Retken jutut

Punkkipainajainen

 

 

Teksti ja kuvat Joel Ahola

 

Joka viides punkki kantaa Borrelia-bakteeria, mutta tutkijoiden arvion mukaan vain joka viideskymmenes punkinpurema tartuttaa ihmiseen borrelioosin. Tulehdus on helppo hoitaa antibiooteilla, kun tartunta huomataan muutamassa viikossa. Pitkään havaitsematta ja hoitamatta ollut borrelioosi voi muuttua painajaiseksi, jollaisen Retken toimittaja joutui kokemaan.

Lauantai 18.11.2017

Istun väsyneenä keittiön pöydän ääressä. Kasvoillani on tylsistynyt ilme, kun tuijotan kahvikuppia. Unta on takana yli kymmenen tuntia, mutta silti väsyttää. Samaa väsymystä olen potenut jo koko syksyn. Välillä päätä särkee ja silmätkin ovat arat.

”Mikä sinulla on tuossa kädessä?”, vaimoni huudahtaa yllättyneenä. Katson vasemman käden kyynärtaivetta huomatakseni siinä halkaisijaltaan runsaan kymmensenttisen, melko teräväreunaisen ja punertavan alueen. Ensimmäinen ajatus liittyy borrelioosiin.

Soitan välittömästi Espoon kaupungin terveysneuvontaan, jossa minua kehotetaan hakeutumaan maanantaina lääkäriin. En halua odottaa kahta päivää, joten varaan yksityiseltä lääkäriasemalta ajan seuraavalle tunnille.

Lääkäri tunnistaa kuvion punkin puremasta levinneen Borrelia-bakteerin aiheuttamaksi tulehdukseksi. Tuollainen kuvio syntyy yleensä parin viikon kuluessa tartunnasta. En ole huomannut punkkia ihollani, mutta periaatteessa punkkikausi voi kestää marraskuun alkuun asti. Minulle määrätään kolmen viikon penisilliinipohjainen antibioottikuuri, jonka aloitan välittömästi.

Illalla istun mietteissäni sohvalla. Katseeni osuu rahilla lepääviin jalkoihini. Kumarrun katsomaan tarkemmin vasenta jalkaterää, jossa näkyy epäsäännöllinen punerrus. Samaa punaa löydän akillesjänteen tietämiltä. Eihän tämä taida olla borrelioosia. Mikähän minulla on?

 

Sunnuntai 19.11.2017

Istun jälleen yksityislääkärin vastaanotolla. Eilinen diagnoosi vahvistetaan, mutta borrelioosin tartuttanut punkki on ollut todennäköisesti kiinnittyneenä käsivarren sijasta nilkkaani, jossa punertavat läikät muodostavat suuren, epämääräisesti jalkaterää kiertävän rinkulan. Lääkäri kertoo, että Borrelia-bakteeri on levinnyt verenkierron kautta koko kehooni ja nyt tulehdus ilmenee uutena iho-oireena käsivarressa.

Olen huomannut jalkaterässäni ja akillesjänteessäni jotain punaista jo ainakin syyskuun alussa. Pidin niitä vaelluskengän aiheuttamina hiertyminä. Nilkat paljaana olen liikkunut kolme päivää elokuun puolivälissä, kun olin länsirannikolla melontaretkellä. Punkin purema lienee peräisin jo tuolta ajalta. Siitä on jo yli kolme kuukautta.

Antibioottikuurini annos tuplataan. Syksyn väsymys ja päänsäryt saavat selityksen. Laitan viestit Retki– ja Riista-lehtien päätoimittajille. Tiedän heidän ihailevan norjalaista seikkailijaa, Lars Monsenia, joka on sairastanut pahan borrelioosin. Monsen hakeutui jopa ulkomaille hoitoon päästäkseen takaisin vaelluskuntoon. Vitsailen olevani askeleen lähempänä idoliamme.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Torstai 14.12.2017

Olen jälleen lääkärissä. Pöydän vastakkaisella puolella istuu ainoa pääkaupunkiseudun yksityislääkäreistä, joka ilmoittaa erikoisosaamisenaan borrelioosin. Tunnin erikoislääkärikäynti maksaa yli päivän palkan, mutta nyt on se paha päivä, jonka varalle on säästetty.

Antibioottikuurini loppui viime viikolla. Heti lääkkeiden loputtua silmien kivut palasivat – ja pahenivat. Viime yöt olen saanut nukuttua vain särkylääkkeiden avulla.

Lääkäri selittää minulle, että borrelioosissa on kolme vaihetta. Ensimmäisessä Borrelia-bakteeri aiheuttaa paikallisen tulehduksen, joka näkyy yleensä ihottumana, punaisena renkaana. Toisessa vaiheessa tulehdus leviää verenkierron kautta koko kehoon. Jos berrelioosi on ollut pitkään hoitamatta, se voi edetä kolmanteen vaiheeseen, jossa infektiosairaus leviää joko niveliin tai keskushermostoon.

Niveliin vaikuttava borrelia aiheuttaa kovaa kipua ja turvotusta raajojen nivelissä kuten polvissa. On selvää, että sitä ei minulla ole. Sen sijaan lääkäri epäilee, että borrelioosini on muuttunut neuroborreliaksi, jossa bakteeri on päässyt keskushermostoon eli selkäytimeen ja aivoihin.

Saan lähetteen Helsingissä sijaitsevaan Auroran sairaalaan, jossa on vaikeisiin tulehduksiin erikoistunut infektiopoliklinikka. Minut kutsutaan osastolle heti, kun vuodepaikka vapautuu.

Tunne on samaan aikaan helpottava, lamaannuttava ja pelottava. On hyvä, että saan hoitoa ja ongelma lähestyy ratkaisua, mutta samanaikaisesti tuntuu pelottavalta: bakteeri on aivoissani.

Enää ei ole kiire. Yrittäjänä en ole sairauslomalla, mutta aika vähiin työnteko jää. Perhe nousee entistä tärkeämmäksi. Voimistuvien päänsärkyjen sävyttämät ajatukset ovat usein ihanissa tyttärissäni ja rakkaassa vaimossani – joka on raskaana.

 

Tiistai 19.12.2017

Minulla on festivaaliranneketta muistuttava nauha ranteessani, mutta siihen on painettu pääsylipun sijaan sosiaaliturvatunnukseni. Istun sängynlaidalla sairaalassa. Olen kumartuneena jalkojani vasten, jotta selkäni on mahdollisimman paljon kaarella. Näin nikamien väliin jää parhaiten tilaa neulalle, jolla imetään näyte selkäydinnesteestä.

Paineen tunne on ikävä, kivulias. Toki tiedän, että minulla on huono kipukynnys. Pyrin silti olemaan aivan liikkumatta, sillä muuten neula voisi osua hermoihin aiheuttaen sähköiskua muistuttavan kouristuksen.

Parin minuutin operaatio on viimein ohi. Helpotuksekseni selkäydinneste näyttää kirkkaalta. Jos se olisi sameaa, tulehdus olisi edennyt pitkälle. Tällöin minulle aloitettaisiin suonensisäinen antibioottikuuri, joka jatkuisi kuukauden. Ilmeisesti kotisairaanhoitaja kävisi päivittäin tiputtamassa lääkettä tai minun pitäisi käydä joka päivä terveyskeskuksessa.

Pääsen sairaalasta jo samana päivänä. Lähden heti kun se on mahdollista, sillä kuulen käytävältä kuinka lääkäri ohjeistaa nuorta miestä: ”Älä vain koske mihinkään.” Minulle jää epäselväksi pelkääkö lääkäri pojan tartuttavan muita vai saavan pinnoilta infektion, mutta joka tapauksessa täällä hoidetaan maamme pahimpia tulehduksia.

Saan suun kautta nautittavan antibioottikuurin, joka on lääkärin mukaan kohta valmistuvan tutkimuksen perusteella yhtä tehokas, kuin suonensisäinen lääkitys. Pillereitä on syötävä 30 päivää.

Illalla nousen sohvalta varomattomasti, jolloin tunnen selässäni lamaannuttavan paineen tunteen. Kipu kestää puoli tuntia. Arvelen veren tai selkäydinnesteen purkautuneen pistokohdassa.

 

Torstai 21.12.2017

Selässä tapahtuneen purkauksen vuoksi alaselkäni särkee. Pahinta on kuitenkin päänsärky, joka johtuu näytteenotosta. Selkäydinnesteestä otettu näyte aiheutti alipaineen, joka nousee päähän ollessani pystyasennossa. En pysty olemaan kuin muutaman minuutin jalkeilla kerrallaan hirvittävän päänsäryn vuoksi. Onneksi kipu hellittää vähitellen makuulla ollessani.

Olen yhteydessä sairaalaan, jossa minua kehotetaan hakeutumaan päivystykseen, jos särky käy kestämättömäksi. Sairaalassa voidaan neulalla ruiskuttaa omaa vertani selkäytimeen paikkaamaan alipainetta.

En halua matkustaa kivun kanssa sairaalaan, joten tyydyn makaamaan sikiöasennossa sohvalla. Lapsille on vaikea selittää miksi isä on niin kipeä.

 

Sunnuntai 24.12.2017

Makaan lankomiehen kämpän alakerrassa. Olen edelleen väsynyt, vaikka nukuin juuri yli parin tunnin päiväunet. Lääkkeet tekevät minusta väsyneen. Lisäksi selkä, pää ja silmät särkevät edelleen. Päätimme silti matkustaa aamulla perheen kanssa Lappeenrantaan.

Matka oli rankka, mutta on hieno päästä valmiiseen joulupöytään. Olen viimeisen viikon ollut niin kipeä, että kotona on kaikki siivoukset ja muut joulun valmistelut tekemättä.

En enää tiedä, mikä olotilassa johtuu borrelioosista, selkäydinnesteen tutkimuksesta tai rankoista lääkehoidoista. Lääkepakkauksen teksti laittaa väkisin mietteliääksi, sillä luettelo mahdollisista haittavaikutuksista on mittava. Päänsärky, pahoinvointi ja ihottumat ovat harvinaisia. Hyvin harvinaisina haittavaikutuksina pidetään esimerkiksi nivelkipuja ja valoherkkyysreaktioita.

Pisin haittavaikutusluettelo on kohdassa, jossa niiden yleisyys on tuntematon, mutta seuraukset sitäkin pahemmat: superinfektio, anemia, maksatulehdus, ihon kuoriutuminen, anafylaktinen sokki ja musta nukkainen kieli. Yritän suhtautua varoituksiin huumorilla, sillä en ymmärrä miten sokeutuminen voi olla hyvänlaatuista: haittavaikutuksena voi olla hyvänlaatuinen kallonsisäisen paineen nousu, jonka yhtenä oireena mainitaan pysyvä näön menetys.

Pahat haittavaikutukset ovat äärimmäisen harvinaisia, mutta voi se silti osua omalle kohdalle helpommin kuin lottovoitto. Todennäköisyyksien mukaan talokin palaa kahdeksan kertaa ennen kuin nappaa päävoiton lotossa.

 

Keskiviikko 17.1.2018

Hiihdän ahkiota kiskoen järvenjäällä, kun puhelin pirisee povitaskussa. Olen ensimmäisellä yhden yön hiihtoretkellä pahimman sairastelun jälkeen. Antibiootteja on vielä kahdeksi päiväksi, ja olo on kohentunut huimasti. Viime viikolla retkiluistelin kokonaisen päivän, mutta muuten olen ollut toipilaana.

Soitto tulee Auroran sairaalasta. Lääkäri kyselee vointiani ja kertoo selkäydinnesteestäni tehtyjen tutkimusten tuloksia. Ne osoittavat, että minulla on ollut borrelioosi, mutta se on päässyt vain osin keskushermoston puolelle. Muutamat testilukemat ovat koholla, mutta tilanne olisi voinut olla paljon pahempi. Lääkäri uskoo silmien kipujen johtuneen borrelioosista, mutta pyytää seuraamaan tilannetta varmuuden vuoksi.

Lääkäri kertoo, että saamani lääkitys on ollut riittävä ja Borrelia-bakteeri on nyt tuhottu elimistöstäni. Hän suosittelee elämään kevyesti, sillä täydellinen toipuminen voi viedä vielä kymmenen kuukautta.

 

Maanantai 12.2.2018

Väsymys on kova, mutta olen onnellinen. Olin viime viikolla neljä päivää hiihtovaelluksella Martimoaavalla ja heti perään pari päivää toimittajana umpihankihiihdon MM-kilpailuissa. Hiihtovaellus on upea koettelemus kovine tuulineen ja pakkasineen. Tunsin jälleen eläväni.

Nyt on pakko silti myöntää, että kunto ei ole entisellä tasolla. Palautuminen rasituksesta on paljon aiempaa hitaampaa.

 

Sunnuntai 19.8.2018

Maastopyörän rengas siirtyy soratieltä heinikkoiselle polulle. Merenranta näkyy jo puiden välissä ja samassa erotan vanhan venevajan, jonka kulmaukseen on kunnostettu Vargis-autiotupa. Seutu kuuluu Unescon maailmanperintönä suojeltuun Merenkurkun maankohoamissaaristoon.

Sain borrelioosin likimain vuosi sitten. Peruskuntoni on kohentunut, mutta huomaan sairastelun jäljet yhä tällaisina aurinkoisten kesäpäivien iltoina, kun olen viettänyt koko päivän ulkona. Silmissäni on yhä edelleen valonarkuutta, joten joudun käyttämään aurinkolaseja toisinaan myös pilvisinä päivinä.

Kirkkaalla säällä valoannos on päivän mittaan aurinkolaseista huolimatta niin suuri, että silmäni särkevät iltaisin. Niin ne särkevät nytkin, sillä olen ollut koko päivän ulkona. Valonarkuus taitaa olla vielä vähenemässä, mutta on myös mahdollista, että borrelioosista jää pieni, pysyvä muisto.

Borrelioosin sairastaminen ei anna sitä vastaan mitään suojaa. Voin saada sen uudelleen. Ennen nukkumaan menoa on tänäänkin vielä yksi tärkeä puuha – punkkitarkastus.

 

 

 

Toukka, nymfi ja aikuinen

Punkin elämänkierrossa on kolme vaihetta, joissa se imee itseensä verta. Mahdolliset taudit tarttuvat vasta nymfistä ja aikuisesta.

Suomessa tavataan kolmea eri punkkilajia: puutiainen (Ixodes ricinus), taigapunkki (Ixodes persulcatus) ja niin kutsuttu myyräpunkki (Ixodes trianguliceps), jolla ei ole virallista suomenkielistä nimeä. Puutiainen ja taigapunkki levittävät ihmisiin tarttuvia tauteja, mutta myyräpunkki elää lähinnä vain myyrien koloissa.

Punkkien elämä jakaantuu kolmeen vuoden mittaiseen vaiheeseen. Punkkinaaraan munimista jopa parista tuhannesta munasta syntyy toukkia, jotka saavuttavat nymfivaiheen vain jos ne saavat imettyä veriaterian. Seuraavana vuonna nymfi tarvitsee uuden veriaterian kehittyäkseen aikuiseksi. Kolmantena vuotena aikuiseksi kehittyneistä punkeista vain naaraat imevät veriaterian, jotta ne voivat munia.

Toukkien isäntiä ovat pienet jyrsijät, jotka kantavat erilaisia Borrelia-bakteereita. Toukkavaiheen punkit elävät hyvin lähellä maanpintaa. Nymfit viihtyvät nilkan korkeudella, sillä ne hamuavat verta jyrsijöiden lisäksi suuremmista isännistä kuten linnuista ja pienpedoista. Aikuiset punkit elävät korkealla aluskasvillisuudessa, sillä ne pyrkivät herkuttelemaan suurempien nisäkkäiden kuten hirvieläinten verellä.

Puutiaisten viime vuosikymmenien lisääntyminen rannikkoseuduilla johtuu hirvieläinkantojen runsastumisesta, kun metsäkauriit ja valkohäntäpeurat kulkevat saaresta toiseen kuljettaen punkkeja ja tarjoten niille suurten veriaterioiden myötä runsaan muninnan. Taigapunkkien paikallisten esiintyminen lisääntymisen on ajateltu johtuvan muuttolinnuista ja koirien kuljetuksista mökkeilyn, kyläilyn tai harrastusten mukana eri puolille Suomea.

Nymfit ja aikuiset punkit kelpuuttavat ihmisen veriateriansa kohteeksi. Ne voivat levittää ihmiseen Borrelia-bakteeria vain, jos ne ovat käyttäneet toukka- tai nymfivaiheessa isäntäeläintä, joka on kantanut kyseistä bakteeria.

Pohjois-Amerikassa tavataan vain yhtä Borrelia-bakteeria, mutta Euroopassa eri kantoja on useita. Bakteerien lisäksi punkit levittävät puutiaisaivokuumevirusta, jota vastaan on kehitetty niin kutsuttu punkkirokote.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tilastojen mukaan Suomessa todettiin vuonna 2017 noin 2 300 borrelioositapausta. Kaksi vuosikymmentä aiemmin samainen luku oli 500. Puutiaisaivokuumetta havaittiin 20 vuotta sitten noin 20 tapausta vuodessa, mutta nykyisin diagnoosien määrä nousee jo yli 80 vuodessa.

Puutiaisaivokuumetta vastaan voi suojautua rokotteella. Borrelioosia vastaan ei ole vielä lääkettä, sillä useita Borrelia-bekteereita vastaan on vaikea saada suojaa yhdellä rokotteella. Joka viidennen punkin arvioidaan kantavan Borrelia-bakteeria, mutta ilmeisesti vain joka viideskymmenes punkin purema johtaa tulehdukseen.

Punkin on oltava kiinnittyneenä ihoon puolesta vuorokaudesta yli vuorokauteen, jotta sen suolistossa oleva bakteeri pääsee puremakohdasta ihmiseen. Siksi säännöllinen punkkitarkastus aamuin illoin on tehokas keino borrelioosilta suojautumiseen. Ihoon kiinnittyneet punkit poistetaan punkkipihdeillä tai muulla poistovälineellä. Punkin pään jääminen osittain ihoon ei lisää tartuntariskiä, sillä bakteerit elävät punkin suolistossa.

Sama punkki voi levittää sekä borrelioosia että puutiaisaivokuumetta. Samassa punkissa voi olla myös kahta Borrelia-bakteeria, jos aikuinen punkki on onnistunut hankkimaan kaksi eri kantaa toukka- ja nymfivaiheessa isäntäjyrsijöiltään. Siten pahimmillaan hoitamaton borrelioosi voi edetä samaan aikaan sekä niveliin että keskushermostoon.

Punkkiaika alkaa toukokuun puolivälissä, kun taigapunkkien kanta saavuttaa huippunsa kesän alkuun mennessä. Syksyllä puutiaisia on tavattu metsästyskoirissa vielä marraskuun alussa.

Lue myös

Tuvanvaltaajat

Petri Laine

Retki-lehden numero 4 on ilmestynyt

Petri Laine

Jäkälää ja majoitteiden rakentamista

Petri Laine