Retkeily altistaa alilämmön riskille – Näin toimit hypotermiatilanteessa
Vesi johtaa kylmää 25 kertaa paremmin kuin ilma, joten kylmässä vedessä hypotermian riski on suuri. Rauhallisena pysyminen vähentää lämmönhukkaa.
Asiantuntija: Työterveyshoitaja Eija Gyllenberg
Hypotermia eli alilämpöisyys on hengenvaarallinen tila, jolle retkeilijä altistuu varsinkin vedessä ja talvivaelluksilla. Hyvällä varustautumisella ja oikealla toiminnalla pahemmilta seurauksilta voidaan useimmiten kuitenkin välttyä.
Mitä hypotermia tarkoittaa?
Hypotermiassa kehon sisälämpötilalaskee alle normaalin, joka ihmisillä vaihtelee 35 ja 37 Celsius-asteen välillä.
Alilämpöä ei kuitenkaan voi mitata kuumemittarilla, sillä pintaverenkierto heikkenee ensimmäisenä, koska verta säästetään aivoille ja sisäelimille. Hypotermia määritelläänkin kotioloissa oireiden perusteella.
Millaisissa tilanteissa retkeilijä altistuu hypotermialle?
Vesi johtaa lämpöä 25-kertaisesti ilmaan nähden, joten vaaran paikkoja ovat erityisesti märät olosuhteet. Kylmään veteen voi joutua esimerkiksi jokia ylittäessä, meloessa, heikoilla jäillä hiihtäessä, kävellessä tai luistellessa.
Hypotermiariski on läsnä myös silloin, kun reitti on omaan kuntoon, terveydentilaan tai varustukseen nähden liian vaativa. Jos sääolot muuttuvat kylmiksi ja tuulisiksi, kun on jo kastunut hikoilemalla tai sateesta, eikä varavaatteita ole, voi hypotermia iskeä kesäisellä päiväretkelläkin.
Mikäli talvitunturissa eksyy ilman majoitetta ja makuupussia, on hypotermian vaara ilmeinen. Usein onnettomuustilanteissa, jossa uhri ei pysty liikkumaan ja menettää myös verta, hän on myös hypoterminen.
Mitkä ovat hypotermian oireet?
Aluksi, kun ihminen palelee, häntä tärisyttää ja vavisuttaa ja hänellä on viluinen olo. Ne ovat alkavan hypotermian ensioireita, joskaan eivät vielä vakavia.
Jos kehon lämpötila edelleen laskee, hänestä tulee kalpea (pintaverenkierto lakkaa), kenties hermostunut ja hätäinen. Tärinä yltyy niin kovaksi, ettei hän pysty puhumaan ja hän voi saada kramppeja.
Hän ei reagoi, tai ei ole looginen puheessaan ja ajattelussaan. Hän ei pysty ottamaan käsillä kiinni, ei ehkä näe kunnolla ja kompuroi. Ihminen voi hätääntyä, olla apaattinen tai aggressiivinen tai käyttäytyä epänormaalisti.
Hän voi haluta jäädä hankeen nukkumaan tai riisua vaatteensa, koska tuntee olonsa liian lämpimäksi. Vakavasta hypotermiasta on kyse, kun kehon lämpötila laskee alle 32 asteen.
Silloin ihminen alkaa menettää tajuntaansa ja hengitys ja pulssi käyvät pinnallisiksi. Tärinä on jo lakannut. Tällöin sydämen toiminta alkaa vaarantua. 0–5 – asteisessa vedessä ihminen menettää tajuntansa yleensä alle puolessa tunnissa ja kuolee 30–90 minuutissa.
Miten veden varassa tulee toimia?
Kylmästävedestä pitää pyrkiä mahdollisimman pian pois ja kuivaksi. Esimerkiksi kajakilla kaaduttaessa talvella, ei kannata lähteä uimaan kauas rantaan, vaan yrittää nopeasti takaisin kajakkiin.
Jos ei itse pysty pelastautumaan vedestä, mutta apua on tulossa, kannattaa minimoida lämmönhukka: mennä mahdollisimman pienelle kerälle ja olla liikkumatta, jottei vesi vaihdu vaatteissa.
Auttajan pitää ohjata uhria varmoin, joskus tiukoinkin ottein, sillä uhri saattaa olla apaattinen. Uhriin säilytetään koko ajan puheyhteys ja häntä rauhoitetaan ja kannustetaan.
Mitä rannalle päästäessä toimitaan?
Kuivat vaatteet vaihdetaan ylle heti kun mahdollista, mielellään tuulelta suojassa. Avaruuslakana voi tuoda lisäsuojaa. Jollei kuivia vaatteita ole, puristetaan märät vaatteet mahdollisimman kuiviksi.
Kieriskely pakkaslumessa imee myös ison osan vedestä. Sen jälkeen pysytään liikkeessä, jotta oma keho rupeaa tuottamaan lämpöä. Avustaja pitää kiinni uhrista ja pysyy lähellä, jottei hän kaadu ja tarjoaa näin myös omaa lämpöä.
Juodaan lämmintä, mielellään sokeripitoista juomaa, sillä tärinä vie paljon energiaa. Vaatteet kuivatetaan nuotiolla. Sen lämpöä voi itsekin hyödyntää, mutta liikkuminen on tehokkaampi tapa kuin säteilylämmössä istuminen.
Vakavasta hypotermiasta kärsivää ei pidä lämmittää nopeasti. Liian nopea lämmönnousu voi aiheuttaa kylmän veren joutumisen ääreisverenkierrosta sydämeen ja pysäyttää sen.
Lisäjäähtyminen pyritään estämään ja toimittamaan uhri sairaalahoitoon. Elvyttämistä ei kannata aloittaa ilman pelastushenkilöstön ohjeistusta, sillä se voi pahentaa uhrin tilannetta.
Mitä virheitä tulee välttää?
Hypotermistä potilasta ei pidä viedä kuumaan saunaan, sillä se voi olla sydämelle haitallista. Lisäksi pintaverisuonet aukeavat, mikä vain lisää lämmön poistumista kehosta. Huoneenlämpö tai hieman lämpimämpi tila ovat hyviä toipumiseen.
Alkoholia ei pidä nauttia kylmyyteen, sillä se lisää lämpöhävikkiä, vaikka saattaa tuntua lämmittävältä. Hypotermian lisäksi tulee tarkistaa, onko uhrilla muita sairauksia tai kohtauksia – onko hän joutunut veteen esimerkiksi sydänkohtauksen takia.
Milloin pitää hakeutua jatkohoitoon?
Vaativissa oloissa voi olla hyvä ottaa yhteyttä hätäkeskukseen konsultointia varten, vaikkei evakuointiin ryhdyttäisikään. Mikäli uhri toipuu hyväkuntoisen oloiseksi, pystyy syömään ja juomaan ja itse kokee voivansa hyvin, ei perusterveen ole tarvetta hakeutua hoitoon.
Mikäli uhrilla on esimerkiksi sydänsairaus, diabetes tai taipumus kouristuksiin, tai jos olotila laskee äkisti muutaman tunnin sisällä, on terveyskeskuskäynti paikallaan. Hypotermia vie valtavasti voimia, joten useimmat ovat sen jälkeen uupuneita ja tarvitsevat kunnon levon.
Miten hypotermiatilanteita voi välttää?
Hypotermiaa voi välttääsuunnittelemalla retket hyvin ja ottamalla mukaan oikeanlaiset varusteet: ainakin varavaatteet ja tulitikut vesitiiviisti pakattuina sekä pillin ja puhelimen avun hälyttämiseen.
Lisäksi erilaisia tilanteita voi harjoitella etukäteen. Esimerkiksi talvimelojan tulisi harjoitella pelastautumista myös kylmissä vesissä.Merenkulun turvallisuuskoulutuskeskus järjestää kursseja, joilla harjoitellaan meripelastautumista.
Retkillä on tärkeää tunnistaa ja tunnustaa hypotermian oireet ajoissa. Paleleminen on yksilöllistä – se riippuu muun muassa ruumiinrakenteesta, verenkierrosta ja tottumuksesta.
Uskalla siis sanoa ajoissa, että sinua palelee. Syö ja juo silloin lämmintä ja hakeudu suojaan ajoissa. Yksin kulkeva ottaa suuremman riskin kuin muut, sillä alilämpöisenä voi olla vaikeaa toimia järkevästi.
Toimi näin:
- VARAUDU hypotermiaan ottamalla mukaan varavaatteita vesitiiviisti pakattuina aina kun menet maastoon. Mukana on hyvä olla myös lämmintä, sokeripitoista nestettä termospullossa.
- TUNNISTA hypotermian merkit itsessäsi ja tovereissasi. Hakeudu suojaan ajoissa. Veteen joutuessasi hengitä rauhallisesti ja mieti, miten pääset ylös. Jollet selviä vedestä omin avuin, odota apua sikiöasennossa ja vältä liikettä vedessä.
- LIIKE LÄMMITTÄÄ. Kuivalle maalle päästyäsi vaihda heti kuivat vaatteet tai kuivata ainoasi. Tee tulet, tai jollei muuta keinoa ole, käytä kehoa kuivurina. Yritä pysyä liikkeessä, vaikka se tekisi kipeää. Juo lämmintä juomaa. Vaikeasti alilämpöistä ei saa lämmittää nopeasti.
Eija Gyllenberg on työterveyshoitaja, joka on työssään saanut kylmää kyytiä. 17 vuoden ajan hän toimi Merenkulkuoppilaitoksen meripelastusharjoituksilla ja kursseilla eri tehtävissä ja osallistui Merivartioston kanssa toteutettuihin projekteihin. Omat hypotermiakokemuksensa hän on hankkinut kantapään kautta luutnantti Holger Pitkäsen testeissä, jotka vietiin syvän hypotermian rajalle asti. Lisäksi hän on työskennellyt rahtialuksella ja SPR:n ensiapukouluttajana vuodesta 1982. Gyllenberg harrastaa talviuintia, purjehdusta ja vaeltamista.
