Teksti ja kuvat: Marika Varpenius
Mikäli lunta on talvella riittävästi, lumikammin teko on kivaa puuhaa vaikka lasten kanssa tehtäväksi.
Lumikammin tekeminen on hyvää ajanvietettä. Vaikka kolatessa ja kaivaessa voi tulla hiki eikä eteläinen talvi välttämättä ole kaunein, lumikammin sisällä on aina mukavaa. Ulkona saa tuuli puhista tai risukko paistaa, eikä sillä ole väliä, sillä sisällä on vakio-olosuhteet ja varmasti valkoista.
Yksinkertaistettuna lumikammi tehdään näin: ensin kasataan suuri määrä hienojakoiseksi möyhittyä lunta, annetaan kasan kovettua muutama tunti ja sen jälkeen kaivetaan sisälle riittävät tilat. Aloittelijan yleisin ongelma on riittämätön lumen määrä. Sopivaa kasan kokoa voi hahmotella sen mukaan, mitä kammissa on tarkoitus tehdä. Yhden istumapaikan lumikammi vaatii vähemmän lunta kuin kolmen hengen nukkumiseen tarkoitettu majoite.
1.Kasaa riittävästi lunta yhteen kohtaan. Hahmottele lumimäärää sen mukaan, paljonko tilaa tarvitset sisälle. Mikäli aikomus on nukkua lumikammissa, voit hahmotella tarvittavaa tilaa makaamalla maassa. Lisää mittaan tarvitsemasi eteistilan koko sekä seinän paksuus. Merkitse rajat maahan. Myös riittävä korkeus on tärkeää.
Kasan kasvaessa lunta tampataan riittävän tiheyden saavuttamiseksi. Tamppaa siis välillä lunta tiiviimmäksi. Jos haluat huijata, kasan sisälle voi laittaa aluksi ahkion tai pari, mutta ehdottomasti vain siinä tilanteessa, ettet varmasti tarvitse tavaroita hetkeen. Tämä vähentää lapioinnin tarvetta, kun ahkiot voi vain vetää kasasta myöhemmin pois.
Lumikasa, johon aura-autot työntävät lunta, ei ole turvallinen. Valmiit kasat myös sisältävät kokkareita ja ovat muutenkin epätasalaatuisia. Kannattaa siis suosiolla tehdä oma kasa.
2. Kun lumikasa on riittävän iso ja tiiviiksi tampattu, kasaan tökitään keppejä. Kepit auttavat arvioimaan riittävää seinän paksuutta. Keppien pituuden on hyvä olla noin 30-40 cm.
3. Anna kasan kovettua muutama tunti. Kolatessa tuli kuitenkin hiki, joten muista juoda.
4. Sommittele tilat. Lumikammissa nukkumatason tulee olla oviaukkoa ylempänä, jolloin tason reunalla pystyy istumaankin mukavasti. Johonkin kohtaan olisi myös hyvä saada hylly happitasoa mittaavalle kynttilälle. Ilmanvaihto kammissa tapahtuu katossa olevasta reiästä, jonka voi tökätä suksisauvalla. Mieti näille sopivat kohdat. Lumikammin päälle on hyvä laittaa jokin iso keppi, lippu tai muu merkki, jottei kukaan vahingossa kävele yli tai aja kammin päältä kelkalla.
5. Saa kaivaa! Kun kasa on kovettunut riittävästi, alkaa raaka kaivanta. Lumikammin oviaukko on matalalla, joten aloita kaivaminen siitä kohdin, johon haluat oviaukon tulevan. Kaivaminen on epäergonomista ja välillä ärsyttävää, lunta tippuu naamalle ja tunkeutuu selkään. Helpoiten kaivaminen onnistuu yhteispelinä, jossa yksi kaivaa sisällä lunta oviaukon suuntaan ja toinen lapioi lumen ulos. Kun tilaa on sisällä pulkalle, lumen voi lapioida siihen ja kaveri vetää rahdin ulos.
Seinän paksuuden arviointi käy tikuista. Kun tikkujen päät tulevat näkyviin, on aika lopettaa kaivaminen siitä kohtaa.
6. Valmis! Jos ulkona tuiskuttaa pahasti, oviaukkoon voi laittaa lumikokkareen tai repun, mutta huolehdi riittävästä ilmamäärästä. Muista ottaa lapio sisälle, jotta pääset tarvittaessa pois.
Kynttilä on hyvä mittari sopivalle happitasolle. Jos kynttilä sammuu, jotain on pielessä. Kannellinen hautakynttilä on kammissa hyvä, sillä päälle tippuva vesipisara ei turhaan sammuta sitä. Ristikuvioitu hautakynttilä tuo lumikammiin hieman outoa tunnelmaa, joten muu kuviointi saattaa olla sopivampi.
7. Jos et tehnyt kammia omalle takapihallesi, riko kammi käytön jälkeen ennen kun poistut paikalta. Näin pelastat jonkun toisen paikalle eksyvän yllättävältä putoamiselta hylätyn kammin katon läpi.
Joulun aikaan lumikammiin voi viedä lapselle lahjan tai pari. Pieni koristelu tekee kammista juhlavan ja siellä voi vaikka juoda glögit. Uskaliaimmat viettävät lumikammissa yön.