylityksistä, siis vaikeuksien voittamisesta. Tuskaa ja hikeä -mentaliteetti tuntuu istuvan sitkeästi osassa kairankulkijoita. Osa nykypäivän fyysisistä suorituksista perustuu aiemmin tuntemattomiin lajeihin – esimerkkeinä leijalautailu ja maastopyöräily – mutta ne tarjoavat samaa vauhdin hurmaa ja riskien hallintaa kuin perinteinen mäenlasku menneinä vuosikymmeninä. Harrastukset voivat olla uusia, mutta elämykset ovat samoja.

Mukaan mahtuu myös kävijöiden itsensä tuottamia elämyksiä, kuten herkulliset päivälliset jälkiruokineen, lumiukkojen rakentelu ensilumen saapuessa ja yhteislauluhetket iltanuotiolla. Moni kirjoittaja ylistää yksinolon autuutta, mutta vähintään yhtä moni kehuu oman retkiseurueensa yhteishenkeä ja arvostaa kohtaamisia tuntemattomien kanssakulkijoiden kanssa.

”Tosi mahtavaa. Kämpällä joimme rommilla terästettyä kookosteetä. Yö oli niin kuulas ja kaunis ettei malttanut millään ruveta yöpuulle. Kynttilän valossa lauleskeltiin lapin lauluja ja vähän muitakin. Vähän ennen auringonnousua silmät lupsahteli kiinni. Oli ihana nukahtaa. Ikimuistettava yö.”

Tänä vuonna kansallispuistoissa on paikoitellen ollut jopa ruuhkaa, kun uudet kävijät ovat löytäneet tiensä niiden pitkoksille ja tulipaikoille. Nähtäväksi jää, ovatko heidänkin elämyksensä samanlaisia vai edustavatko ne uudenlaisen retkeilyn näkökulmaa.

Kirjoittaja valmistelee väitöskirjaa luontomatkailusta Itä-Suomen yliopistossa. Koko tutkimus on hiljattain julkaistu kansainvälisessä, vertaisarvioidussa Journal of Outdoor Recreation and Tourism -tiedejulkaisussa.

Lue myös

Kansallispuiston kaukopartiomies

Petri Laine

Pitkospuiden tekoa Patvinsuolla

Petri Laine

Vapaaehtoiset oppaat opastivat ruskaretkeilijöitä

Petri Laine