Ydinvoimalaa varten hankittu suuri maa-alue vietti vuosikymmenet hiljaiseloa ja säilyi miltei luonnontilassa, avautuakseen kaiken kansan retkeilyalueeksi reilu 15 vuotta sitten.
Kopparnäs-Störsvik on yksi suurimmista eteläisen Suomen yhtenäisistä metsäisistä virkistys- ja luonnonsuojelualueista, kun jätetään kansallispuistot pois laskuista. Se on noin viisi kertaa suurempi kuin läheinen Porkkalanniemi, joka varmasti tunnetaan paremmin ja jolla kävijöitäkin on Kopparnäsiä enemmän.
Kopparsäsin alueella on liki 800 hehtaaria maata ja yhteensä yli 15 kilometriä rantaviivaa. Alue koostuu suuresta eteläosastaan mereen rajoittuvasta metsäisestä alueesta sekä noin kymmenestä saaresta sen edustalla. Jylhä merenrantaluonto tuo maisemaan omaa jännitystään ja on täysin erilainen kuin sisemmän alueen rehevät metsät.
Kallioisen rantaviivan tuntumassa on retkeilijöitä varten rakennettu muutama keittokatos, joiden suojaisa rakenne mahdollistaa tulien pitämisen kovallakin tuulella. Nuotiopaikkojen läheisyydessä on kaikille avoimet käymälät, joista esimerkiksi Berguddenin alueen vessa on esteetöntä mallia.
Sandvikenin rannalla tultaessa on kalliomaisema vaihtunut hiekkarannaksi. Kaksi uimakelpoista matalaa rantaa houkutteleekin kesäisin kävijöitä runsain määrin. Rannan tuntumasta löytyvät keittokatos, nuotiopaikka ja pari vessaa.
Rantaviivaa noudatteleva polku vie uimarannoilta Störsvikin puolelle, alueen itäiseen reunaan, jossa kävijöitä palvelee muun muassa parkkipaikan kupeeseen rakennettu käymälä.
Kolavikenintie, Pickalan golfkentän vierestä on alueen toinen sisääntuloreitti, mutta lännempänä kulkevaa Kopparnäsintietä voidaan pitää alueen pääväylänä, koska se reitti kattaa alueesta selvästi suuremman osan.
Degerbyn kohdalla, 51:ltä eli Helsinki – Hankotieltä, etelään kääntyvä tie haarautuu kahdeksi, joista oikeanpuoleista pääsee kallioisempaan eteläosaan ja vasemmalle vievä tie johtaa hiekkarannalle ja jylhään mäntymetsään. Teiden varsilla on retkeilijöitä varten useita tilavia parkkipaikkoja.
Paratiisi nukkui ruususen unta
Kopparnäsin alue on säästynyt näin laajana luonnontilaisena alueena, koska Imatran voima osti sen 1960-luvun lopussa ydinvoimalan rakennuspaikaksi. -Aluetta käytettiin omistajan toimesta koulutus- ja virkistyskäyttöön sekä tutkimuksiin. Rannalta saattaa löytää edelleen vankat perustukset, jotka kertovat vuosien takaisesta tuulivoimaloiden testauksesta.
Metsähallituksen ja Uudenmaan virkistysalueyhdistyksen hallintaan alue siirtyi vuosina 2003 ja 2009.
Kopparnäsissä on nyt jo hyvä palvelutaso ja selkeät infotaulut alueen eri osissa, mutta kehityssuunnitelman avulla haetaan selkeämpää kokonaisuutta sekä palveluiden parantamista erilaisia käyttäjäryhmiä silmälläpitäen. Suunnitelma ottaa nykyistä paremmin huomioon kävijän, mutta ennen muuta herkästi haavoittuvan luonnon.
Ohjaamalla ihmisiä reiteille, tarjoamalla kävijöille tarpeen mukaan lisää pysäköintimahdollisuuksia ja siirtämällä rantaviivaa kuormittavan leirintäretkeilyn vähemmän haavoittuvalle alueelle, voidaan pienillä asioilla parantaa luonnon kestävää käyttöä, kävijäkokemuksia heikentämättä.
Vaikka pitkälle ajalle rakentuva kehittäminen voi tuoda alueelle opastuspisteen, kioskin ja monta muuta Kopparnäsissä vieraileville tarpeellista palvelua, ovat paikalliset asukkaat ryhtyneet vastustamaan kehitystä adresseilla ja lehtikirjoittelulla. Näyttää siltä, että -hiljaiseloa viettänyt alue halutaan säilyttää edelleen hiljaisena ja vain harvojen käytössä.
Nurkkakuntaisuus on aina ikävää, mutta tässä tilanteessa täysin turhaa, sillä Kopparnäsin alue on valtava mahdollisuus kaikenlaiseen retkeilyyn ja luontoliikuntaan. On selvää, että nyt alueen kuormitus on pistemäistä ja ne muutamat tulipaikat ovat alueen ehdottomasti suosituimmat ja ruuhkaisimmat kohteet, mutta tilaa ja harrastusmahdollisuuksia riittää muuallakin.
Kopparnäs ei ole kansallispuisto, joten jokamiehenoikeuksin voi siellä telttailla suhteellisen vapaasti. Nuotioiden sytyttäminen muualle kuin tulipaikoille on tietenkin kiellettyä, mutta keittimellä varustautunut kulkija voi seikkailla pitkäänkin näkemättä ainuttakaan toista ihmistä alueella. Pohjoisen osan metsät ja eteläinen Klobbackan niemi ovat hyvin kiehtovia ja kauniita alueita, mainioita paikkoja omatoimiretkeilyyn.
Kopparnäs-Störsvikin opaskartassa on merkitty vain muutama alueen tärkeimmistä reiteistä, vaikka polkuja risteilee paljonkin. Esimerkiksi Långmossen etelälaitaa kulkevaa hienoa, korkealle avokalliolle kiipeävää polkua ei löydy edes topografikartasta. Se ja monet muut reitit soveltuvat kuitenkin patikointiin ja mainiosti myös maastopyöräilyyn.
Alueen soratiet, hiekkapintainen rantareitti tai kapea metsäpolku Kolavikeniin ovat täysin pyörällä ajettavia väyliä. Rengasreittiä saa halutessaan rakennettua helposti reilun kymmenen kilometrin verran. Täysin maastossa ajamista on herkän luonnon takia syytä välttää.
Saaret tuovat toisen ulottuvuuden
Kopparnäsin historia on kiinnostava ja vaiheikas. Vanhan kartanon rakennuksien ja torppien kivijalkoihin voi metsässä samoillessaan edelleen törmätä. Tarkkaavainen luonnossa kulkija taas huomaa Störsvikin alueen metsät vanhemmiksi kuin Kopparnäsin puolen, koska manneralue paloi lähes kokonaan ollessaan osa Neuvostoliiton vuokra-aluetta sotien jälkeen.
Siinä missä aikoinaan kartanon väki työnsi venettä vesille lähteäkseen kalalle tai lähisaariin linnustamaan, tarjoaa merialue nykyisin huiman lisän vapaa-ajanviettoon.
Kopparnäsin edustalla on kymmenkunta saarta, joista suurin on Stora Halsö. Siellä on venelaituri, nuotiokatos, käymälä ja sauna. Noin kilometrin pituinen ja puolen kilometrin levyinen saari antaa kävijälle kauniita maisemia ja mukavia ulkoilumahdollisuuksia.
Kopparnäsin rantavedet ovat oivallisia ja suojaisia paikkoja kanooteille tai kajakeille, joilla voi kätevästi meloa lähisaariin, vaikka yöretkelle. Saariin on helppo rantautua ja jokaisesta voi löytää katveisen leiripaikan teltalle tai riippumatolle.
Saarissa, ja oikeastaan koko Kopparnäsin alueella, on juomaveden saanti hankalaa, joten lyhyillekin retkille on syytä varata vesi jo kotoa lähtiessä.
Koko tämä monipuolinen keidas on helposti saavutettavissa, sillä se on Helsingistä vain vajaan tunnin automatkan päässä. Helsingin ja Inkoon väliä kulkevilla busseillakin pääsee kävelymatkan päähän. Kopparnäs tarjoaa upeat puitteet luonnossa virkistäytymiseen ja kaikenlaiseen retkeilyyn sekä monimuotoisen luonnon tarkkailuun.
Kopparnäs-Störsvik on hieno alue ja palvelee kävijöitä ympäri vuoden. Kun sen kehityssuunnitelmat pääsevät toteutusvaiheeseen ja tunnettuus entisestään kasvaa, on selvää, että kävijöitä riittää. Siksi yhteispeliin kannattaa totutella jo nyt. Poluilla on mahduttava tasavertaisesti liikkumaan kävellen ja polkupyörällä.
Nuotiopaikkoja ei ole kohteliasta vallata yksityiskäyttöön, eikä autoilla tukkia kulkuväyliä. Kun meillä on mahdollisuus päästä näin upeaan kohteeseen, niin nautitaan siitä sopuisasti yhdessä.